a scar simply means you’re stronger than whatever tried to hurt you
Olen yllättynyt ja hämmentynyt. Miten jotkut ihmiset osaavat olla näin kapeakatseisia, skeptisiä ja katkeria?
Kun perustin blogin ja päätin kertoa tarinani, tiesin että tulen saamaan myös kritiikkiä ja negatiivista palautetta. Odotin niitä perus tyhmiä kommenttejä, jotka liittyvät ulkonäkööni tai tapaani kirjoittaa. En uskonut, että joku olisi halunnut puhua pahaa tarinastani ja kokemuksistani. Toisin kuitenkin kävi.
En olisi ikinä voinut kuvitella, että ihmiset luulisivat minun keksineeni kaiken. Ihan kun minulla ei olisi parempaa tekemistä, kun leikata huvikseni hiukset, etsiä käsiini tietoja syövästä ja kantasolusiirroista ja näin taitavasti esittää ja kirjoittaa näitä tekstejä.
Mutta hei, haters gonna hate. Sille ei vaan voi mitään.
Toisilla ei mene niin hyvin kun toisilla. Sairaudet ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. Jotkut paranevat nopeasti ja voivat jatkaa normaalia elämää (kuten minulle kävi uusiutumisien välissä), toiset eivät.
Tässä ihmeteltiin, että miten olen muka jaksanut juhlia ja matkustella näin paljon viime vuosina. Koska en jää kotiin, sängynpohjalle makaamaan syöpäläisen leima otsassa. Jatkan elämää ja otan kaiken ilon siitä irti, silloin kun voin. Olen kaksi kertaa ollut noin 30 päivää putkeen sairaalassa tekemättä yhtään mitään, joten silloin kun minulla on mahdollisuus tehdä asioita – mä myös teen ne. Se, että minua syytetään siitä, on mielestäni sairasta.
Ja vielä ois tämmönen pyyntö: jos et pidä blogistani, jos et pidä minusta, jos et usko tarinaani tjsp – ÄLÄ lue tätä. Älä tee tutkimusta elämästäni, älä käy facebookin profiiliani läpi. Kiitos :)
En tehnyt tätä kerätäkseni sääliä tai huomiota näyttämällä sairaalakuvia ja kertomalla yksityiskohtia sairaalajaksoista. Tulin kertomaan, että elämä jatkuu sairaudenkin jälkeen. Elämä jatkuu, jopa silloin, kun luulet jo pian luovuttavasi. Minua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta, uskooko muut tarinaani vai ei. Teen tätä myös itseni vuoksi ja se riittää minulle. En aio miellyttää ketään. Mutta nyt kyllä otti sen verran paljon päähän, että tässä tulee, ne ”olemattomat” arvet, olkaa hyvät!
Lääkärit ovat olleet niin taitavia, että katetrit on saatu heti paikalleen ja niin nätisti, ettei rumia arpia oikein näy, kiitos heille siitä. Keskellä on hieman isompi ja rumempi jälki. Siitä otettiin koepala tutkittavaksi ennen diagnoosia. Arvet kuitenkin haalenevat ajan kanssa, kuten kuvista huomaa.
Sen olen tajunnut, että kritiikki on hyväksi. Se tekee musta varmasti entistä vahvemman, joten kiitos ja kumarrus siitäkin.