Hällä väliä

Ensimmäinen IVF:mme päättyi pettymykseen loppukeväästä. Sen jälkeen ohjeena oli nauttia elämästä siihen saakka, kunnes voimme ilmoittautua pakastealkion siirtoon.

Meille se tarkoitti kutakuinkin sitä, että keskitymme vapaiden aikuisten huveihin.

Meillä on rahaa (kohtuudella), meillä on aikaa (kiitos kesälomat ja koronan tyhjentämät kalenterit), me olemme elämämme kunnossa, Suomen kesä on ihana ja helteinen. Tehdään vaikka mitä, koska pystyy!

Päätimme siis olla hyvällä omallatunnolla itsekkäitä. Olemme tehneet mitä ikinä milloinkin huvittaa, piittaamatta siitä, kuka meidän aikaamme olisi odottanut saavansa.

Olemme myös jättäneet väliin perinteiset sukuvierailut, sillä sattumoisin meidän ei ole huvittanut tavata lapsiperheitä. Jos tarkoitus on viisveisata lapsettomuudesta, lapsiperheiden tapaaminen ei varsinaisesti ole hyväksi.

Kyllähän me olemme oman aikamme ja omat huvimme ansainneetkin: viis siitä, kuinka meitä odotetaan vattumetsälle appivanhempien lakeuksille tai mölkkyturnaukseen lapsiperheiden keskelle.

Odottakoon he meitä vaikka ensi kesään! Tämä lapsettomuuskevät, ja talvisyksykesä ennen sitä, ollut ihan riittävän vakavahenkistä puuhaa. Me pidämme nyt hauskaa.

Myönnettäköön, että olemme myös käyttäneet lapsettomuuskorttia häikäilemättömästi hyväksemme. Miten sukulaiset ikinä kehtaisivat syyllistää meitä skipatuista vierailuista nyt kun he tietävät, että käymme lapsettomuushoidoissa?

Pääasiassa lapsettomuuskortti toimii, vaikka sen pitäisi näkymättömissä. Sitkeimmissä tapauksissa sen käyttäminen tapahtuu esimerkiksi näin: anoppi kysyy vierailumme perään kolmatta kertaa, jolloin minä katson häntä vakavahenkisesti silmiin, ja vastaan no tässä nyt on ollut kaikenlaista… järjesteltävää, ja huokaisen samalla merkitsevästi eli viittaan lapsettomuushoitoihin.

En tietenkään aio kertoa, että hoidoista on nyt taukoa ja itse asiassa meillä on hyvinkin aikaa tehdä mitä lystää. Joo, sukulaiset ovat tärkeitä, mutta me nautimme nyt ensisijassa toistemme seurasta.

Käytännössä hauskanpito on toteutunut siten, että olemme sanoneet kyllä lähes kaikille lapsettomien ystävien ehdotuksille. On todellakin mieletön onni, että meillä on vielä monia lapsettomia ystäviä.

Olemme tehneet spontaaneja reissuja, kestinneet yövieraita, suppailleet kesäyössä. Nauttineet jääkylmiä Aperol Spritzejä pitämättä niistä lukua ja miettimättä, olisiko niiden juomatta jättäminen kenties parantanut kypsyvien sukusolujemme laatua.

Viis myös kummilapsista: kasvakoon he hetken rauhassa, tapaamme taas sitten paremmalla ajalla. Järjestän heille aikaa taas sitten, kun se ei tunnu niin pahalta. Tänä kesänä minä järjestän mieluummin kaveriporukalle mökkireissun.

Kommentit (3)
  1. Epäkiinnostava marsilainen – Näyttää oikein hyvältä | Lily
    29.7.2021, 22:30

    […] olisi ollut lähinnä sukulaisvelvoitteen täyttämistä. Sellainen velvollisuudentunto ei kuulu itsekkäisiin kesäsuunnitelmiimme. Rehellisesti sanottuna: ei vaan nyt jaksa aidosti kiinnostaa tavata […]

  2. Siitäkin huolimatta, että päädyn itse 30-vuotiaana naisena tytöttelemään toista naista, pakko laittaa, että you go girl!!!!!

    1. Mulle tuo on ainakin aina tervetullut!😄♥️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *