#alkutaipale

Saimme ensikäynniltä nivaskan näytteenotto-ohjeita ja purkkeja matkaan. Minusta tuntuu, että olimme ilmoittautuneet lämpimässä altaassa järjestettävään alkeisuimakouluun, mutta meidät tyrkättiinkin suoraan ison altaan syvään päähän.

Järjellä ajateltuna parin näytteen antaminen on aivan itsestäänselvä kotiläksy, mutta meille se on aivan hirvittävän suuri askel tähän täysin uuteen maailmaan.

Spermanäytettä täytyy pihdata neljä päivää ja näytteen toimitusaika pitää varata etukäteen. Neljä päivää on meille pitkä aika (eikö ole ironista, että näin seksuaalisesti aktiiviset ihmiset ovat tahattomasti lapsettomia?), ja ajanvarauskin tuntuu 5m hyppytornista tehtävältä pellehypyltä. Vaikealta, hankalalta, pelottavalta, vaikka all you have to do is astua yksi askel tyhjään ja levittää kädet.

Oma näytteeni on myös viemättä, vaikka asian hoitaminen kolkuttaakin takaraivossani tauotta.

Ei se ole suuri vaiva, mutta… Tuli työreissuja, tuli hiihtolomia, tuli menkkoja, näytteenotto jäi, ja jäi.

Tuli ystäviltä lisää vauvauutisia. Minua hävetti, että ne ärsyttivät.

Jopa ne vauvaa odottavat kaverit, joiden kanssa meillä oli yhteinen ensimmäinen neuvola-päivä, kävivät meillä kylässä, ja minä todella pinnistelin peittääkseni oman pettymykseni. Välillä tuntui siltä, että olimme hakeneet samaa työpaikkaa jonka he saivat, ja nyt keskustelimme tekohymy kasvoillamme siitä, miten valtavan hieno mahdollisuus tämä heille on.

Kyllä, olen kateellinen, vaikka tietysti tiedän ettei heidän lapsensa ole meiltä pois.

Sitten kuulin yhden lapsuudentutun raskaudesta, ja luulin sekoittaneeni kahden eri ihmisen kuulumiset toisiinsa.

Hetkinen, sori, mun on nyt pakko tarkistaa. Eikö se ollutkaan Kaisa joka vasta erosi? Kuka se sitten oli?

Oli se, ne erosi ehkä puoli vuotta sitten.

Ai. Siis… Mutta Kaisa on nyt siis raskaana?

Siinähän kävi niin, että Kaisa lähti yksin reissuun Sisiliaan ja löysi sieltä sitten… öö… seuraa…

Ja sillä miehellä on perhe siellä, niin se ei halua olla missään tekemisissä Kaisan ja lapsen kanssa, vaikka tietysti Kaisa kertoi sille.

Ärsytti.

Hävetti, että ärsytti. Toiset käy VIIKON lomalla ja tulee raskaaksi?!

Viikon!!

Oikeastaan minua alkoi ärsyttää aivan kaikki lapsenhankintaan liittyvä. Sain vihdoin oman näytteeni vietyä, ja kyllästyin muistuttamaan miestä näytteenoton varaamisesta.

Marttyyri-minästäni alkoi tuntua pahasti siltä, että tämä on minun projektini, ja sekös kiristi hermojani entisestään kaiken lapsiskeneärsytyksen ohella.

Onneksi tajusin, että eihän tästä hoitohommasta koskaan tule mitään, jos harmistun jo tässä vaiheessa, joten työnsin marttyyri-minäni väkisin sivuun. Nalkuttamatta jättäminen on välillä yllättävän vaikeaa.

Muutaman viikon kuluttua mieheni todellakin pääsi yllättämään minut positiivisesti: hän oli varannut sen hemmetin näyteajan.

Et usko miten kiusallista sinne oli soittaa.

Sieltä vastasi joku nuori hoitsu… joku tosi virkaintoinen.

Heh. Kuinka niin virkaintoinen? Tietysti heidän pitää kysyä tarkat tiedot.

No, se oikein innostui siinä vaiheessa, kun mä kerroin että minkälaisen näytteen mä oikein tuon.

Sopersin että spermanäytteen, ja sitten se oikein syttyi.

Ihan kuin se olisi ollut joku mällinkäsittelyasiantuntija. Tsiisus miten tarkat ohjeet siihen oli.

Ai mihin?

No KAIKKEEN! Se paasasi mulle ihan innoissaan suurin piirtein kalsarivalinnasta saakka.

Hyvä ettei neuvonut seksiasentoa edeltävälle panokerralle.

En mä ole mikään ujo mutta oikein kuumotti korvia vaikka olin yksin kotona soittamassa.

Jospa saadaan kohta jotain järkeviä selityksiä tälle kaikelle.