ihana, kamala 2020 II
Vuoden 2020 loppupuolisko olikin paljon parempi…
Heinäkuussa nautin hellepäivistä, pidin taidekursseja Helsingin lisäksi myös Tampereella sekä tutustuin mun (jo toiseen!) ihanaan kummityttöön, Lyytiin. <3
Elokuussa juhlittiin ihanan Hannan polttareita (katsokaa Sarandan vauvamasua <3), mun synttäreitä (30vee lähestyy kovaa vauhtia) sekä mun ensimmäistä taidenäyttelyä Lauttasaaren taidegalleriassa. Huikeita juttuja! Tämän lisäksi mökkeiltiin vielä vähän lisää ja poimittiin marjoja. Taidekursseja ja maalailua oli elokuussakin.
Syyskuu oli vuoden lemppari. <3 Päätimme pitkän harkinnan jälkeen mennä alkionsiirtoon. Mulla oli hyvä fiilis ja rauta-arvokin oli noussut. Jäljellä oli tosiaan yksi pakastettu alkio ja mulle tuli sellainen tunne, että NYT ois oikea hetki mennä siirtoon. Ns. ”pois alta” ja sitten jos ei onnistu, taas tauko ja viimeiseen IVF-kierrokseen!
Niin siinä sitten kävikin, että raskaustesti oli jälleen positiivinen ja varhaisultrassa nähtiin meidän pieni rakas papu, jolla oli loistava syke ja jonka koko vastasi viikkoja. Voi sitä onnen määrää. <3 Nämä viikot olivat tietysti myös jännitystä ja epävarmuutta täynnä, mutta aika kultaa muistot ja muistelen jo nyt alkuraskautta lämmöllä.
Syyskuussa pääsimme juhlimaan myös Hannan ja Henrin upeita häitä. Voitte varmaan arvata, ettei onnen kyyneliltä siellä vältytty. Saranda ei valitettavasti päässyt mukaan häihin, sillä pieni Deniz päätti saapua maailmaan hieman etuajassa, juuri ennen häitä! Käytiin moikkaamassa pientä ihmettä kun hän oli noin pari viikkoa vanha. Miten ihana. <3
Lokakuussa mun maailman rakkain tyttö Amélie täytti 5 vuotta! Niin iso tyttö jo. <3
Muistan kun lokakuussa 2015 tapasin Naistenklinikalla pienen, ruttuisen tyypin, jolla oli tosi isot siniset silmät. Hän vaan tuijotti mua hiljaa ja mä mietin kuinka paljon mä häntä rakastan, vaikkei vielä tunnettukaan. Hän vei mun sydämen enkä osaisi enää kuvitella mun elämää ilman hänen rutistuksia, hassuja juttuja, naurukohtauksia, pusuja ja pulleita poskia. Mun maailman rakkain Melli. <3
Marraskuussa pidin vuoden viimeisen taidekurssin, tein vauvalle ensimmäisiä kirppislöytöjä ja ihastelin pientä, kovaa vauhtia kasvavaa masua.
Joulukuu oli ihana. Pahimmat raskausoireet loistivat poissaolollaan, mä nautin täysin rinnoin lähestyvästä joulusta ja läheisten seurasta, tein kivoja työjuttuja ja pääsin ihastelemaan ystäväni häämekon sovitusta.
Vaikka vuosi 2020 oli täynnä kamalia tapahtumia, minusta siinä oli myös paljon hyvää. Moni on varmasti oppinut arvostamaan entistä enemmän omaa terveyttä, rakkaiden seuraa ja kaikkia niitä asioita, joita usein pidämme itsestäänselvyyksinä. Iloisin ja helpottunein fiiliksin jätän ikimuistoisen vuoden 2020 taakse ja siirryn nauttimaan vuodesta 2021. Ihanaa, parempaa vuotta meille kaikille. <3