no se hiton lymfooma, osa III (ja toivottavasti viimeinen)

Lue myös tarinani ensimmäinen ja toinen osa.

Rankka autologinen kantasolusiirto oli takana, tukka kasvoi ja lääkkeetkin olivat olleet kauan kaapissa pölyttymässä. Siirrosta oli kulunut melkein kokonainen vuosi!! Tuleva vuosikontrolli toki hieman jännitti (niinä harvoina hetkinä, kun sitä ajattelin), mutta ei hirveesti kuitenkaan. Olin jostain syystä varma, että kaikki tulisi olemaan hyvin. Siltä musta ainakin tuntui! Ei ollut oireita, kipuja, kutinaa. Opiskelin sosiaalialalla, tein pari kertaa viikossa töitä, biletin viikonloppuisin tyttöjen kanssa ja kävin aina silloin tällöin treffeillä. Elin siis sitä ihan tavallista elämää enkä osannut kuvitellakaan mitään sellaista, mikä edessä minua jo odotti.

Vuosikontrollissa minulle tehtiin PET-TT -kuvaus. Avaan vähän tässä mistä on kyse, sillä luulen ettei suurin osa teistä ONNEKSI tiedä kyseisestä tutkimuksesta mitään. Elikkäs siis, ennen PET-TT -kuvausta suoneen laitetaan sellaista radioaktiivista merkkiainetta, joka hakeutuu elimistössä kudoksiin, joissa on epänormaalia aktiivisuutta. Näin on helppo paikantaa esimerkiksi syöpäkasvaimia ja niiden etäpesäkkeitä. 

Kun kuvauksesta ja labroista oli kulunut reilu viikko, menin lääkärin vastaanotolle ilman huolen häivää. Selvisi, ettei minulla tosiaan ollut kasvainta… Vielä.

Kaulani vasemmalla puolella oli pieni imusolmuke, joka näytti kuvissa epänormaalia aktiivisuutta. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että siinä pienessä imusolmukkeessa oli taas syöpäsoluja. Ja ne saakelin syöpäsoluthan lisääntyvät kuin kanit konsanaan…

1.jpg

Minulla oli siis taas syöpä. TAAS. Kolmas kerta, hitto vieköön. Elämä vilisi silmien edessä, kuvat hautajaisistani ja itkevän äitini kasvoista piirtyivät liiankin selkeästi mieleeni. Olin ihan älyttömän vihainen enkä saanut sanaakaan suustani. Järjetön kiukku kuristi kurkkuani. En muista siitä päivästä paljon mitään, muistan vaan sen kun menin kotiin paiskomaan tyynyjä. Paiskoin niitä seiniin ja huusin niin kovaa, että Fia piiloutui sohvan taakse tärisemään. Huusin ja kirosin. Olin ihan varma että tämä oli tässä. ”Hienon elämän olet ehtinyt elämään, Ani. Et saavuttanut mitään ja kohta varmaan kuolet ja aiheutat läheisillekin kamalasti tuskaa.”

Oli todella rankkaa ja pelottavaa. Jäjellä oli kuitenkin yksi, viimeinen mahdollisuus parantaa mut kokonaan ja siihenhän mä tartuin samantien. Allogeeninen kantasolusiirto. Minulle etsittiin Euroopan kantasolurekisteristä sopiva luovuttaja, joka päätti luovuttaa minulle omia kantantasolujaan. Niiden tehtävänä oli parantaa, mutta toimeenpiteeseen liittyi myös paljon riskejä. Lääkäri sanoikin, että minulla oli reilusti alle 50% mahdollisuus parantua. Oli siis kaksi vaihtoehtoa – suostua kantasolusiirtoon (joka joko parantaa minut kokonaan tai aiheuttaa hengenvaarallisen komplikaation) tai kuolla itse syöpään, sooner or later. Valitsin tietenkin kantasolusiirron.

Tässä sitä nyt ollaan. Yli puolitoista vuotta siirrosta, täysin terveenä ja hiton onnellisena. Siirto sujui hyvin, vakavista komplikaatioista ei tietoakaan, elämä jatkuu ja sitä rataa… Olen supersuper kiitollinen ja onnellinen. Itken tätä kirjoittaessa, kädet tärisevät ja sydän lyö tuhatta ja sataa. Olen niin äärettömän kiitollinen maailmankaikkeudelle tästä – elämästäni ja kolmannesta (!!!) mahdollisuudesta. Äärettömän kiitollinen lääkäreille, sairaanhoitajille, radiologeille…

Olen myöskin äärettömän kiitollinen sille tuntemattomalle luovuttajalle jostain päin Eurooppaa, joka pelasti henkeni. Voi kunpa saisin tietää kuka olet, niin tulisin halaamaan lujaa ja kertomaan, kuinka paljon oletkaan tehnyt. Vaikka sinulle kantasolujen luovutus ei varmaankaan ollut iso toimenpide, minulle se on koko elämä, kirjaimellisesti… KIITOS!

Liittymällä kantasolurekisteriin voit pelastaa elämän. Usein kantasolusiirto on potilaan viimeinen keino parantua, kuten oli myös minun kohdallani. Moni leukemiaa tai lymfoomaa sairastava lapsi tarvitsee luovuttajan, ja luovuttajia on ihan liian vähän… Nykyään kantasolujen luovutukset tapahtuvat verenkierrosta, eli se ei satu tai ole millään tavalla vaarallista.

Tee vuoden hyvä teko, pelasta henki…

https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri

Kommentit (13)
  1. Ihanaa, että olet siinä ja kirjoitat. Itse sairastin myös lymfooman kolme vuotta sitten, ja parasta vertaistukea oli saada lukea muiden kokemuksia. Vaikka itse selvisin pelkillä sytostaateilla, samastuin kirjoittamaasi vieläkin niin vahvasti, että purskahdin ihan hallitsemattomaan itkuun, kun sain kolmannen tekstisi loppuun. Teet ihan supertärkeää työtä jo pelkästään kirjoittamalla kokemuksiasi ja tuntemuksiasi auki, eikä kantasolurekisteristäkään voi puhua liikaa. Hassua, miten halu auttaa muita korostuu sen jälkeen, kun on itse ollut autettavana, eikä voi enää samalla tavalla antaa takaisin. Mua harmittaa myös aivan suunnattomasti, etten kelpaa enää luovuttamaan verta tai kantasoluja! Syövästä, hoitomuodoista ja siitä, miten jokainen voi olla avuksi puhuminen on kuitenkin jo paljon, ja on ihan mahtavaa, että jaat kokemuksia näin avoimesti. Kiitos.

    1. Voi Suvi, kiitos tästä ihanasta ja mulle niin tärkeästä kommentista! <3 Mulle merkkaa tositosi paljon jos mun teksteistä on jollekin edes jotain hyötyä! Juuri tällaisen palautteen takia kirjoitan blogia. Haluan auttaa muita enemmän kun mitään muuta ja antaa sitä vertaistukea, jota itekin kaipasin niiiin paljon sairastellessa. Välillä tuntuu, ettei pelkkä bloggaaminen riitä.. Toivon, että tulevaisuudessa löydän vielä paremman keinon levittää tietoa esimerkiksi juuri kantasolurekisteristä. Kiitos kovasti, piristit päivääni. On tosi ihana kuulla, että selvisit pelkillä sytostaateilla ja olet nyt terve! Kaikkea hyvää sulle <3

  2. Aion ehdottomasti tutustua rekisteriin. Olen kovin onnellinen puolestasi, että voit nyt hyvin. 

    Olin eilen hautaamassa sinua nuoremman ystäväni, joka kuoli aggressiiviseen syöpään todella nopeasti. Elämä on lahja. 

    1. Kiitos paljon! Itseäni harmittaa suunnattomasti etten syöpä- ja hoitohistoriani takia voi enää ikinä luovuttaa verta taikka kantasoluja. 

      Suuret osanottoni ystäväsi puolesta. 🙁 Sattuu todella paljon kuulla, että hän joutui lähtemään täältä syövän takia. Hirveästi tsemppiä ja voimia. Elämä on tosiaan lahja. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *