home is where your heart is

 

IMG_0403 copy.jpg

Olen syntynyt ja kasvanut toisessa maassa. Täysin toisenlaisessa kulttuurissa vietin tasan puolet elämästäni. Suuremman osan siitä ajasta olin niin pieni, etten ymmärtänyt tästä maailman menosta melkein mitään.

Muutimme Suomeen kun olin 11-vuotias ja täällä minä kasvoin aikuiseksi. Nyt tämä kulttuuri tuntuu niin omalta, etten voi edes kuvitella asuvani muualla. Tämä on minun koti. Mutta onko kuitenkaan?

Mihin minä oikeasti kuulun? Ukraina ei enää tunnu kodilta. Siellä vieraillessani ihmettelen monia asioita, enkä aina ymmärrä paikallisten ajatusmaailmaa, vaikka siellähän minä synnyin ja asuin 11 vuotta. Kaikki tuntuu niin erilaiselta ja joskus jopa oudolta…

Suomessa ajattelen usein olevani ’’muukalainen’’. Vaikka minua ei kohdella niin, ajatus pyörii päässäni tasaisin väliajoin. Kulttuurierot ovat niin suuria, että joskus mietin miksi täällä ollaan niin ujoja ja hiljaisia (pyydän anteeksi yleistämistä). Toisaalta, kotimaassani ärsyttää äänekkäät ja liian tuttavalliset ihmiset. Olenko sitten kahden kulttuurin välimuoto, ’’ei-minkään-maalainen’’?

Tajusin kuitenkin, ettei tausta tai asuinmaa vaikuta siihen, missä koti on. Koti on siellä, missä on hyvä olla. Missä on turvallista, mukavaa ja kotoisaa. Missä tunnen olevani oikeassa paikassa. Se ei välttämättä ole maasta tai kulttuurista kiinni… Se saattaa riippua minua ympäröivistä ihmisistä.

Päätin luopua yrityksestä laittaa itseni johonkin tiettyyn lokeroon. Tiedän kuuluvani tänne. Täällä on hyvä olla, tämä tuntuu kodilta. Muulla ei ole väliä.

Kommentit (2)
  1. Tämä maailma alkaa pikku hiljaa olla niin sekoittunut, että ehkä meidän kaikkien on aika päästää irti niistä stereotypioista ja luokitteluista ja alkaa näkemään ihmiset yksilöinä eikä tietynlaisen kansan edustajina. Niinkuni sanoit, tärkeintä on tuntea jokin paikka kodikseen, muulla ei ole väliä.

    Noista kulttuurieroista tuli mieleen, että esim. Suomessa ihmiset eivät aina tunnu huomaavan kaikkia omia kulttuurisia piirteitään eivätkä osaa arvostaa niitä. Moni suomalainen tuntuu pitävän muiden kulttuurien ihmisiä lämminhenkisimpinä ja läheisistään välittävämpinä ja meidän kulttuuria pidetään vähän kalseana ja sellaisena, että ketään ei kiinnosta toisten asiat. Kuitenkin tänään kuulin ensiapua tehneeltä pitkän linjan ammattilaiselta, että Suomessa avunanto ja toisista huolehtiminen on maailman huippuluokkaa – eli aivan toinen viesti kuin mitä voisi kuvitella julkisen keskustelun perusteella! Joskus on vaikeaa nähdä liian lähelle, kai.

    Hyvää syksyä sinulle ja ihana asu sekä hiukset tuossa kuvassa, todella särmä look! 🙂

    1. Totta, maailma on tosiaan jo niin sekoittunut ettei oikeastaan ole väliä minkä kansan edustaja sitä on. Olen myös täysin samaa mieltä siitä, etteivät kaikki huomaa eikä arvosta omia kulttuurisia piirteitä. Jokaisesta varmasti tuntuu välillä että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja muista kulttuureista löytää helpommin hyviä piirteitä kun omasta.

      Kiitos ihanasta kommentista! Hyvää syksyä myös sinulle 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *