Mainitsin kerran, että olen seurustellut melkein aina. Olen kai tällasta seurustelevaa tyyppiä – tykkään että on se oma kulta, joka lohduttaa silloin kun tuntuu pahalta, katsoo mun kans Netflixiä verkkareissa kotisohvalla ja ostaa mulle silloin tällöin kukkia.

Vaikka pidän itseäni aika onnekkaana, että elämässäni on aina ollut mukava tyyppi mun rinnalla, kolikolla on tunnetusti kaksi puolta…

Tämän seurusteluhistoriani takia olen niin tottunut parisuhteeseen, etten tällä hetkellä tiedä, haluanko vain seurustella jonkun kanssa seurustelemisen takia, vai välitänkö siitä tyypistä oikeesti. Aika kamalaa, vai mitä?

Olen niin tottunut ainaiseen huomioon ja läheisyyteen, että sen puute tuntuu aika pahalta. Tällä hetkellä olen yksin ja musta tuntuu siltä, että mun täytyy oppia arvostamaan tätä yksinoloa. Tässä syyt, miksi:

1.  YKSINOLO & SIIHEN LIITTYVÄ ONNELLISUUS

Kliseistä, tiedän, mutta ”et voi olla onnellinen jonkun kanssa, jos et osaa olla onnellinen yksin.” Aamen! Jos et ole löytänyt itseäs, jos et ole selvittänyt menneisyyden ongelmia, jos et ole juuri nyt tyytyväinen elämääsi – usko pois, parisuhdekaan ei korjaa näitä asioita. Sun täytyy osata olla yksin ja nauttia siitä, ennen kuin osaat olla täysillä mukana suhteessa.

2. ITSETUNTEMUS

Kun tiedät, millainen ihminen olet ja millaisista asioista tykkäät, on helpompi tunnistaa, onko tyyppi sua varten vai ei. Kannattaa siis kokeilla erilaisia asioita ja tutkia, mitkä niistä on sellaisia, joista et voisi luopua. Kun tunnet itsesi hyvin, on isompi tsäänssi välttyä epäonnistuneilta parisuhteilta ja pettymisen tunteilta.

Nyt esimerkiksi tiedän, että tulevan mieheni ois hyvä olla sellainen a) joka kestää mun ainaista somettamista, b) joka on vähintään yhtä kiinnostunut liikunnasta ja hyvinvoinnista kun minä, ja c) jolla on samanlainen huumorintaju kun mulla. Olen aika joustava monessakin asiassa, mutta tiedän, ettei arki tule sujumaan ilman näitä asioita… Believe it or not, i’ve tried.

3. VAPAUS

Riskinä on se, että löydät pian sen oikean. Sitten et enää voikaan tuijottaa vain omaa napaasi (etkä todennäköisesti haluakaan). Sinkkuudesta kannattaa nauttia täysin rinnoin, ja tehdä kaikkia niitä asioita, joita et välttämättä enää kumppanin kanssa voi tehdä.

Itse tykkään silloin tällöin juhlia ja tanssia niin, että jalkoihin sattuu. On mahdollista, että mun tuleva kumppani on ujo hissukka, joka ei viihdy lainkaan baareissa. Voinhan mä silloinkin mennä tyttöjen kanssa ulos ja jättää hissukan yhdeksi illaksi kotiin, mutta se on silloin jo täysin eri asia. Baarissa kuitenkin ajattelisin hissukkaa ja haluaisin todennäköisesti päästä mahdollisimman pian kotiin, hänen luo, peiton alle löhöämään. Kun olen sinkku, eikä kukaan odota kotona, voin juhlia vaikka aamuun asti, potematta huonoa omaatuntoa. Tämä oli tosiaan vain yksi esimerkki sadasta, mutta pointti on tämä: kannattaa nauttia vapaudesta, vielä kun voi.

+ ITSEKKYYS

Ja nyt puhutaan sellaisesta terveestä itsekkyydestä. Nämä asiat on vain bonusta, mutta mieti tätä: voit sisustaa kämpän juuri kuten haluat, voit suunnitella kaikki lomat ottaen huomioon vain ja ainoastaan sun omat tarpeet, voit kokkailla juuri sellaista ruokaa kun itse haluat ja kaikkien isojen päätösten edessä (työpaikka, asunto, auto, matka, muutto..) voit miettiä pelkästään omaa napaa. Not bad, huh?

Tämä postaus saattaa kuulostaa epätoivoisen sinkun yritykseltä löytää hyvät asiat ”huonosta” tilanteesta, mutta mua ei oikeastaan kiinnosta. Mun mielestä nämä on vain älyttömän siistejä asioita, jotka kannattaa (ja ehkä jopa täytyykin) kokea sinkkuna.

INSTAGRAM / SNAPCHAT: anifrei

YOUTUBE

FACEBOOK