Me harrastamme yleensä seksiä noin parin päivän välein – välillä tiuhemmin, välillä harvemmin. Jos mieheni saisi päättää, olisimme aina harrastaneet ja harrastaisimme edelleen seksiä vähintään kerran päivässä.

Käytimme ennen ehkäisynä e-pillereitä ja vasta lopettuani ne tajusin, että pillerit olivat todellakin vähentäneet halujani ja kuivattaneet paikkoja. Minä olin ajatellut, että suhteemme on vaan niin arkipäiväistynyt, että seksin ja halujen eteen oli nyt vaan nähtävä aiempaa enemmin vaivaa.

Yllätyksekseni seksielämä ilman pillereitä olikin mahtavaa: oli uskomattoman kivaa, että alkoi taas toden teolla panettaa. Ei tietenkään jatkuvasti, mutta kovemmin ja useammin kuitenkin.

Itse asiassa, ilman pillereitä olin koko kierron ajan aiempaa kosteampi ja vähintään ovulaation aikaan teki mieli seksiä ihan kunnolla. Se oli mieletöntä – ei vähiten siksi, että lapsen yrittäminen on aika paljon stressittömämpää, jos seksiä tekee muutenkin mieli kuin lisääntymistarkoituksessa.

Toki joinakin ovulaatiotestin julistamina lisääntymispäivinä olisin ennemmin nukkunut kuin harrastanut seksiä, mutta pääasiassa panimme niin paljon, ettei lapsettomuudestamme voinut ainakaan syyttää ajoitusta.

Idyllisessä raskauskuvitelmassani olen koko raskausajan suurin piirtein yhtä kiimainen, kuin normaalisti ovulaation aikaan. Ei minulla tietenkään ole ollut ikinä syytä uskoa, että niin kävisi, mutta saahan sitä aina toivoa! Yhdeksän kuukautta ilman menkkoja yhtä orgasmien ilotulitusta – ihan kiva haavekuva.

No, suuri paljastus: en ole ollut mitenkään erityisen halukas.

Asiaa ei ole auttanut se, että paneminen raskaana on yllättävän hankalaa. Enkä minä tietysti tiennyt siitäkään mitään, koska a) harmillisesti, harva haluaa kertoa seksielämänsä nyansseista ihan näin tarkasti ja b) olen pitkään vältellyt kaikenlaisia odotusajan blogeja, joissa näitä asioita on kenties mainittu.

Koska tämä on anonyymi lapsettomuusblogi, täällä ei tunneta termiä TMI.

Alkuraskaudessa nukuin ja napostelin heikon olon välttämiseksi, joten seksille ei halusta huolimatta jäänyt erityisemmin tilaa. Nopeasti monta kokoa turvonneet rinnat olivat kyllä kiva lisämauste, ja ovat toki vieläkin, sytyn niistä itsekin. Välillä ne olivat turhat koristeet koska ne olivat kipeät, mutta nyt niistä on hyötyäkin, kun ne eivät arista.

Kaikki lempiasentoni, eli sellaiset, joissa jokin muu osa ihoa kuin käsi hankaa klitorista, lakkasivat toimimasta kun vatsa pyöristyi hitusenkin. Esimerkiksi vähän mukailtu lähetyssaarnaaja tai sylissä ratsastaminen menettivät hohtonsa, kun jo pienen pienikin kumpu alkoi häiritä tiiviisti yhteen painautumista ja sopivaa hankausta. Hetken aikaa siihen auttoi väliimme tungettu peitonkulma.

Pian kumpu, joka ei vielä edes näkynyt mutta tuntui liikkuessani kuitenkin vesi-ilmapallolta, häiritsi myös vatsallaan olemista, joka tietysti ruksi lisää asentoja ja esimerkiksi rakastamiani eroottisia hierontasessioita pois päiväjärjestyksestä.

Sitten alkoivat helteet. Sai panettaa aika tosi kovin, että ajatus siitä 28-asteisessa asunnossa alkoi houkuttaa – edes suihkussa. Pitkään suihku olikin mukavin paikka nussia, mutta on omaa heikkouttani, että siellä minä en vaan osaa rentoutua riittävästi orgasmin takaamiseksi. Ajatus seksistä seisaaltaan suihkussa on kyllä kiihottava, mutta jotain siitä jää puuttumaan.

Täytyy mainita, että muuttuneen kroppani osalta mieheni on ollut esimerkillinen seksikumppani. Hänen halunsa eivät ainakaan ole yhtään vähentyneet raskauden myötä, enkä minä muutenkaan koe itseäni mitenkään turvonneeksi tai rumaksi – jos nyt en erityisen hehkeäksikään.

Paitsi niiden tissien osalta.

Helteet alkoivat hellittää, mutta maha jatkoi tietenkin kasvamistaan. Selällään ei voinut enää olla lyhyttä hetkeä kauempaa, ei edes puoli-istuvassa asennossa, ja aina ollessamme kasvot vastakkain kumpu piti välillämme säällisen etäisyyden. Pitkään lempi-lämmittelyasentoni oli lusikka istualtaan, mutta sitten vatsa alkoi painaa keuhkoja ja kylkiluita niin kovin, etten enää voinut istua niin huonolla ryhdillä.

Myönnettäköön, että köyhänä korvauksena turhautumisestani olen alkanut nähdä verrattain useasti seksiunia. Harmi, etten niissäkään saa joka kerta.

Alkoi toden teolla vituttaa, että vatsa haittasi jopa runkkaamista (siis itseni hieromista).

Niin, niin, monesti olen yrittänyt hoidella itse itseni loppuun joko seksin tai seksiunen päätteeksi vain käydäkseni lopulta ärtyneenä nukkumaan, kun en löydä yhden yhtä hyvää asentoa sängyssä hieroakseni itseäni. Mitenköhän mieheni säikähtäisi, jos hän havahtuisi unestaan hereille ja tajuaisi hahmon istumassa makuuhuoneemme nurkassa nojatuolin reunalla… vetämässä käteen?

Olen jopa haaveillut thigh gapista, koska silloin ehkä pystyisin hieromaan itseäni kylkimakuulla laittamalla tyynyn polvieni väliin.

Käytännössä seksiasennoista jäljellä ovat variaatiot takaapäin ja reunalla (tosin jälkimmäinen toimii vain ruokapöydällämme, koska sängyn reunalla joutuisin olemaan liian selällään). En usko, että lonkankoukistajani sallivat pöydänreunaakaan enää kovin kauaa, joten täytynee yrittää etsiä jälleen uusia vaihtoehtoja kyljellään.

Ja mikä hemmetti siinäkin on, että heti kun mieheni käsi päätyy bikinirajani sisäpuolelle, lapsi alkaa myllätä oikein voimiensa tunnossa?! Muljuamisesta tulee etova olo, mikä ei varsinaisesti helpota rentoutumista ja nautintoon keskittymistä.

Kyllä, toivoisin olevani helpommin hetkeen ja nautintoon heittäytyvää sorttia. Olen jopa lukenut aiheesta kasan kirjoja.

Viimeisin seksivitsaus on se, että pilluni on nyt selvästi muuttunut. Sisältä päin!!

Mieheni ei tätä ole huomannut, mutta minäpä todellakin huomaan. Tuntuu aivan erilaiselta työntää sinne yhtään mitään. Se alkoi jo toisella kolmanneksella: takaapäin paneminen alkoi tuntua erilaiselta, ihan kuin se olisi hieronut aivan eri seinämää, kuin ennen.

Samoja aikoja tämä samainen värkki keksi aivan uudenlaisen toimintalogiikan: se turposi kyllä (itse asiassa todella paljon, mikä innosti miestäni entisestään), mutta ei meinannut kostua millään. Ajattelinkin ensin, että omituinen sisätuntuma johtuu tästä uudesta kostumisongelmasta, mutta se ratkesi sittemmin itsestään.

Olen yrittänyt tutkia mieluisia uusia kulmia dildolla jotta tiedän ohjeistaa miestäni, mutta silläkään ei tunnu nykyään löytyvän täydellistä kulmaa. Sitä paitsi: selällään en voi hieroa ja takaapäin yllän huonosti heiluttelemaan, koska maha haittaa selän kaartamista taaksepäin, ja ratsastaessa on vaikeaa testailla kulmia.

Tai sitten mun pitäisi tilata joku imukuppimalli… Varmasti joku kohta, vaikka alaselkä, alkaa vihoitella samalla sekunnilla kun saan sellaisen hankittua.

Olemme yrittäneet eri asentovariaatioita tuloksetta ja nyt ongelma on vain pahentunut. Tuntuu siltä, että sisälleni olisi kasvanut joku ihan uusi poimu, jonka hinkkaaminen ei valitettavasti tunnu nautinnolliselta.

On varmaan tutustuttava niihin ”näin rentoutat lantionpohjalihaksesi” ohjeisiin ihan varmuuden vuoksi.

Yksi lapsettomuuden selviytymiskeinoistani on ollut vältellä kaikenlaisia raskaus- ja pikkulapsiaiheita. Olen tietysti kysellyt kohteliaisuudesta ystäviltäni heidän vointiaan raskausaikana, mutta sydäntäni on raastanut käydä edes sellaisia lyhyitä pinnallisia keskusteluja.

En ole myöskään halunnut lukea odotusajan blogeja sen jälkeen, kun lapsenteko paljastui meille lähes mahdottomaksi tehtäväksi suorittaa. Toisin sanoen: luin niitä kypsytellessäni päätöstä jättää ehkäisy pois ja vielä ensimmäisen yritysvuoden aikana, ja olen palannut niiden pariin vasta hyvin varovasti ties-kuinka-monennella-kuulla raskaana.

Tästä taktiikasta johtuen minulla ei ole ollut kovinkaan täsmällistä tietoa raskauden nyansseista.

Siis joo, totta kai olin tietoinen niistä sadoista raskausoireiden listoista jotka google antaa, mutta en esimerkiksi tiennyt, että lapsen muljuaminen vatsassa voi käytännössä tarkoittaa todella etovaa olotilaa. Jotenkin olin ajatellut, että siellä se potkii ja liikuskelee, mutta se tuntuu ennemminkin siltä, että kylpylässä sellainen hierova pore osuu vatsaan.

Ja tietenkin se muljuava hierontasessio vaan jatkuu ja jatkuu, lakatakseen vain ihan hetkeksi. Ja sitten se alkaa taas ajasta ja paikasta riippumatta eli muun muassa silloin, kun harrastat seksiä tai yrität illalla nukahtaa, ja yöllä, kun olet joutunut käymään vessassa tai kääntämään kylkeä, tai aamulla, kun olet vilkaissut herätyskelloa ja ajatellut onnellisena, että vielä saa nukkua tunnin.

Luonnollisesti on hyvä asia että lapsi liikkuu – ainakin olen zen lapseni olotilan suhteen vaikka etookin, mutta tätä tuntemusta ei kyllä varsinaisesti tule ikävä.

Ulkoistettuani itseni raskaus- ja lapsiperheskenestä minulla on myös ollut harhainen käsitys kyvystä harrastaa liikuntaa raskaana. Olin kuvitellut, että raskaana a) kolottaa joka paikkaa tai on niin huono olo, että liikunta on siksi no-go b) hengästyy, hikoilee ja väsyy niin helposti, ettei sen takia pysty liikkumaan pientä hetkeä pidempää.

Minulle on kuitenkin käynyt niin, että tahdonvoimastani ja loistavasta olotilastani huolimatta en ole pystynyt harrastamaan hikiliikuntaa enää raskauden puolivälin jälkeen.

Kun lähden kävelylenkille, vatsani tuntuu menevän kramppiin, vaikka kuinka hidastan tahtia. Se ei satu yhtään, mutta keskivartalo menee hirveän pinkeäksi ja on pakko pysähtyä nojailemaan polviin, jotta se yhtään rentoutuu ja pystyn hengittämään syvään. Eihän minun edes tarvitse vaappua kävellessäni, ja silti pakkotauko iskee viimeistään kotikatumme päässä!

Meni kuukausia ennen kuin tajusin kertoa neuvolassa, että minua siis supistaa kävelylenkeillä, koska luulin että supistus sattuu aina edes vähäsen.

Ihmekös tuo – enhän minä ole ikinä halunnut tarkemmin kuulla, miltä supistus tai harjoitussupistus tarkalleen ottaen tuntuu. Olen olettanut, että ne tuntuvat jotakuinkin menkkakivuille, eikä kukaan ole sattunut tarkemmin niitä kuvailemaan. Oletan, että minulla nämä ovat olleet harjoitussupistuksia, ja se on siis minun selkokielelläni sellainen kivuton mutta epämukava keskivartalokramppi.

Kerran siinä polviin nojaillessa mietin, että tältäköhän abtronic-pro tuntuu.

En siis voi juuri lenkkeillä, sillä kiristys iskee niin nopeasti ja niinkin hitaassa vauhdissa, ettei minulla ole pienintäkään saumaa saada hikeä pintaan ennen kuin on pakko etsiä istumapaikka. Lihakseni eivät ehdi väsyä yhtään eikä vatsaan satu, mutta keskivartalo on niin pinkeänä, ettei kävelyä voi jatkaakaan.

Normaalisti aloittaessani treenin hengästyn hieman, alan hikoilla, alan puuskuttaa, ja sitten jossain vaiheessa kunto loppuu eli kerta kaikkiaan väsyn ja on pakko lopettaa. Kuvittelin, että raskaana tuo kaikki vaan tapahtuu pikakelauksella ja niistä kuuluisista rappusistakin tulee hikiliikuntasuoritus.

Vähänpä tiesin.

Erään 2km mittaisen lenkin aikana jouduin istumaan penkille kaksi kertaa rauhoittamaan vatsaani,vaikka olin alun perinkin ottanut sen välttämiseksi löntystelytahdin, ja päätin siirtyä enenevissä määrin urheilemaan kuntosalille. Järkeilin, että siellähän syke on äärimmäisen helppoa pitää matalana ja voin keskittyä spesifisti vain tiettyihin lihaksiin. Ah, rakastan sitä ihanaa poltetta lihaksissa!

Vähänpä tiesin siitäkään.

Lämmittelyn suhteen on sama hengästymisongelma kuin kävelylenkeillä, ja lihastreenin osalta käy heti niin, että lihaksista tuntuu loppuvan veri ja minun on pakko jättää sarja kesken. Sellaista kunnon hikeä tai poltetta ei saa aikaiseksi millään.

Minusta on siis tullut liikunnan suhteen sellainen vähissä oleva akku. Starttaa ihan pikkuisen ja hyytyy sitten välittömästi.

Neuvolassa on oltu joka kerta silminnähden pettyneitä, kun minulla ei ole ollut minkäänlaista oiretta raportoitavana. Hehän aina kannustavat harrastamaan liikuntaa, joten päätin sitten kertoa tästä (minulle) yllättävästä ongelmasta.

Tietenkin se kuitattiin aivan täysin normaalina asiana tutkimatta sen enempää, ja lisäksi minua neuvottiin jäämään sohvalle hyvillä mielin. Tuntuihan se vähän tyhmältä valittaa tällaisesta asiasta – voin kaikin puolin loistavasti, mutta en voi harrastaa hikiliikuntaa, voi-voi. Poor me. Olisin silti ilahtunut, jos hän olisi ehdottanut vaikka sen kuuluisan ferritiinin mittaamista.

Kai minä silti jatkan korttelin ympäri löntystelyä ja painojen heiluttelua. Jospa sillä pysyisi kaikki suuremmat vaivat vielä poissa.