blogiystäväkirja

Päätin, että syvälliset ajatukset saavat riittää (hetkeksi). Halusin tulla kirjoittamaan jotain höpsöä ja blogiystäväkirja tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta! Bongasin sen toisesta blogista (en valitettavasti enää edes muista mistä) ja päätin itsekin vastata alla oleviin kysymyksiin. 🙂 Oli myös kiva selailla vanhoja kuvia ja esimerkiksi Pariisin ja Rooman kuvien katselusta tuli tosi hyvä mieli.

 

SUOSIKKI…

Kaupunki? 

Pariisi! Mahtavan Barcelonan reissun jälkeen mietin hetken että kummassa kaupungissa viihdyn paremmin, mutta kyllä se vaan on niin että Pariisi on ykkönen.
 

pariisi.jpg

Lomakohde? 

Italia! Ah, sitä kulttuuria, kieltä ja ruokaa…

rooma.jpg

 

Biisi? 

Tällä hetkellä varmaan Disclosure – Magnets. Muutenkin Disclosuren tuotanto on aika huikee.

 

Ravintola ja annos?

Gaijin ja kaikki annokset! 😀 No ei vaan, en osaa valita annosta mutta menu gaijin on aivan super hyvä.

 

Juoma? 

Smoothie
 

Leffa?

Holiday. En yleensä tykkää tämmösistä ”suosikki..” -kysymyksistä, koska en ikinä osaa päättää mikä on se kaikista paras leffa, kirja, asu yms. Liian vaikeaa 😀

 

Sarja? 
Frendit

friends.jpg

Kirja?

Eat, pray, love
 

Asu?

Hyvin istuvat farkut ja rento neule TAI legginsit ja neuletunika.

 

Meikkituote?

MAC meikkipuuteri
 

1.jpg

Hiustuote? 

Hyvä hiuslakka varmaankin
 

Sovellus?

Instagram

 

Instagrammaaja?

hilvees 🙂 upea tyttö

 

MUUTA…

 

Aamurutiinisi? 

Suihku, meikki, aamupala ja lenkki Fian kanssa

 

Mitä vaatekaapistasi löytyy?

Farkkuja, neuleita, paljon yksinkertaisia juttuja
 

Mitä pakkaat mukaan matkalle?

Kamera, passi ja mukavat kengät on must

 

Mitä laukustasi löytyy aina? 

Huulirasva, käsidesi, vesipullo, lompakko ja avaimet
 

Viimeisin sisustusostoksesi? 

Jouluvalot, jee

iii.jpg

Viimeisin WhatsApp -viesti? 

Kuva rakkaasta tytöstä

 

Mitä ostoslistaltasi löytyy tänä syksynä? 

Nahkasaappaat ja uusi talvitakki
 

Paras tapa tuhlata 50 euroa?

Sanoisin että lahja tärkeälle ihmiselle 🙂 joku semmonen juttu, joka saa toisen hyvälle tuulelle.

 

Noin! Välillä on hauskaa vastata kysymyksiin täällä blogin puolella. Toivottavasti se on teistä lukijoistakin kivaa ja saatte tietää minusta jotain uutta näiden postausten kautta.

Nyt jatkuu sohvalla makoilu, teen juonti ja kurkkupastillien imeskely – mulle iski nimittäin järkyttävä flunssa! 🙁 Tänään oon sairauslomalla (taas kerran, ei mennyt kun kuukausi ilman sitä), ja pari päivää onkin sitten vapaata. Toivon että paranen pian ja sunnuntaina palaan töihin! Vaikka sairastelu on turhauttavaa, sille ei vaan voi mitään. Tuntuu siltä että kaikki ovat nyt kipeinä, ei siis mikään ihme että flunssa päätti iskeä myös muhun. On kyllä kieltämättä ihan mukavaa hengailla kotona verkkareissa, nukkua muutamat päikkärit ja vaan olla, tälleen ”luvalla”. Oon kuitenkin ihan varma että huomenna tämä makoilu saa riittää ja ryhdyn joko siivoamaan tai keksin muuta tärkeää tekemistä… Saa nähdä! 😉

Mukavaa viikonloppua kaikille, älkää tulko kipeiks!

Puheenaiheet Höpsöä

miksi odotamme aina pahinta

Olen huomannut ajattelevani usein sitä pahinta vaihtoehtoa. Ei sillä että uskoisin aina asioiden kääntyvän pahimpaan mahdolliseen suuntaan, mutta tahattomasti mieleeni tulee ”mitä jos käy huonosti”… Vaikka yritän ajatella positiivisesti ja uskoa siihen että kaikki järjestyy, se ärsyttävän pelottava ajatus löytää usein tiensä päähäni. ”Mitä jos…”

Kun kuulin syövän uusiutumisesta, mielessäni välähti kuva hautajaisistani. Kuulostaa karmealta, mutta en voinut sille mitään. Kun pakkasin matkalaukkua ulkomaan matkaa varten, ajattelin hetken että mitä jos kone putoaa… Ärsyttävää, turhauttavaa, pelottavaa.

En onneksi takerru niihin tyhmiin ajatuksiin ja yritän häätää pelottavat mielikuvat pois. Vaikka pidän itseni iki-iloisena optimistina, joskus kyyninen realisti nostaa päätään. Onhan kaikki mahdollista, jopa ne kaikista kamalimmat asiat. Toisaalta, miksi tuhlaisin aikaa niiden pohtimiseen? Jos ikävien asioiden on tapahduttava, ne tapahtuvat kaikesta huolimatta eikä kaikkeen voi aina varautua.

coffee.jpg

Mielestäni paras ratkaisu tähän olisi se kuuluisa hetkessä eläminen. Jos kamala ”mitä jos…” -ajatus tulee mieleen – antaa sen tulla… ja myös mennä. On täysin normaalia ajatella erilaisia vaihtoehtoja, ihmisiähän tässä vaan ollaan. Pelko on äärettömän kamala tunne, mutta se on myös täysin normaali tunne ja kuuluu meidän kaikkien elämään. 

Täytyy myöntää, että nyt kun kantasolusiirrosta on reilu puoli vuotta ja olen elänyt normaalia elämää, ajattelen välillä mitäköhän siellä kroppani sisällä oikein tapahtuu. Oloni on hyvä, veriarvot kunnossa, mutta yksikin päänsärky tai yskäisy saa niskakarvani nousemaan pystyyn. Ehkä se vaan menee niin, että kun on elämässä törmännyt vakavaan sairauteen, pelko on aina läsnä. Joskus se on jossain siellä kaukana takaraivossa ja joskus taas vahvana ajatuksissa. Yritän karkottaa kielteiset ajatukset mukavilla asioilla kuten joululahjalistan tekemisellä, kynttilöillä, lämpimillä halauksilla ja sarjojen katselulla. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! 🙂

a.jpg

Puheenaiheet Syvällistä