Meille tulee vauva

Apuaaa, miten jännittävää! Vihdoinkin uskallan tulla raskauskaapista ulos ja kertoa täälläkin, että meille tulee toukokuussa vauva. Voi tätä onnen ja rakkauden määrää.♡ On vieläkin vaikea uskoa tätä todeksi.

En oikein edes tiedä, mitä tähän kirjoittaisin. Tätä ajatusten ja tunteiden tulvaa on vaikeaa pukea sanoiksi. Oon vaan äärettömän onnellinen ja kiitollinen kaikesta just nyt.

Olen joskus sanonut etten ihan ymmärrä miksi raskaudesta saisi muka puhua vasta 12. raskausviikon jälkeen. Mutta minähän kerroin vasta nyt, kun raskausviikkoja on jo 17 täynnä…

Toki, olen vieläkin sitä mieltä, ettei raskautta kannata salailla jos syynä siihen on muiden mielipiteiden pelko tai ”mitä muut sanoo, jos kerron ja raskaus meneekin kesken?”. Kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä eikä keskenmeno saisi olla mikään tabu. Mikäli keskenmeno sattuu kohdalle, pettymys ja suru on väistämätön riippumatta siitä kuinka moni raskaudesta on tiennyt.

Mun kohdalla haluun olla kertomatta heti positiivisen raskaustestin jälkeen on varmasti vaikuttanut keskenmeno. Kun on kerran kokenut sen valtavan pettymyksen, ei enää uskaltanut luottaa. Pelkäsin ja pelkään vieläkin. Mutta tiedostan myös sen, että mitä vaan voi tapahtua koska tahansa ja kenelle tahansa. Päätin tällä kertaa, että kerron raskaudesta vasta sitten, kun minusta tuntuu hyvältä ja oikealta. Ja nyt tuntui.

Nyt uskallan vihdoinkin luottaa hiukan enemmän, että meitä on toukokuussa kolme. ♡ + Fia tietenkin

Kehon muuttuminen ja söpöjen pikkutavaroiden kertyminen asunnon nurkkiin tekee väistämättä aika konkreettiseksi sen, että meille tosiaan tulee vauva. Myös pienen sydämen sykkeen kuuntelu silloin tällöin muistuttaa, että minussa ihan oikeasti kasvaa pieni ihminen. Eikö olekin hullua? Tästähän mä vasta haaveilin.

Elämä voi muuttua hetkessä eikä ikinä, ikinä kannata luopua omista unelmistaan.