Kiellettyä hulluttelua

Mites sun raskaus on ylipäätään mennyt? Sori, mä en ehtinyt hirveästi tutkia näitä kirjauksia etukäteen.

Minulla on uusi neuvolantäti. Edeltävä jäi eläkkeelle.

No… oikeastaan tosi hyvin. Ei ole ollut mitään suurempia koko aikana.

Onko ollut pahoinvointia? Väsymystä?

Ei ole, ei erityisemmin.

Hän jatkaa kyselylistaa. Ei, ei, puistelen ja kysymystulvasta arvelen, että hän pitää minua mysteerinä, jonka hän on päättänyt ratkaista.

Rautalisää aloin syömään kun tuntui urheillessa, että lihaksista loppui voima, kerron lähinnä osoittaakseni hänelle, etten vain systemaattisesti peittele asioita.  Ja mulla on aiemmin ollut matala ferritiini, mutta ei sitä nyt ole kuitenkaan mitattu.

Pidän hetken tauon, mutta rauta-arvoni eivät selvästi herätä hänen kiinnostustaan.

En sitten tiedä, että onko se rauta yhtään auttanut. Helteillä oli muutenkin vähän uuvuttavaa, kun mulla on aika matala verenpaine. 

Niinpä onkin, joo. Hemoglobiinia ei kyllä kannata nyt ottaa, kun viimeksi mitattiin, ja eipä tuo ole tippunut.

Olkoon sitten, en mä jaksa siitä jankuttaa, enhän mä ole mikään asiantuntija. Jatkan sitä rautaa ja käyn sitten itse maksamassa sen ferritiinin synnytyksen jälkeen.

Onko ollut turvotusta?

Ei.

Ei sitäkään, joo. Liitoskipuja?

Ei.

Ei niitäkään, joo. Onko ruoka maistunut?

On.

Onko mielihaluja?

Ei… Ihan saman verran tekee mieli herkkuja kuin normaalistikin.

Herkutteletko sä usein? Hän terästäytyy aivan kuin olisi juuri bongannut tämän mysteerilaatikon pohjalta yllätyksen.

No… en. Mutta ainahan hiilareita ja sokeria tekee mieli.

Niin. Ihan maltillisesti sulla on kuitenkin tullut painoa. Hän tuntuu päättäneen, että salailen edes jotakin merkinnän arvoista.

Ihme, ettei hän vielä ole kysynyt lapsen isästä, joka ei tänään päässyt mukaan. Tai sitten hänen edeltäjänsä on kirjannut joka kerralta, että innokas isä on mukana.

Onko supistanut?

Ei… tai no, kävelylenkillä supistaa, sillain ihan kivuttomasti. Ei vielä milloinkaan muuten. Mutta se lenkkeily on sitten jäänyt kun ei siitä etenemisestä tule mitään, vaikka ei koskekaan.

Ahaa. Liikutko sä miten? Harrastatko sä arkiliikuntaa?

Ei kyllä hirveästi tuu arkiliikuntaa, on toimistotyö ja työmatka on aika pitkä, pitää kulkea autolla. Käyn salilla.

Jaksatko sä käydä vielä salilla? Hänen yllättyneestä äänensävystään minun pitäisi kai päätellä, että nyt ei enää kuuluisi käydä salilla.

No joo, oon mä ihan hyvin kyllä jaksanut, sanon vähän anteeksipyydellen. Salillakäymiseni on ennemminkin viitsimisestäni kuin voinnistani kiinni ja suurin osa käynneistä on kyllä vaihtunut kahvakuulien heiluttelemiseen omalla terassillamme.

Tosin ei siellä nyt sellaista kunnon treeniä enää saa, selittelen.

Niin. Mitä sä siellä teet?

O-ou.

Nyt ei kai kannata antaa rehellistä vastausta, eli sitä, että rehkin niin paljon kuin suinkin vaan kehtaan ja kykenen ja otin sen raskaustukivyön käyttöön siksi, että maastaveto raskausviikolla 35 sai alaselän yllättävän kipeäksi.

No… kaikkea vähenevissä määrin, hymyilen.

Mitä mä uskallan vastata, ettei hän luule minun repivän siellä itseäni väkisin kappaleiksi? En halua mainita liikkeitä nimeltä, koska vaikuttaa siltä, että hän aikoo muistuttaa minua niiden vaaroista. Ja niihin minä olen kyllä perehtynyt, vaikka en olekaan kieltäytynyt kaikesta yli kymmenen kilon painoisen asian nostelemisesta, kuten eräs raskaana oleva ystäväni – minulle rajaksi on muodostunut ehkäpä kolmisenkymmentä kiloa.

Öö… Liikkuvuuteen se nyt on painottunut. Tuleepa jotain tehtyä, kun ei se lenkkeily tosiaan oikein enää toimi.

Hyvä minä, olipas nokkela keksintö tuo liikkuvuus. Minulle kaikki on nykyään ennemminkin kategoriassa liikkuvuus kuin treeni, kun en saa heiluttelusta kunnon hikeä tai poltetta aikaiseksi.

Niin, aivan. Sä oot siis ollut koko ajan tosi hyvävointinen?

Joo. Ei oo ollut mitään kummempia.

Harva on niin onnekas. Kyllä, tiedostan tämän.

Niinpä…no, vielähän tässä ehtii tulla mitä vaan.

Mietin, että hän ei tainnut huomata tai ymmärtää neuvolakortistani merkintää PAS. Mieleni tekisi sanoa, että minäpä olen maksanut mittavat kipurahat ennakkoon ja nautin nyt sen hedelmistä, mutta enpä sano kuitenkaan.

Joko sä olet äitiyslomalla?

En vielä. Kuun lopussa pitäisi aloittaa.

Odotatko sä sitä innolla?

Noo… en mä nyt oikein tiedä, kun mun työ on sellainen, että en mä oo ikinä oikein kunnolla lomaillutkaan. Niin saa nyt sitten nähdä, että millaista se on.

En uskalla sanoa, että käytännössä jatkan työskentelyä, jos vointi vaan sen sallii. Tosin työtahdin aion määrittää hyvällä omalla tunnolla ihan mielivaltaisesti.

Naisella on samanlainen ilme kuin kuntosalikysymyksen kohdalla. Oletettu vastaus olisi mitä ilmeisimmin ”kyllä odotan, olen odottanut äitiyslomaa koko elämäni enkä enää aio k*stakaan työpaikkaani kohti kun sieltä nyt kerran pääsen pois” tai vähintään ”kyllä odotan, mä en enää jaksaisi millään käydä töissä”, johon hän voisi vastata käskevästi ”nyt sun kuuluu keskittyä itseesi ja vauvaasi, jää sairaslomalle välittömästi” ja johon äiti voisi sitten helpottuneena tästä huolenpidosta itkeä tirauttaa vastaukseksi.

Myös kaikki äpit ja artikkelit neuvovat ottamaan tässä vaiheessa ihan iisisti ja lepäämään aina kun vain suinkin pystyy. Minä en selvästi istu siihen muottiin, koska en koe rehkiväni yhtään, ja silti minun tapani käydä normaalisti töissä ja välillä vähän heilutella painoja tuntuvat olevan kielletyllä hulluttelulistalla.

Entä millä mielellä sä olet ollut?

Hyvällä mielellä. Ihan kivasti on aika mennyt, kun kesälläkin on ollut niin paljon kaikenlaista ohjelmaa. Ja mikäs tässä, kun tosiaan on ollut ihan mukavat oltavat.

Niin, toisilla ei tosiaan ole mitään suurempia ja oikein hehkuu raskausaikana.

En minä kyllä erityisemmin hehku, mutta olkoon. Pelkään kärsiväni sitten synnytyksessä koko raskausajan edestä.

Entäs synnytys?

No… ei ole mitään sellaista erityistä visiota. Olisi varmaan kiva pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman mitään kunnon mömmöjä, mutta sittenhän sen vasta näkee, että kestääkö sitä yhtään.

Niin, että ihan realistiset odotukset synnytyksestä.

Joo… kai. Oltiin eilen siinä synnytysvalmennuksessa. Ihan kiva, että sinne pääsi paikan päälle.

Käyn välillä laverilla ja varmistuu, että lapsemme on edelleen pää alaspäin. Ilmeisesti hän on paitsi kova potkimaan, myös innokas nyrkkeilemään, sillä liikkeiden vahvuudesta päätellen olin pelännyt, että hän on kääntynyt perätilaan.

No on tää sun maha kyllä tosi ylhäällä. Onkohan tämä jalka… Aika täynnä vauvaa kyllä tää sun maha jo.

Siltä se tuntuukin, joo. Tuntuu että nahka halkeaa ja perna tai joku saa uuden muodon.

Periaatteessa meidän pitäisi varata sulle jo kahden viikon päähän aika, mutta mitäs sä olet mieltä? Kun sillä viikolla sulla on se kokoarvio.

SF-mittani on edelleen ylärajoilla ja vaikka vatsan todettiin vain olevan hirveän ylhäällä, menen nyt kuitenkin kurkkaamaan poikaamme vielä kuudetta kertaa vatsanahkani sisäpuolella.

No ihan suoraan sanottuna, ei sitä mun mielestä tarvi. Mä kuitenkin käyn siellä polilla ja jos tässä nyt olotila olennaisesti muuttuu, niin mä olen sitten kuitenkin yhteydessä. 

hyvinvointi raskaus-ja-synnytys terveys ystavat-ja-perhe
Kommentit (2)
  1. Omat hoidot vielä käynnissä. Kohta kolme vuotta yritystä takana ja tällä viikolla oli eka ivf-punktio. Googlailin (tietysti) punktio-ja alkiojuttuja ja päädyin sun blogiin, muistaakseni toukokuulle 2021, punktiopöivään. Meen aina jännityksellä lukemaan sitten vielä viimeisimmän postauksen – ihanan usein hoidot on ollut tuloksellisia. Onnea♥️ ja kiitos kirjoittamisesta, luo toivoa myös omaan tilanteeseen.

  2. Joo, oma kokemus ferritiiniasioista oli myös hiljaisuus, eli eivät neuvolassa olleet siitä yhtään kiinnostuneita, virallinen linja kai on että seurataan vaan hemoglobiinia. Synnärillä menetin yli litran verta ja hemoglobiinikin laski, niin muistan pään yli käydyn keskustelun työntekijöiden kesken et ”kai tää nyt on ihan ok”, eli viittasivat varmaan siihen ettei tarvi mitään raudansiirtoa tehdä (ferritiinit oli varmaan sitten nollissa). En jaksanu siitä sitten tapella ku oli niin heikko vointi, ja toivoin että lähtee taas rautalisällä arvot nousuun, nyt en vielä tiedä mitä on.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *