Ihana olla taas täällä. Halusin pitää tauon blogista, koska se muistutti mua aivan liikaa kaikista niistä kamalista asioista, mitä oon käynyt läpi. Se muistutti mua syövästä, enkä mä halunnut enää velloa syöpämuistoissa. Halusin vain unohtaa kaiken sen pysyvästi ja elää sitä ns. normaalia elämää, keskittyä parisuhteeseen, työelämään ja kaikkiin niihin tavallisiin asioihin. Jotenkin kuvittelin, että blogini on saanut syöpäblogin leiman. Mutta eihän se ole. Blogini on tarinani. Siihen tietenkin liittyy todella vahvasti kokemukseni syövästä, koska se on iso osa mua ja tulee aina olemaan. Kaikki mitä olen käynyt läpi on iso osa mun arkea.

Blogini on toiminut sekä muille, että itselleni vertaistukilähteenä. Ja vertaistukihan on aivan älyttömän tärkeetä. Oon aina ollut todella avoin ja puhunut suoraan kaikista tuntemuksistani ja kokemuksistani. Asia, jonka aion teille tässä tekstissä paljastaa, koskee mun lisäksi toista henkilöä. Siksi en ole halunnut, viitsinyt tai uskaltanut kirjoittaa tästä aiheesta aiemmin. Mutta sekä minun, että hänen mielestä mun kannattaa tehdä asioita, jotka tuntuvat oikealta ja jotka tekevät mut onnelliseksi. Siksi kerron teille tämänkin…

Tätä tekstiä on tosi vaikea kirjoittaa. Mielessäni on selkeä ajatus siitä, mitä haluan teille kertoa, mutta en jostain syystä osaa aloittaa. Tai en ehkä tiedä mikä olisi oikea tapa. Päätin, että tänä vuonna olen lempeämpi itselleni ja teen asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja oikealta. Isojen asioiden salaaminen ei tee mulle hyvää eikä tunnu luonnolliselta, siksi päätin olla avoin ja rehellinen tämänkin asian suhteen. Luulen myös, että moni muu nainen kamppailee samojen ongelmien kanssa ja toivon että tästäkin tarinastani on jollekin toiselle apua.

Mun elämä on tällä hetkellä aivan älyttömän ihanaa. Se varmaan välittyy sinne ruudun toiselle puolellekin kun katsoo mun kuvia ja lukee tekstejä mun arjen hienoimmista hetkistä. Mutta totuus on se, että elämääni kuuluu myös paljon epävarmuutta, itkukohtauksia, epätoivon hetkiä ja, last but not least, lapsettomuushoidot. Niistä tulen varmasti kertomaan jatkossa lisää, mutta nyt halusin vain muistuttaa, ettei kenenkään elämä ole täydellistä. Jokainen meistä kamppailee omien ongelmiensa kanssa.

Olkaa lempeitä muita kohtaan, koskaan kun ei voi tietää mitä toinen käy läpi.