IVF: 12 päivää takana

Nyt on kuulkaas IVF:n (eli koeputkihedelmöityshoidon) 12. päivä pulkassa! Wohoo! Tämä tarkoittaa sitä, että nenäsumuttelut on kovassa vauhdissa ja parin päivän päästä siirrytään jo hoidon toiseen vaiheeseen eli ”munasolujen kasvatuspiikkeihin.” Jaiks, loppu jo häämöttää!

Torstaina on tosiaan seuraava aika lääkärille, jossa katsotaan onko Synarela eli ”jarrulääke” tepsinyt ja lakkauttanut hormonitoimintani. Jos kaikki näyttää hyvältä, saan uuden reseptin kouraan ja lähden vastaanoton jälkeen suoraan apteekkiin hakemaan Gonal F -piikit. Niitä sitten pistän vatsamakkaraan joka ilta noin kahden viikon ajan. Ei kyllä yhtään huvittaisi, mutta minkäs teet, täytyyhän ne munasolut kasvattaa keräystä varten (joka on näillä näkymin maaliskuun ekalla viikolla).

Jotenkin tällä kertaa kaikki on mennyt paljon kivuttomammin ja nopeammin (kop kop kop). Veikkaan, että tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin, tämä on jo toinen IVF-hoito eli ihan tuttua hommaa. Ei tarvitse siis jännittää turhaan koska tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, miten tämä hoito etenee ja on jo aika itsevarma potilas. 😀 Tietää miten kroppa ja myös mieli reagoi hoitoihin ja osaa varautua lähestulkoon kaikkeen. Toiseksi, luulen tai siis olen varma että parempi asenne vaikuttaa myös fyysiseen jaksamiseen. En kuluta energiaani enkä rasita elimistöä stressaamalla, eli jaksan myös tehdä kivoja asioita, jotka piristää ja saa hyvälle tuulelle. Tällainen positiivinen noidankehä siis. 🙂

Voin oikeasti aika hyvin. Jos ei lasketa pientä *itutusta silloin tällöin, yhtä kamalaa itkukohtausta joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta (en vieläkään tiedä mikä sen aiheutti), hieman huonompaa unen laatua ja lievää väsymystä. Ja eilen alkoi päänsärky ja pahoinvointi. Googlettelemalla selvisi, että se on ihan yleistä nimenomaan näihin aikoihin kun Synarelaa on käytetty lähes kaksi viikkoa.

On tää kaikki kyllä aika jännää, varsinkin jos miettii että kuukauden päästä saatan EHKÄ olla raskaana… 🙂