Vaikea uskoa, että pelottavia, surullisia tapahtumia täynnä oleva vuosi 2020 on vihdoinkin ohi. Vaikkei voikaan etukäteen tietää mitä uusi vuosi tuo mukanaan, on silti helpottunut ja toiveikas olo.

Tein Instagramiin lyhyen katsauksen vuoteen 2020 ja tajusin, että vaikka vuosi on ollut monestakin syystä vaikea, siihen on mahtunut myös paljon hyvää. Siksi haluankin palata vielä kerran nyt jo menneeseen vuoteen ja muistella sitä lämmöllä, ennen kuin siirryn eteenpäin ja keskityn täysillä varmasti elämäni mullistavimpaan vuoteen 2021.

Tammikuu oli ihan tavallinen kuukausi, jolloin uppouduin mielenlaatua käsittelevään kirjallisuuteen, käytiin Rikun kanssa ihanilla treffeillä, tein töitä kahden yrityksen ja yhden osa-aikaisen työn parissa enkä osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea tulisi pian tapahtumaan.

Helmikuussa jännitti aika paljon kun päätin vihdoin paljastaa myös somessa, että aloitamme jälleen lapsettomuushoidot. Edessä oli toinen IVF-hoito ja fiilis oli tosi hyvä! Sain teiltä lukijoilta niin ihanaa palautetta, että tuli luettua monta viestiä ihan kyyneleet silmissä. Teistä muodostuikin minulle tärkeä, virtuaalinen tukitiimi, josta on ollut aivan valtavasti apua vaikeina hetkinä. Kiitos siis siitä. <3

Helmikuussa juhlimme myös ihanan Adaman babyshowereita, eikä (uskokaa tai älkää) se tuntunut lapsettomuushoitojen keskellä ollenkaan vaikealta. Lähdimme myös talvilomalle Leville ja se olikin yksi elämäni kivoimmista reissuista! Pääsin laskettelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni ja se oli IHAN parasta! Nyt harmittaa tosi paljon etten tän masun kanssa enää tänä talvena uskalla lasketella, mutta vuoden päästä sitten taas rinteeseen.

Maaliskuussa meidän ihana Fia täytti 11 vuotta, mä maalasin tilaustauluja ja IVF-hoitokin tuli päätökseen. Alla olevissa kuvissa olen juuri tullut munasolujen keräyksestä ja kun kuulin, että kaikki oli mennyt hyvin ja soluja saatiin kerättyä riittävästi, fiilis oli mahtava. Kahden viikon päästä keräyksestä tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin.

Se oli tosi ihanaa! Vaikka tiesin, ettei ehkä kannata innostua, niin innostuin silti. Vihdoinkin kolmas alkionsiirto oli tuottanut tulosta! Lohdutti myös ajatus siitä, että kehoni ns. osasi raskautua. Se ei ole todellakaan itsestäänselvyys ja usein voikin käydä niin, että hoidoista huolimatta raskaus ei millään ala. Siksi mulla oli aikamoinen voittajafiilis, joka ei valitettavasti kuitenkaan kestänyt kauan…

Huhtikuu oli vuoden vaikein kuukausi. Korona, karanteeni, keskenmeno, rakkaan lemmikin vaikea tulehdus… Kaikki tuntui kaatuvan päälle ja tilanne vaikutti toivottomalta. Onneksi Fia selvisi leikkauksesta ja mä yritin upottautua taidehommiin, jotta saisin jotain muuta ajateltavaa.. Kuvasin verkkokurssia, maalasin, yritin nauttia lämpenevästä ilmasta ja siitä, että koronatilanteen takia sai (ja oli oikeastaan pakko) pysähtyä, höllätä ja viettää aikaa läheisten kanssa.

Toukokuussa lenkkeiltiin paljon ja ihasteltiin ikkunoihin asetettuja pehmoleluja. Ahdistus ja pelko olivat tietysti jatkuvasti läsnä, mutta tuleva kesä onneksi hieman piristi. Oli ihanaa käydä kukkaostoksilla ja laittaa parveke kesäkuntoon! Siellä tulikin vietettyä paljon aikaa ja juotua monta kahvikuppia. 🙂Kesäkuussa mökkeiltiin mun siskon perheen kanssa. Oli ihanaa touhuta pienen Mellin kanssa ulkona, käydä kalassa, saunoa ja seurata vierestä miten hyvin hän viihtyy Rikun seurassa. Oon maailman onnekkain kun mulla on näin ihana kummityttö, joka piristää ja saa hymyn huulilleni AINA, oli mielialani kuinka synkkä tahansa.

Koronatilannekin hieman rauhoittui ja uskalsin pitää ensimmäisen taidekurssini tosi pienelle porukalle. Se oli ihanaa! Musta tehtiin myös ihana juttu Trendin Kehon puolesta -juttupalstalle.

Tästä tulikin sen verran pitkä, että taidan jatkaa huomenna ja palata vielä loppuvuoden hieman positiivisimpiin tunnelmiin!