ei-niin-hyvä päivä

IMG_8730 copy.jpg

IMG_8718 copy.jpg

Olette varmasti joskus kuulleet sellaisen idiomin kun ’’hitting the rock bottom’’? Well, I think I just did. Henkisesti. Mulla on tänään erittäin huono päivä, enkä oikein osaa edes sanoa hyvää syytä tähän oloon. Ehkä se on viime päivinä tapahtuneiden, ärsyttävien pikkuasioiden summa, mutta nyt tuntuu pahalta.

Olen jopa vihainen itselleni siitä, että minusta tuntuu tältä. Tämä mököttäminen on ihan kamalaa, mutta en vaan voi sille mitään. Aina ei jaksa. Eikä edes tarvitsekaan. Välillä saa olla väärässä, saa olla vihainen ja saa mököttää. Tiedän, että jos muuttaisin ajattelutapaani, niin päivä kääntyisi hetkessä taas hyväksi, mutta kun ei pysty.

Huonolla tuulella ollessani aloin miettiä aitoutta. Mitä se on ja onko sitä edes oikeasti missään? Onko sitä puhdasta aitoutta parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, perheessä? Joskus tuntuu, että ihminen on vaan niin itsekäs olento, että tekee asioita vain hyötyäkseen niistä. Ollaanko parisuhteessa koska rakastetaan, vai koska itse saa siitä paljon hyvää? Esimerkiksi rakkautta, huomiota ja kaikki tarpeensa tyydytettyä? On se vaan niin helppoa.

En tietenkään väitä olevani aina rehellinen, aito ja hyvä. Kukaan ei ole täydellinen, ja osaan minäkin välillä (tai joskus vähän useamminkin) olla aika p*rseestä. Ymmärrän, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Ymmärrän, että eivät kaikki voi olla aitoja, rehellisiä, suorastaan mahtavia tyyppejä eikä maailmasta voi valitettavasti poistaa väkivaltaa ja ilkeyttä.

Jos ei olisi pahaa, ei osaisi arvostaa sitä hyvääkään. Tasapaino, se kultainen keskitie on paras vaihtoehto. Tällä hetkellä vaan tuntuu, että pahaa on paljon enemmän. Se vie paljon enemmän tilaa ja aikaa meidän elämästä. Ainakin mun päivästä… Pyydän anteeksi tätä mun negatiivisuuttani ja pahassa olossa vellomista, mutta haluan olla rehellinen. Itselleni ja teille.

Huomenna on varmasti jo paljon parempi päivä ja elämä on taas ihanaa!

Nyt, kauniita unia.

– A

IMG_8719 copy.jpg

 

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään Syvällistä

vahva(ko)?

5.jpg

Viime aikoina olen kuullut monen tuttavan suusta olevani rohkea ja vahva. Rohkea ja vahva? Minäkö? Höpöhöpö. Olen aina pitänyt itseäni hyvin heikkona ja nössönä tyyppinä. Olen halunnut olla mukava kaikille ja miellyttää muita, välillä jopa silloinkin, kun siitä on ollut itselleni haittaa. Olen itkenyt liian monta kertaa ja pelännyt. Pelko on ehkä yksi maailman kamalimmista tunteista. Olen pelännyt niin paljon, että rintaan on sattunut ja hengittäminen on ollut mahdottoman vaikeaa. Olen tuntenut itseni niin älyttömän pieneksi, avuttomaksi ja heikoksi.

Vuosien varrella olen kasvanut ihmisenä hurjasti ja tajunnut, että vahvuus ja rohkeus ei piile siinä, että esittää olevansa kovis. Vahvakin ihminen saa luvan itkeä, saa luvan olla heikko ja saa luvan pelätä. Se on inhimillistä ja kuuluu elämään.

Mielestäni vahva ihminen on rehellinen, sillä elämä on liian lyhyt tyytyäkseen asioihin, joista ei pidä. Vahva ja rohkea ihminen uskaltaa sanoa asioita suoraan, eikä hänellä ole tarvetta miellyttää muita. Hän nauttii elämästä ja tekee juuri sitä, mikä tuntuu oikealta, satuttamatta ketään. Vahvalla persoonalla ei ole tarvetta tehdä pahaa muille, pönkittääkseen omaa huonoa itsetuntoa.

Haluan kiittää teitä kaikkia mahtavia lukijoita ihanasta palautteesta. Olen erittäin otettu enkä osannut kuvitella tekeväni näillä teksteillä tällaista vaikutusta muihin. Ja jos olen jonkun mielestä tosiaan vahva ja rohkea – nöyrin kiitos ja kumarrus, ootte huippuja <3

8.jpg

3.jpg

4.jpg

Loppukevennykseksi laitan muutaman kuvan mun ja Emman eilisestä kahvitteluhetkestä. Voiko kukaan näyttää niin onnelliselta, kun munkkia mussuttava Emma yllä olevassa kuvassa? Haha, ihana, eikö 😀 

2.jpg

1.jpg

6.jpg

– A

Muoti Oma elämä Ystävät ja perhe Päivän tyyli