Olette varmasti joskus kuulleet sellaisen idiomin kun ’’hitting the rock bottom’’? Well, I think I just did. Henkisesti. Mulla on tänään erittäin huono päivä, enkä oikein osaa edes sanoa hyvää syytä tähän oloon. Ehkä se on viime päivinä tapahtuneiden, ärsyttävien pikkuasioiden summa, mutta nyt tuntuu pahalta.

Olen jopa vihainen itselleni siitä, että minusta tuntuu tältä. Tämä mököttäminen on ihan kamalaa, mutta en vaan voi sille mitään. Aina ei jaksa. Eikä edes tarvitsekaan. Välillä saa olla väärässä, saa olla vihainen ja saa mököttää. Tiedän, että jos muuttaisin ajattelutapaani, niin päivä kääntyisi hetkessä taas hyväksi, mutta kun ei pysty.

Huonolla tuulella ollessani aloin miettiä aitoutta. Mitä se on ja onko sitä edes oikeasti missään? Onko sitä puhdasta aitoutta parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, perheessä? Joskus tuntuu, että ihminen on vaan niin itsekäs olento, että tekee asioita vain hyötyäkseen niistä. Ollaanko parisuhteessa koska rakastetaan, vai koska itse saa siitä paljon hyvää? Esimerkiksi rakkautta, huomiota ja kaikki tarpeensa tyydytettyä? On se vaan niin helppoa.

En tietenkään väitä olevani aina rehellinen, aito ja hyvä. Kukaan ei ole täydellinen, ja osaan minäkin välillä (tai joskus vähän useamminkin) olla aika p*rseestä. Ymmärrän, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Ymmärrän, että eivät kaikki voi olla aitoja, rehellisiä, suorastaan mahtavia tyyppejä eikä maailmasta voi valitettavasti poistaa väkivaltaa ja ilkeyttä.

Jos ei olisi pahaa, ei osaisi arvostaa sitä hyvääkään. Tasapaino, se kultainen keskitie on paras vaihtoehto. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että pahaa on paljon enemmän. Se vie paljon enemmän tilaa ja aikaa meidän elämästä. Ainakin mun päivästä… Pyydän anteeksi tätä mun negatiivisuuttani ja pahassa olossa vellomista, mutta haluan olla rehellinen. Itselleni ja teille.

Huomenna on varmasti jo paljon parempi päivä ja elämä on taas ihanaa!

Nyt, kauniita unia.

– A