Tag: lapsettomuus

Kuuntelin Spotifystä Selviytyjät – Tarinoita elämästä podin jakson nimeltä Lapsettomuus. Selittämättömästi lapseton pariskunta Joona ja Hanna kertovat siinä omasta taipaleestaan, ja halusin tulla heti suosittelemaan sitä. Samaistun niin moneen asiaan, että voisin kuunnella jakson kymmenen kertaa uudelleen. Kunpa heiltä ilmestyisi vaikka kymmenosainen kirjasarja, elokuvatrilogia ja netflix-sarja aiheesta.

Meidän lapsettomuudestamme ei tiedä vielä kovinkaan moni. Olisimme valmiita kertomaan oikeastaan kaikille, mutta kertominen on hidasta, sillä sellaiselle ei tule sopivaa hetkeä järin usein. Sopivat hetket ovat harvassa varsinkin siksi, että keskusteluissa on jatkuvasti joku ajankohtainen vauvauutinen. Eihän sellaisen perään voi kommentoida, että me ollaan muuten yritetty lasta jo kauemmin kuin he on olleet yhdessä. […]

Välillä harmittaa enemmin-postaukseni herätti keskustelua siitä, mikä määrä negatiivisuutta on huolestuttavaa. On aidosti koskettavaa, että joku huolestuu mielenmaisemastani ja jättää viestin, ja yhtälailla ihanaa, että joku kertoo ajatelleensa täsmälleen samalla tavalla ja kertoo minulle siitä. Kiitos vielä tosi paljon jokaisesta viestistä, mielestäni niissä oli tosi hyviä pointteja, ja siitä tulikin mieleeni kirjoittaa juuri tätä aihetta […]

Aamuni alkoi ystävien lähettämällä kuvalla synnytyssairaalasta. Päällimmäisenä tunteena harmitti. Instassa tuli vastaan kaverin story, hän on lomalla ja he viettivät lasten kanssa ihanan näköistä piknikiä. Harmitti sekin. Facessa tuli vastaan video, jossa kehitysvammainen taapero sai elämänsä ensimmäiset silmälasit. Silmät kostuivat väkisin. HS suositteli minulle artikkelia identtisistä kaksosista. Pojat ovat alkaneet härnätä toisiaan ottamalla toisen tutin […]

Meillä on laaja kaveriporukka, joka on alkanut sikiämään pikkuhiljaa. Jos meitä olisi onnistanut ensimmäisen yritysvuoden aikana, meidän lapsemme olisi koko jengin junioriosaston vanhin. Näinä vuosina on ollut kourallinen kihlajaisia, monia häitä, useampia tupareita sekä lisäksi lauma koiranpentuja ja kasa ultrakuvia. Me olimme kihlajaisten, häiden ja talon suhteen kärkijoukoissa, ja siihen se sitten jäikin. (Minä en […]

Sen kuusikossa kirmailun jälkeen olen miettinyt, että millainen on ihanneminä. Ihanneminä on tietysti sellainen, joka ei turhaan haahuile aikaansa kuten mä tässä keväällä huomasin tehneeni, vaan tekee just sitä, mistä ikinä keksiikään haaveilla! Toteuttaa, eikä elä sitku-elämää. Ihanneminällä on tietysti lapsi aviomieheni kanssa, mutta ei nyt mietitä sitä. Eipä tässä muuta kuin toteuttamaan. Haluaisin olla […]

Mustikka kukkii täällä valtaisina peltoina. Koskemattomat mättäät hohtavat niin värikirkkaina, että välillä on pakko pysähtyä ihailemaan. Pysähtyisin kyllä muutenkin, sillä yliarvioin korona-ajan juoksukuntoni, ja paikallistietämykseni, aika pahasti. Onneksi tätä suurehkoa aluetta rajaavat sekä tie, että järvi, ja puhelimessa on hyvin virtaa. Minun piti tulla tänne jo kuukausia sitten, sää on ollut upea. Ei tämä vaatinut […]

Hei, valitettavasti viljelyyn jääneet alkiot eivät kehittyneet pakastuskelpoisiksi. Keskimäärin puolet alkioista kehittyvät blastokystiksi, eli teillä kehittyi normaali määrä blastokystejä.  Normaali määrä, mikä pettymys, en minä ole tottunut normaaliin määrään! Minähän suoriudun yleensä keskivertoa paremmin. Paitsi, no, lapsenhankinnassa suoritukseni on todella pahasti keskivertoihmistä heikompi. Kuvittelin, että jatkoviljelystä menee todennäköisesti jotain vielä lisäksi pakkaseen, ja sen myötä […]

Olen käynyt lähes jokaisen tutun ja puolitutun pariskunnan elämäntilanteen läpi ja miettinyt, mahtavatko hekin olla tahtomattaan lapsettomia. Oikeastaan, olen diagnosoinut lähes kaikki 30+ pariskunnat lapsettomuudesta kärsiviksi, ihan vain itselleni lohduksi. Työtuttuja, opiskelututtuja, lapsuudentuttuja, lähikauppias, personal trainer, ketä vain. Asianosaisilta en tietenkään ole kysynyt mitään. Olen jotenkin ankkuroinut meidät tähän kuvitteelliseen lapsettomien pariskuntien joukkoon, tyyliin ”ei […]

Mieheni ei meinaa millään uskoa, etten minä ole raskaana. Se on a) ärsyttävää b) sydäntä raastavaa. Virallisesti olen nyt kokenut elämäni ensimmäisen biokemiallisen raskauden ja varhaisen keskenmenon. Onnekseni minulla ei juuri ollut oireita, enkä ehtinyt suuremmin innostua haamuviivasta, joka ei sitten koskaan vahvistunutkaan. Tai olisin ehtinyt, ja tietysti halunnutkin, mutta onnistuin suhtautumaan ei-vahvistuvaan viivaan maltillisesti. […]