suojamuuriton

flowers.jpg

flowers5.jpg

Miten voikaan olla niin, että välillä ei saa kirjoitettua mitään järkevää tekstiä väkisinkään, kun taas joskus kirjoittaa yhden päivän aikana kolme (!!!) postausta ja ideat vaan ilmestyvät päähän kun tyhjästä. Saan revittyä sitä inspistä ja motivaatiota mua ympäröivistä, ihanista tyypeistä, joille oon erittäin kiitollinen. Kaikesta. 🙂

Tänään olen miettinyt miten helposti nykyään tutustun uusiin ihmisiin ja miten avoin musta on tullut. Saatan kertoa heti ensitapaamisen aikana unelmistani, menneisyydestäni ja vaikka mistä, jos se tuntuu oikealta. Uskallan olla oma itseni enkä yritä suodattaa mitään, mitä suustani päästän. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Se mun oma ”suojamuuri” taitaa olla aikalailla… olematon! Se suojamuuri, joka on välillä hajonnut, välillä ollut suurempi kuin koskaan ja jota olen viime aikoina onnistunut pitämään todella matalana. Ja hyvä niin.

Kun syöpä uusiutui silloin kolmisen vuotta sitten, muuri hajosi. Meni pieniksi palasiksi silmänräpäyksessä. En enää jaksanut olla hiljaa ja pitää kaikkea sisälläni. Avasin Pandoran lippaan ja otin avosylin vastaan kaiken, mitä sieltä ilmestyi. Yllätyin, kun suurin osa ihmisistä suhtautui todella ymmärtäväisesti ja.. inhimillisesti. Tajusin, että muurin hajottua elämä tosiaankin muuttui paljon helpommaksi. Oli helppo hengittää eikä tarvinnut miettiä mitä saan sanoa ja mitä en. Sanoin kaiken mitä mieleen juolahti ja ai että se tuntui hyvältä!

Siitä lähtien oon noudattanut samaa linjaa – mulla ei ole sitä järjetöntä itsesensuuria tai suodatinta. En mieti ”mitenköhän tämä tyyppi reagoisi jos sanoisin tai tekisin näin?”. Jotakuta saattaa ahdistaa avoimuuteni, mutta se vaan näyttää itselleni sen, onko kyseinen henkilö mua varten vai ei. Helppoa, eikö vain? Ei tarvitse pitää mitään kulissia yllä, saa olla aidosti ja rehellisesti oma itsensä. Jos joku ei siitä tykkää – mun seurassa ei tietenkään ole pakko olla. 

Uskaltakaa laskea sitä suojamuuria, olkaa aitoja ja rehellisiä itsellenne ja muille. Elämä on mielettömän ihanaa ja helppoa kun uskaltaa olla oma itsensä. Tällaista ajatusten virtaa tällä kertaa. Hyvää yötä!

flowers3.jpg

Kuvat: Milla

instagram / snapchat: anifrei

Kommentit (7)
  1. Itse olen samanlainen, välillä jälkeenpäin ihan pelästyy että mitä tuli kerrottua. 😀 Onneksi siitä ei ole koskaan mitään pahaa seurannut, ainoastaan toisinaan pettymys siitä miten toinen ihminen on suhtautunut. <3 🙂 Mutta kuten sanoit, siitä tietää onko kyseinen ihminen sinua varten.

    1. Haha, helpottavaa kuulla että joku muukin on jälkeenpäin pelästynyt että mitä tuli kerrottua 😀 Mutta olet oikeassa, ei siitä munkaan mielestä mitään pahaa seuraa 🙂 Ihanaa alkanutta viikkoa sulle! <3

  2. Kauniisti kirjoitettu teksti <33 ja ihana blogi

    1. Kiitos paljon, Kadri 🙂 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *