Kuuluu liian hyvää
Jos minun pitäisi kuvailla lapsettomuuttani yhdellä sanalla, se olisi epätodellinen. Lapsettomuus on tietysti myös surua, ahdistusta ja jatkuvaa pettymystä, mutta ne eivät todellakaan ole päällimmäisenä mielessä. Ei tällä hetkellä, eikä yleisesti ottaen muutenkaan.
Tunnen itseni edelleen enkelienergiahoitokurssille eksyneeksi luokkahitsaajaksi. Haluan sanoa tämän siksi taas ääneen, että minun kokemukseni on vähemmin kuultu näkökulma lapsettomuudesta. Olen kirjoittanut huijarisyndroomastani ja näistä vääristä fiiliksistä aiemminkin.
Mullahan menee ihan tosi mukavasti elämässä! Mulla vaan on tällainen jonkun lapsettoman ihmisen päärooli käynnissä tässä kaiken muun elämän ohella.
Tuntuu epätodelliselta istua poliklinikan odotusaulassa noin sadannetta kertaa, vaikka sinut on todettu jo 99 kertaa oikein terveeksi yksilöksi. Näyttää oikein hyvältä, tuntuukin yhtä terveeltä kuin aina ennenkin, kiva juttu! Mutta täällä minä kuitenkin taas olen, marjapuuron värisellä sohvalla katsomassa Puoli Seitsemän-uusintaa?
Tuntuu epätodelliselta kuitata apteekissa itselleen 659,68 eurolla hormonilääkkeitä, vaikka ovulaatiotesti suorastaan kirkui kahta viivaa juuri eilen. Siis oikeastiko minä nyt tarvitsen näitä?
Tuntuu epätodelliselta kertoa ystävälle, kuinka ne rankat lapsettomuushoidot ovat menneet, kun käytännössä on käyttänyt nenäsumutetta kolme viikkoa ja sitten pistänyt muutamia piikkejä, jotka eivät edes pienesti nipistä vatsaa. Siis minäkö olen järeitä lapsettomuushoitoja läpikäyvä ihminen, kun en huomaa kropassani juuri minkäänlaisia muutoksia ja nukun yöni oikein hyvin?
Tuntuu epätodelliselta, että jos kaikki olisi mennyt kuin 85% pareista asiat menevät, meillä olisi jo nelivuotias lapsi. Voisin saunoa nyt nelivuotiaan pienen ihmisen kanssa, mutta tässä minä lämmitän Gonal-F-piikkiä kämmenissäni, jottei kylmä aine tunnu ikävältä ihon alla.
Eihän lapsettomuushoitojen kuulu olla tällaista puuhastelua. Kaikki hirveydet ovat varmasti edessä päin, koska onko kukaan muka onnistunut saamaan lasta lapsettomuushoidoilla ilman äärimmäisiä henkisiä ja fyysisiä kärsimyksiä?
Minulla menee epäilyttävän hyvin. Tämän homman on oltava väärillä urilla.
En halua glorifioida lapsettomuushoitoja, enkä todellakaan väitä olevani minkään sortin dalai lama, joka vaan muina munkkeina ottaa maailman vastaan sellaisena kuin se on. Minulla on käynyt tuuri, etten ole kärsinyt vielä ikävistä sivuvaikutuksista. En ole oman elämäni dalai lama, en vaan ole sisäistänyt oikeasti, mitä lapsettomuus todellisuudessa tarkoittaa.