Kokeillaan nyt kuitenkin

Tuijotin ovulaatiotestin kahta viivaa miettien, soitanko klinikalle lainkaan.

Lääke oli loppunut kesken, ja olin jo rampannut lääkärissä neljä kertaa kahden viikon sisällä. Tekosyyvarasto poissaoloilleni oli pahasti ehtynyt. Sitä paitsi tämäkin ovulaatioviiva voisi olla vahvempi, ja nämä pirun testitkin loppuivat nyt.

Sitten muistin omakannan kirjauksen: hoidon kiireellisyys, lähettäjä: 8-30 päivää. Jos inssiä ei tehdä nyt, yksi pelastusrengas pois yksinäisestä vanhuudesta voi jäädä käyttämättä. Siispä varaamaan aikaa, vaikka rakkulaa ei ole nyt seurattu.

Ajattele, viisitoista pinnaa on aika hyvä tsäänssi. Mä voisin jäädä kesälomalta isyyslomalle, mies mietti lauteilla.

Olen rakastunut mieheni positiiviseen elämänasenteesen. Mutta.

Minusta 15% on meille äärimmäisen huono mahdollisuus, kun huomioidaan, että onnistuneessa joukossa on mukana ne, joilla on ongelmia esim. sperman laadussa tai ovulaatiossa. Eli ne ihmiset, joiden ongelma selkeästi ratkeaa tällä hoitomuodolla.

Onnistun kertomaan ajatuksistani vaikuttamatta kyyniseltä ämmältä.

No, ehkä munkin uimarit tarvitsee navigaattoria. Tai ehkä ne nimenomaan on kuunnelleet väärää navia. ”Älä syvemmälle. AUTS älä noin syvälle!!!”

Joo – viimeisin oli imitaatio minusta sängyssä. Kieltämättä tuo on vakiolausahdukseni (vaikka ei hänellä mikään poikkeuksellisen suuri meisseli ole).

Miesparka. Joutuu heräämään lähes tuntia tavanomaista arkiaamua aiemmin vetämään käteen ja kuskaamaan esikoistamme povitaskussaan.