viime sunnuntaina

Viime sunnuntaina blogini täytti vuoden.

Vielä pari kuukautta sitten ajatellen kyseistä päivää kuvittelin että teen sen kunniaksi hienon postauksen, kauniiden kuvien kera. Kuvittelin, että panostan siihen kunnolla ja julkaisen sen juuri oikeana päivänä, 17. heinäkuuta. Toisin kuitenkin kävi.

Viime sunnuntaina olin (nykyään jo ex-)asunnossani pakkailemassa tavaroitani. Sinä päivänä en ajatellut synttäripostausta tai blogia lainkaan. Ajattelin elämäni viimeistä puoltatoista vuotta, jonka niin ahkerasti yritin saada mahtumaan isoihin roskasäkkeihin.

77.jpg

Hassua, miten elämä voi hetkessä muuttua. Elät sitä tuttua, tylsää arkea ja kuvittelet olevasi kutakuinkin onnellinen. Sitten yhtäkkiä PAM! ja elämäsi on muuttunut. Se tuttu arki on viety pois ja sen mukana myös henkilö, jonka kanssa jaoit kaikki ilot ja surut. Siitä henkilöstä on hetkessä tullut vieras. Vaikka olet sitä mieltä että tämä on oikea päätös, ahdistus on suunnaton. Vaikka haluat kävellä pois, jokin sisälläsi yrittää saada sinut kääntymään takas.

1.jpg

Syitä siihen, miksi niin kävi taitaa olla monia eikä ne kuulu kenellekään muulle kun meille kahdelle. Turha niitä enää miettiä, tapahtunut mikä tapahtunut. Molemmat varmasti tiedämme, että näin on parempi. Mutta luopuminen on aina vaikeaa, oli tilanne mikä tahansa. Erään fiksun naisen sanoin: ”tämä täytyy vain kärsiä läpi”. Ja niinhän se tosiaan meneekin. Aika parantaa haavat, suru muuttuu iloksi ja elämä alkaa hymyillä entistä leveämmin. Olen sen jo monesti todistanut ja teen niin uudestaan.

5.jpg

Tämäkin kokemus opettaa, kasvattaa ja antaa uutta perspektiiviä elämään. Ei muuta kuin kiitos ja anteeks.

kuvat: Milla

snapchat/instagram: anifrei

Suhteet Oma elämä Syvällistä

new beginnings

Hei taas, pitkästä aikaa! Olette varmaan huomanneet, että olen päivittänyt blogiani tavallista harvemmin. Minua jopa hävettää myöntää, mutta rehellisiä täällä kun ollaan niin – ei ole vain kiinnostanut.

Elämässäni on taas tapahtunut paljon yllättäviä asioita ja paljon on muuttunut viikossa. Pääkoppa ei pysy perässä, on vaikea sisäistää kaikkea tapahtunutta ja elän tällä hetkellä sellaisessa sumussa, seuraten omaa elämää sivusta…

On tapahtunut paljon hyvää ja myös huonoa. Tai noh, olen kuitenkin sitä mieltä että kaikki mitä meille tapahtuu (jopa ne sydäntäsärkevät asiat) johtaa loppujen lopuksi johonkin hyvään.

Tunteet ovat hurjaa vuoristorataa – välillä tuntuu siltä, että pahaan oloon voi kuolla ja välillä taas siltä, että olen maailman onnellisin tyyppi ja elämä hymyilee.

1.jpg

Syitä tähän ovat mm.

…alle viikko sitten tapahtunut ero… kirjoitan tästä lisää kunhan oon saanut käsiteltyä tän kaikessa rauhassa. Tai sitten en… katsotaan miltä musta tuntuu. Meen ihan omien fiilisten mukaan ja vaikka haluan olla täällä blogin puolella rehellinen ja avoin kaikesta, niin parisuhdeasiat koskevat mun lisäksi myös toista osapuolta…

…hyvät uutiset lääkäriltä. Kaikki näyttää hyvältä, lääkkeitä on vähennetty ja seuraava käynti onkin vasta lokakuussa! Olen niin tottunut jokakuiseen ravaamiseen sairaalassa että näin pitkä tauko tuntuu oudolta, pelottavalta ja samalla niin mahtavalta!

…muutto. Tai jos tarkkoja ollaan niin parikin muuttoa. Ensin takas vanhempien luo ja myöhemmin elokuussa ihanaan uuteen asuntoon, jossa on iso lasitettu parveke ja oma VAATEHUONE! Voitteko kuvitella?

2.jpg

8 copy.jpg

Kaikki on tällä hetkellä niin uutta, outoa ja epävarmaa. Tuntuu pelottavalta että tuttu ja turvallinen arki on viety multa pois, mutta samalla niin vapauttavalta. Elämä on valintoja ja mahdollisuuksia täynnä ja saan elää sitä täysillä, hengittää täysin rinnoin ja kerrankin nauttia yksinolosta.

kuvat: Milla

snapchat/instagram: anifrei

Suhteet Oma elämä