Raskaana?
Moni on varmaan ihmetellyt, miksi olen elänyt täällä hiljaiseloa. Lapsettomuushoitoihin liittyvät postaukset sekä Instagram-stoorit loppuivat alkionsiirtoon. Mitä kävi sen jälkeen?
Ensinnäkin, en halunnut hirveästi spekuloida ja miettiä mahdollisia oireita enkä halunnut ajatella koko raskautta ollenkaan. Pelkäsin todella paljon, että tämä kolmaskin alkionsiirto epäonnistuu. Yritin saada ajatukset muualle, upottauduin taiteeseen ja toivoin parasta.
Kun testipäivä lähestyi (eli 14. päivä alkionsiirron jälkeen), tajusin etteivät kuukautiset olleet alkaneetkaan. Tietysti innostuin heti, koska yleensä kuukautiset alkoivat mulla jo noin viikko ennen testipäivää. Tunsin kuitenkin aika vahvoja PMS-oireita, joten oli varma että kyllä ne pian alkaa. Eivät alkaneet.
Kun raskaustestiin piirtyi toinen viiva, ajattelin että näen harhoja ja kyse on niin sanotusta ”haamuviivasta”. Poikaystäväni näki viivan myös selkeästi, mutta en vielä voinut uskoa siirron onnistuneen. Oli pakko virallisena testipäivänä ostaa vielä digitaalinen testi ja kun näyttöön ilmestyi niin kauan toivottu sana ”RASKAANA”, itkin. Itkin onnesta ja helpotuksesta, vaikka tiesin että tässä voi vielä käydä huonosti. Se hetki tuntui kuitenkin isolta voitolta, sillä elämäni ensimmäistä kertaa raskaustesti oli positiivinen. Olin oikeasti raskaana.
Tällaisen tekstin kirjoitin testipäivänä puhelimen muistiinpanoihin:
”Väsyttää, mutten malta nukkua. Kello on nyt 8:50. Riku tuhisee vieressä ja mäkin yritän nukahtaa, mutta ihan turhaan. Oon liian innoissani. Tein raskaustestin viideltä aamulla ja ensimmäistä kertaa elämässäni siinä luki ”Raskaana”. Sydän pakahtuu onnesta. On samalla tosi epätodellinen, onnellinen, mutta myös pelokas olo. Jatkuuko tämä raskaus? Ehkä oon vaan kuvitellut kaikki oireet ja ehkä testi on viallinen? Jännittää myös tämä maailman tilanne, mutta uskon ettei 8kk päästä ole enää mitään hätää. … Oli ihan voittajafiilis kun sain ilmoittaa digihoitopolulle positiivisesta raskaustestistä. Mikään ei ole siis ollut turhaa. Ei edes ensimmäinen epäonnistunut IVF. Se on opettanut paljon ja osasimme suhtautua tähän toiseen hoitoon täysin eri tavalla, rauhallisin ja luottavaisin mielin. Näpyttelen tätä tekstiä puhelimeen sängystä käsin. Nyt on pakko nousta, hirvee nälkä ja tekee mieli suolakurkkuja.”
jatkuu…
