minuus hukassa

 

Joskus käy niin, että ihminen eksyy. Antaa kaikkensa muille ja kadottaa minuuden.

Kun haluaa miellyttää muita, tekee sellaisia asioita joista nimenomaan muut tykkäävät. Jos haluaa välttyä riitelyltä, pitää usein omat mielipiteet itsellään. Kun ei ole vapaa tekemään mitä lystää, oma minuus katoaa. 

Vaikka toimiva parisuhde on maailman hienoin asia, joskus kumppani saattaa myös toimia eräänlaisena esteenä. Kun on yksin, on helppoa tehdä asioita, joista itse aidosti tykkää. Ei välttämättä tarvitse ottaa kenenkään muun mielipiteitä huomioon. Saa tehdä juuri sitä, mistä itse nauttii. Kokeilla kaikkea erilaista sekä samalla oppia mistä tykkää ja mistä ei.

Elämässäni on aina ollut jokin asia tai henkilö, jota olen pitänyt tärkeämpänä kun oman identiteetin etsimistä. Sairaus on usein jarruttanut ja estänyt tekemästä asioita, joita olisin halunnut tehdä. Kumppanit ovat vaikuttaneet minun mielipiteisiin ja kiinnostuksen kohteisiin vahvasti. Nyt, kun minulla on ollut aikaa ihan yksikseni miettiä mitä tulevaisuudelta ja elämältäni haluan, tajusin että oon aika hukassa.

10.jpg

2.jpg

Millainen ihminen mä oikeasti olen? Millaisista asioista aidosti tykkään? Olen ollut museoissa käyvä hipsteri, joka ei syö punaista lihaa ja kuuntelee indie rockia. Olen myös ollut Gaijinissa shampanjaa siemaileva neiti, jolle kelpaa vain ja ainoastaan prinsessakohtelu ja kalliit lahjat. Olen ollut sitä ja tätä, ja jotain siltä väliltä. Olen nauttinut rauhallisista joogahetkistä, meditoinut, rukoillut ja uskonut että kaikella on tarkoitus. Olen myös ollut liiankin ulkonäkökeskeinen, vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kiinnostunut, pyllyä pumppaava salifriikki. 

Mutta millainen mä oon nyt? Millainen tyyppi kattoo mua joka aamu peilistä? Mitä se tyyppi haluaa, mistä haaveilee, mistä nauttii ja mitä ei voi lainkaan sietää? Siinäpäs vasta vaikeita kysymyksiä…

Viime kuukauden aikana oon joutunut paljon miettimään edellä mainittuja kysymyksiä. Tässäpä onkin muutama juttu, joka auttaa mua hahmottamaan millainen Ani on.

13.jpg

Ani

…uskoo kohtaloon ja on muutenkin aikamoinen hihhuli.

…on läheisriippuvainen ja tarvitsee jatkuvaa huomiota ja hellyyden osoituksia.

…ei voi kuvitella päivääkään ilman huumoria. Arkeen kuuluu mm. hippa ympäri asuntoa, räkänauru ja lapsellinen hulluttelu.

…on aika temperamenttinen. Jos joku asia ottaa päähän, mun slaavilainen veri kiehahtaa alta aikayksikön ja kiltistä tytöstä kuoriutuu aikamoinen monsteri.

…haluaa löytää tasapainon elämässään.

…laulaa suihkussa, autossa, peilin edessä ja keittiössä + suuttuu jos toinen ei tykkää siitä

…on kiinnostunut joogasta, mehupaastoista ja meditoinnista.

…haluaa matkustaa ainakin Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan.

…aikoo osallistua maalauskurssille. Tanssikurssikin vois olla aika jees.

…kirjoitti pienenä rakkausrunoja XD

…haaveilee toimistotyöstä kauniissa ympäristössä

…haluaa oppia tuntemaan itsensä paremmin kuin kukaan muu

Että sellaista pohdintaa tänään. 🙂 Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

instagram/snapchat: anifrei

kuvat: Milla

Kommentit (16)
  1. Emilia Hiltunen
    23.8.2016, 20:47

    Mielettömän ihanaa pohdintaa Ani ja ihanaa kun avasit sun ajatuksia enemmän meille lukijoille♥ Mä oon törmänny tohon samaan eksymiseen ja samassa tilanteessa vuosi sitten. Nyt alan vihdoin tajuamaan, et mitä mä oikein haluan. Oon varma että sullakin se päivä koittaa, kunhan vaan jaksat odottaa :’) Ihanaa loppuviikkoo<3

    1. Hei apua, anteeks kauheesti, olin ihan varma että oon vastannut sulle, mutta en näköjään painanutkaan sitä ”lähetä kommentti” -nappulaa! Ihana kuulla että sullakin on ollut samoja fiiliksiä ja oot kuitenkin tajunnut, mitä haluat! Mäkin toivon tajuavani tässä joku päivä että mikä se mun juttu oikeen on! 🙂 ihanaa loppuviikkoa sinnekin! <3

  2. Pohdin tätä asiaa paljon, kun kahdessa peräkkäisessä suhteessa kumppanini erosivat hyvin paljon toisistaan ja tein heidän kanssaan aivan erilaisia juttuja. Olin tilanteisiin tyytyväinen, mutta kummastelin, eikö minulla ole sitten sitä ”omaa juttua”. Ymmärsin myöhemmin, että vaikka olin ”erilainen” heidän kanssaan, tein silti juttuja, jotka ovat minua. Eri ihmiset tuovat minusta eri puolia esiin, ja sama pätee myös muihin kuin romanttisiin suhteisiin. Jonkun ystävän kanssa käyn elokuvissa ja kahviloissa. Toisen kanssa käyn bilettämässä. Kolmannen kanssa käyn rämpimässä koirien kanssa metsässä. Äidin kanssa käyn taidenäyttelyissä. Tämä järjestely toimii, koska minä olen näitä kaikkia. Olen ikäänkuin löytänyt jokaiselle elämänalueelleni sopivan seuralaisen – sellaisen, joka tykkää käydä juuri samanlaisissa elokuvissa, kahviloissa, bileissä tai metsäretkillä kuin minä. Tuskin sitä olisi mahdollistakaan löytää toista ihmistä, jolla maku täsmäisi yksinkertaisesti kaikessa. Sama homma kumppanin kanssa: nauttisin varmasti olostani ihan samalla tavalla, halusi kumppani sitten käydä kanssani skumpalla Gaijinissa tai käydä keikoilla juomassa kaljaa (kyllä, nauttisin molemmista yhtä paljon). Löydän toiseen sitten muuta seuraa 🙂

    Niin ja tosiaan, en minä vain kumppanin mieltymyksien mukaan ole mennyt. Mutta usein tilanne on ollut se, että he ovat olleet rajoittuneempia pysyttelemään tutuissa asioissa, ja minä olen ollut avoin kokeilemaan uutta. Siten olen myös päässyt tutustuttamaan heitä uusiin juttuihin, kuten vienyt hippimiehen ravintolaan syömään.

    1. On kyllä ihanaa, jos jokaiselle elämänalueelle löytyy sopiva seuralainen! Niin sen pitääkin mennä 🙂 Kuten sanoit, ei varmaan löydykään kaksi ihmistä joilla olis ihan samanlaiset mielenkiinnon kohteet. Varmasti on täysin normaalia olla erilainen eri ihmisten seurassa.. Mä en varmaan vaan hahmota sitä rajaa, milloin oma käyttäytyminen muuttuu pelkästään toisen miellyttämiseksi. Enköhän vielä opi 🙂 Kiitos kommentista!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *