viime sunnuntaina
Viime sunnuntaina blogini täytti vuoden.
Vielä pari kuukautta sitten ajatellen kyseistä päivää kuvittelin että teen sen kunniaksi hienon postauksen, kauniiden kuvien kera. Kuvittelin, että panostan siihen kunnolla ja julkaisen sen juuri oikeana päivänä, 17. heinäkuuta. Toisin kuitenkin kävi.
Viime sunnuntaina olin (nykyään jo ex-)asunnossani pakkailemassa tavaroitani. Sinä päivänä en ajatellut synttäripostausta tai blogia lainkaan. Ajattelin elämäni viimeistä puoltatoista vuotta, jonka niin ahkerasti yritin saada mahtumaan isoihin roskasäkkeihin.
Hassua, miten elämä voi hetkessä muuttua. Elät sitä tuttua, tylsää arkea ja kuvittelet olevasi kutakuinkin onnellinen. Sitten yhtäkkiä PAM! ja elämäsi on muuttunut. Se tuttu arki on viety pois ja sen mukana myös henkilö, jonka kanssa jaoit kaikki ilot ja surut. Siitä henkilöstä on hetkessä tullut vieras. Vaikka olet sitä mieltä että tämä on oikea päätös, ahdistus on suunnaton. Vaikka haluat kävellä pois, jokin sisälläsi yrittää saada sinut kääntymään takas.
Syitä siihen, miksi niin kävi taitaa olla monia eikä ne kuulu kenellekään muulle kun meille kahdelle. Turha niitä enää miettiä, tapahtunut mikä tapahtunut. Molemmat varmasti tiedämme, että näin on parempi. Mutta luopuminen on aina vaikeaa, oli tilanne mikä tahansa. Erään fiksun naisen sanoin: ”tämä täytyy vain kärsiä läpi”. Ja niinhän se tosiaan meneekin. Aika parantaa haavat, suru muuttuu iloksi ja elämä alkaa hymyillä entistä leveämmin. Olen sen jo monesti todistanut ja teen niin uudestaan.
Tämäkin kokemus opettaa, kasvattaa ja antaa uutta perspektiiviä elämään. Ei muuta kuin kiitos ja anteeks.
kuvat: Milla
snapchat/instagram: anifrei