tarpeeksi hyvä

Tiedättekö sen tunteen, kun luet jotain tekstiä ja sen sisältö saa vedet silmiin ja ihon kananlihalle? Teksti osuu ja uppoo, saa sinut musitelemaan menneitä, käymään läpi vanhoja tunteita ja ajatuksia, pysäyttää. Olen kiitollinen Ellalle hänen ihanista teksteistä, jotka ovat niin voimaannuttavia ja tärkeitä, että minusta jokaisen pitäisi lukea niitä silloin tällöin.

Tämä teksti sai minut ajattelemaan mun käsitystä itsestäni ja siitä, millainen ihminen oikein olen ja miten suhtaudun itseeni.

Ella muistutti, kuinka tärkeää on katsoa pintaa syvemmälle. Nykymaailmassa päädymme herkästi tuomitsemaan ihmisiä ulkonäön, elämäntilanteen, koulutuksen tai työpaikan perusteella, mikä on minusta nii-in kamalan väärin. Me ollaan kaikki niin paljon enemmän kun nämä edellä mainitut asiat.

Jos rehellisiä ollaan, olen pitänyt itseäni luuserina esimerkiksi sen takia, etten tällä hetkellä opiskele. Vaikka mulla on hyvä työpaikka, tuntuu ettei se riitä. Mikään ei riitä.

Miksi pitää olla niin hiton ankara itselleen? Syyttävä sormi osoittaa valitettavan usein omaan itseen ja anteeksiantaminen itselleen tuntuu myös ylipääsemättömän vaikealta. Aina pitää vaatia itseltään vaan enemmän ja enemmän, pyrkiä entistä parempiin suorituksiin, asettaa entistä korkeampia tavoitteita.

Ehkä nyt olisi aika lopettaa ja päästää irti siitä utooppisesta minäkuvasta. Olla tyytyväinen omaan itseensä ja elämäänsä, kiitollinen joka aamusta, joka hetkestä ja joka sydämen lyönnistä. Ehkä nyt olisi aika ymmärtää, että olen tarpeeksi hyvä, täydellinen juuri tällaisena.

Ja sinä myös. Juuri sinä, siellä ruudun toisella puolella. Olet täydellinen juuri tuolla omalla, ainutlaatuisella tavalla. Muista se.