Aikansa kutakin

Faktahan on se, että joulu ei ole perhejuhla, vaan lapsiperhejuhla.

Joka ikisessä mielikuvassa unelmien joulusta on pieniä lapsia. Mainoksissa, lauluissa, joka paikassa lapsia avaamassa paketteja. Niistähän minäkin olen pitkälti oman mielikuvani rakentanut.

Meidän joulu oli kiva, mutta jotenkin valju. Puitteet oli kohdillaan ja kaikki nauttivat olostaan: hyvää ruokaa, juomaa, stressitöntä laatuaikaa perheen kanssa. Mutta.

Näitä aikuisten jouluja on nyt vietetty riittämiin. Sekä me, että meidän molempien vanhemmatkin. Nämä joulut on vähän menettäneet merkityksensä kun ei ole pieniä, appiukko mainitsi sivulauseessa. Näinhän se on.

Olen jo neljä joulua miettinyt, että ehkä meitä on ensi jouluna kolme. Kyllä sitten ensi jouluna. No ainakin ensi jouluna olen raskaana. Ihan varmasti ensi jouluna meillä on vauva.

Kiitos COVID-19, etten nähnyt jouluna kummilapsiamme. Meillä on seitsemän ihanaa kummilasta.

Unelmoin joulusta, jota rakentaisin myös meidän omaan kotiin. Minä hankkisin hirveän aikaisin oikean kuusen, jota meidän pikkutonttu nyhtäisi aina, kun silmä välttäisi. Jouluna siitä olisi ehkä jäljellä pelkkä ranka, mutta maailman suloisin vauvamme jaksaisi ihmetellä sitäkin karahkaa yhtälailla. Aattona auraisimme järven jäälle kentän ja sytyttäisimme sen laidalle roihuja. Pelaisimme suvun voimin pipolätkää, ja kaikki teeskentelisivät pienimpien tekevän ällistyttävän taiturimaisia maaleja.

Sama resepti ei vaan toimi aikuisten kesken. En viitsi hankkia kotiimme edes kuusta – leivomme viemisiä joulupöytään ja menemme vanhemmille joulunviettoon. Jouluttaminen korostaisi sitä, etten millään kykene tekemään siitä mielikuvani kaltaista.

Aikuisten jouluun pitää keksiä jotain ihan muuta, mistä haaveilla. En halua, että kaikki tulevat joulut alleviivaavat lapsettomuuttamme, joten on pakko alkaa muuttaa haaveilun kohdetta.

Tekisimmekö jatkossa joka joulu itse glögiä? Julistaisimmeko joka jouluksi ugly christmas sweater-teeman? Tekisimmekö sukulaisille jouluisia cocktaileja ennen jouluruokaa? Kävisimmekö aattona aina yhdessä lenkillä?

Tekisimmekö joulupöytään aina voileipäkakkua, koska se nyt vaan on tosi hyvää? Hankkisinko kuuseen niin upeat lasikoristeet, etteivät ne ikinä säilyisi lapsiperheessä ehjänä? Keksisimmekö aina jouluksi toisillemme jonkun tuhman yllätyksen?

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *