living in fear is not living at all

Naiivina luulin ettei mun enää ikinä tarvii ajatella sua. Kun pääsin noin vuosi sitten susta yli etkä enää jatkuvasti pyörinyt mun mielessä, ajattelin että sillä tiellä pysyn. Oloni oli paljon kevyempi ja vapautuneempi. Mutta muutama päivä sitten päätit kuitenkin palata elämääni. Yllättäen, salakavalasti valtasit mun ajatukset ja muistutit kaikista kamalista ajoista ja tunteista.

Kuolemanpelko.

1 copy.jpg

10.jpg

Olin vielä viikko sitten varma siitä, että olen nyt lopullisesti voittanut syövän 3-0. Todellinen murskavoitto. Kun eräs lukijani kysyi miten voitan pelkoni uusiutumisesta, en oikein osannut vastata sillä en enää pelännyt. En edes ajatellut koko asiaa. Lääkäritkin ovat tämän kevään aikana painottaneet uusiutumisen epätodennäköisyyttä, viitaten krooniseen käänteishyljintään, joka tarkoittaa sitä että kehoni on koko ajan ”taistelutilassa”. Jos yksikin syöpäsolu syntyisi – mun uudet, terveet solut todennäköisesti hyökkäisivät sen kimppuun alta aikayksikön. Sitä paitsi taudin voittamisesta on kulunut jo yli vuosi. 

Miksi kuolemanpelko päätti nyt kuitenkin palata arkeeni?

Se tuntuu joka kerta yhtä kauhealta. Yhtäkkiä iskee paniikki, rinnassa jomottaa iso musta aukko ja olo tuntuu älyttömän raskaalta. On vaikea hengittää, kävellä tai ajatella mitään muuta kun kuolemaa. Kuolemaa ja kaikkia niitä asioita, jotka joutuisin hyvästelemään. Kaikkia asioita, joita en enää voisi nähdä ja kokea.

7.jpg

Kuvat: Darina

Elämä on loputonta vuoristorataa, on hyviä hetkiä mutta on myös niitä huonoja… Nyt taitaa olla vain tällainen huonompi hetki ja annan sen olla. Se tuli, mutta sen täytyy myös joskus lähteäkin. Ei voi muuta kun yrittää häätää masentavat ajatukset pois ja keskittyä tähän hetkeen.

Kaikella on hintansa. Sain kolmesti mahdollisuuden uuteen elämään, ja jos hinta siitä on silloin tällöin ajatuksia valloittava kuolemanpelko – olkoon.

 

snapchat/instagram: anifrei

Kommentit (18)
  1. Emilia Alexandra
    16.6.2016, 06:30

    Vitsi mikä teksti, sä oot niin rohkee kirjottaja!<3 Mun tekis just nyt mieli tulla halaamaan sua ! Kuolema pelottaa jo ajatuksena tosi paljon ja sitä pelkoa ei ehkä edes osaa tajuta, ennen kun käy ite lähellä kuolemaa.. Aurinkoisempaa tätä päivää sulle Ani!♥

    1. Ihana Emilia, kiitos 🙂 <3 Tuli parempi mieli sun kommentista. 🙂 Jep, vaikka ymmärrän että on ihan turha pelätä jotain sellasta mihin ei ite voi millään tavalla vaikuttaa, niin pelottaa välillä silti.. Yritän nyt keskittyä positiivisiin asioihin, toivottavasti onnistuu 🙂 Ihanaa päivää myös sulle!

  2. Jaksamista sulle, toivottaa toinenkin syövän voittanut. Taisteluni kävin 15-vuotta sitten. Minulla pelko on yhä läsnä elämässäni, mutta sen kanssa voi tulla toimeen. Minua auttaa tieto siitä että en ole pelkoni kanssa yksin ja selviytyjiä on muitakin. Ei pidä pelätä elämää tai kuolemaa etukäteen, vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty.

    1. Mä luulin että pelko katoaa ajan kanssa mutta nyt tajuan ettei siitä välttämättä pääse ollenkaan eroon.
      Vaikka se on tosiaan helpommin sanottu kuin tehty, täytyy silti yrittää olla pelkäämättä. Eihän me voida mitenkään tulevaisuuteen vaikuttaa. Tätä pelkoa pahentaa tieto siitä, että kolmas uusiutuminen tarkoittaisi sitä, että tauti olisi parantumaton… Mutta äh, en anna sen vaikuttaa mun arkeen 🙂 Kiitos kommentista!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *