Pakko on paras motivaattori

Minua nauratti hillittömästi, kun kuvittelin appivanhempieni äärimmäisen vaivaantuneet ilmeet. Mies oli tyytyväinen näpäytettyään vanhempiaan.

He ovat olleet lähes vuosikymmenen ajan niin tahdittomia, että tuo kiusaantunut hämmennys oli kiistatta ansaittua. He ovat peittelemättä kytänneet minun vatsanseutuani, viininmaisteluani ja muuta asiaankuuluvaa niin kauan, kuin muistan.

Kyllä minä ymmärrän, että he toivovat lisää lapsenlapsia hirveän kovasti ja haluavat meille kaikkea hyvää. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ikinä et voi tietää, miltä sanasi toisesta ihmisestä oikein tuntuvat. Et, vaikka kyseessä olisi oma poikasi vaimoineen.

Tässä näpäytyksessä oli vain yksi huono puoli.

Huono puoli oli se, että meidän vanhempamme pitävät yhteyttä keskenään, enkä voi ottaa sitä riskiä, että minun vanhempani kuulevat asiasta muilta kuin minulta.

Tein insinöörimäisen riskianalyysin: todennäköisyys sille, että appivanhemmat möläyttävät asian, on kategoriaa 1 (tapahtuu erittäin epätodennäköisesti), mutta seurauksen vakavuus on kategoriaa 5 (seuraukset erittäin haitallisia).

Siispä vihdoin toimeen, eli soittamaan vanhemmilleni. Pakko on paras motivaattori. Tiesin, mitä he tekevät viikonloppuna, ja toivoin soittavani idylliseen aikaan.

Se onnistui. Puhuimme ensin lämpimiä ja sitten pääsin itse asiaan.

Ajattelin kertoa, että ollaan tässä käyty jo jonkin aikaa lapsettomuustutkimuksissa. Ei oikeastaan ollut tarkoitus ihan vielä kertoa kellekään, mutta Kurikassa oli tämmöinen tilanne, niin ajattelin nyt sitten teillekin kertoa…

Hyödynsin appivanhempien tahditonta käytöstä röyhkeästi aasinsiltana. Siitä oli helpompi puhua, kuin siitä, mikä meidän hoitojemme tilanne täsmälleen on.

Tai no, itse asiassa oli minun tarkoitus muutenkin kohta kertoa tästä, koska kaikki tutkimukset on oikeastaan jo tehty…

Kommentit (6)
  1. Onnea uskaltamisesta, toivottavasti putosi kivi harteilta! En nähnyt alkuperäistä postausta, mutta tämä oli ainakin aivan helppolukuinen. Kirjoitat mielestäni tosi hyvin. Kiitos muutenkin kun kirjoitat, vertaistuesta tulee hyvä mieli, vaikka itse aihe onkin elämän ikävämmältä puolelta. Tsemppiä sinne!

    1. Kiitti tsempeistä ja palautteesta! <3 Minullekin on tuntunut tärkeältä selata tuhat ja sata lapsettomuusblogia. Todellakin tulee hyvä mieli (aiheesta itsestään huolimatta) – itsekin ennen kuvittelin että lapsettomuus on hirveän paljon harvinaisempaa.

      1. Suosituksia? Seuraan jo aika montaa (sinun on yksi lemppareistani, kirjoitat mielestäni tosi taitavasti ja kiinnostavasti! Ja juuri samoja tunteita olen itse läpi käynyt) mutta lisää voisi aina olla!

  2. SompperiKon
    3.3.2021, 16:55

    Olipa kryptinen kirjoitus. En ymmärtänyt juuri mitään.

    1. Moi, kiitos palautteesta! Kirjoitan tätä päiväkirja-ajatuksella, näköjään vähän liiankin. 🙂 Haluaisin kuitenkin kehittyä kirjoittana joten kiva että kommentoit. Ja luit.

    2. … En tiedä että tuliko yhtään paremmin luettava, toivottavasti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *