sharing your story is the first step to letting it go

Rehellisyys… Minulle rehellisyys on erittäin tärkeä seikka, oli sitten kyse parisuhteesta, kaverisuhteesta tai mistä lie. Mutta yhtä tärkeää on olla rehellinen itseään kohtaan. Minua on ahdistanut kun en ole kaikille ollut täysin rehellinen esimerkiksi siitä, miksen voinut juoda alkoholia tai miksi ’’leikkasin’’ upean vaalean tukkani… Silloin valehtelu tuntui paljon helpommalta vaihtoehdolta. Sanon vaan ’’koska huvittaa’’ eikä kukaan enää kysele mitään. Piste. Mutta vaikka vältyin lukuisilta jatkokysymyksiltä ja kauhistuneilta katseilta, fiilis ei siltikään ollut hyvä. Tunsin itseni näyttelijäksi, jonka täytyi pitää kulissia yllä ja esittää että kaikki on hyvin eikä ole mitään uutta, vaikka oikeasti elämäni oli juuri kääntynyt päälaelleen.

Haluan vihdoinkin olla täysin rehellinen itselleni ja muille.  Oivalsin, että tämän blogin perustaminen voi olla ikään kuin paranemisprosessi, joka auttaa minua päästämään irti. Päästämään irti menneisyydestä, ikävistä muistoista, huonosta fiiliksestä ja pelosta. Kamalasta pelosta ja häpeästä sekä tunteesta etten ole tarpeeksi hyvä ihminen koska sairastuin.

Jos kirjoitan koko tarinani paperille (tai tässä tapauksessa blogin sivuille), jäsennän sen paremmin, katson sitä kauempaa ja… päästän irti. Päästän irti ja jatkan eteenpäin.

Päätin siis kertoa tarinani myös täällä. On aika paljastaa maailmalle kuka aito Ani on, kokemuksineen kaikkine. Tänä päivänä onneksi jo ymmärrän, ettei kaikki voi pitää minusta eikä kaikkien tarvitsekaan! Olen hyvä juuri tällaisena kun olen ja se riittää minulle. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen on arvokas ja ainutlaatuinen persoona. Kokemukset, joista olen kertonut, eivät tehneet minusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin, olen vahvempi ja avarakatseisempi kuin koskaan ennen. Osaan arvostaa jokaista päivää ja ymmärrän ettei mikään tässä maailmassa ole itsestään selvää.

To cut the long story short, haluan kiittää äitiä, siskoa, poikaystävää ja kaikkia muita läheisiäni tuesta ja yksinkertaisesti siitä, että he ovat elämässäni. Kiitos. Rakastan teitä.

hands.jpg

– A

Kommentit (2)
  1. Iso PEUKKU! Itse tein juuri samoin kerroin tarinani vaikka se hieman vaikealta tuntui. Sairaus on niin henkilökohtainen asia. Mutta sitä kautta löysin toisen joka on myös samanlainen kuin minä (taudin harvinaisuuden takia se oli ihme). Rehellisyys on mielestäni iso osa bloggausta.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää, tsemiä ja jaksamista!!

    XOXO Babs

    1. Kiitos, ihana! Kävin lukemassa sun blogia ja nostan sulle hattua. Oot aivan mahtava tyyppi ja asenteesi on mieletön. Kaikkea hyvää myös sinne! Voimahali <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *