decide what to be and go be it

IMG_6928 (1).jpg

Usein musta tuntuu, että elämäni on kuin elokuvaa… eikä aina sillä hyvällä tavalla. Välillä on draamaa, toimintaa ja jopa kauhua. Joskus taas romantiikkaa ja komediaa. Koko ajan sattuu ja tapahtuu, nauretaan maha kippurassa ja seuraavana päivänä itketään silmät päästä.

Tällä hetkellä naurattaa suunnattomasti miten saankaan pieniä, mitättömiä asioita tuntumaan niin suurilta ja pelottavilta. Sairauden myötä olen menettänyt huolettomuuden ja heittäytymisen taidon. Tajusin, että mun täytyy saada ne takas mitä pikimmiten tai menetän järkeni.

Pohdin ja analysoin liikaa. ”Mitä jos? Mitä sitten tapahtuu ja miltä sitten tuntuu?” En osaa vieläkään (vai enää?) elää hetkessä. Pelottaa, että teen väärän valinnan. Lymfooma kun ei antanut minun valita. Menin virran mukana ja sain vaan odottaa, mitä elämä seuraavaksi minulle keksii.

Nyt voin kuitenkin valita. Saan itse päättää omasta elämästäni ja se on kuulkaas ihan älyttömän pelottavaa. En osaakaan tehdä suuria päätöksiä itse. Täytyy kysyä siskolta, äidiltä, ystäviltä, työkavereilta ja naapurin mummolta mitä minun pitäisi tehdä. Jos kaikki ovat samaa mieltä niin olen tyytyväinen. Mutta jos puolet sanovat kyllä ja puolet taas ei – siinä vasta Anin suurin stressinaihe onkin! Mitä teen ja kenen neuvoa kuuntelen?

Aikuinen nainen, joka pelkää suuria päätöksiä. Ja elämähän on päätöksiä ja valintoja täynnä. Kuuntelenko järkeäni vai sydäntä? Ne, ketkä minut tuntevat, tietävät kyllä etten yleensä kuuntele järkeä ja menen fiiliksen mukaan, mutta onko se loppujen lopuksi kovin järkevää?

Jos joku tietää, miten tällaisesta suurien päätösten pelosta pääsee eroon – speak up! Otan neuvot avosylin vastaan.

Jos vaikka aloitan pienin vauvanaskelin ja päätän, minkä leffan katon seuraavaksi! Mukavaa lauantai-iltaa kaikille.

IMG_6938.jpg

IMG_6926.jpg

IMG_6930.jpg

 

Kommentit (9)
  1. Emilia Alexandra
    10.10.2016, 15:12

    Hei nainen<3 Kuulostaa ihan mun elämältä, se ei koskaan käy tylsäksi, vaan koko ajan on yhtä ylä- ja alamäkeä! 😀 Se on toisaalta ihanaa, toisaalta ei..
    Mä sanoisin tohon päätöksen tekoon.. Ajattele, että aina on mahdollisuus palata takaisin lähtöruutuun. Mikään tehty ei oo peruuttamatonta ja aina sä voit valita uudelleen. Se oikeasti helpottaa, ainakin mua 🙂 Iso halaus ja tsemppi päätöksiin<3

    1. Heippa, ihana <3 Toi on kyllä ihan totta, aina voi tosiaan palata lähtöruutuun.. Kiitos neuvosta! Haleja takas 🙂

  2. Suosittelen katsomaan Ruth Changin Ted-talkin ”How to make hard choices”. Se muutti itselläni ainakin suhtautumista päätöksentekoon. Siinä hän puhuu, kuinka arvoihin liittyviä päätöksiä ei voi tehdä analyyttisesti. Eikä suuria päätöksiä tarvitse pelätä, koska ne ovat juuri niitä jotka antavat meille mahdollisuuden nähdä keitä me sisimässään olemme 🙂   

    1. Kiitos tuhannesti vinkistä! Ihan mahtava puhe ja teki muhunkin suuren vaikutuksen. Uskalsin nimittäin tehdä aika ison päätöksen ja olen todella tyytyväinen siihen (ainakin toistaseks;) 

      1. Kiva kuulla! 🙂 Mä oon ihan kamala ted-talk-friikki. Mulla löytyy aina sopiva puhe tilanteeseen kuin tilanteeseen 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *