Yksityisklubi

Asuinalueemme on varsinainen lapsiperheidylli. Päätimme muuttaa tänne, valtaisaan unelmataloomme, silläkin uhalla että jäämme ”siksi puolityhjäksi taloksi”.

Sisimmässäni uskon, että asiat aina järjestyvät, ja tämän hirvittävän tuskaisan ongelmanratkaisun jälkeen mekin saamme lopulta lapsen.

Ja jos emme, niin pitäähän minun lapsia sietää silmissäni muutenkin. Hankin sitten kaikki aikuisten hauskuudet, joita vain suinkin keksin, hiekkalaatikoiden ja niiden hemmetin lankakorien tilalle.

Tulemme naapurien kanssa hyvin juttuun, mutta korona tuntuu rajoittavan kunnon tutustumista. Harva haluaa näinä aikoina kutsua, tai saada kutsua, kylään.

Tai niin me kuvittelimme asian olevan.

Mä muuten tiedän nyt miksei sitä Jannea saa koskaan seuraksi, mies kertoi apeana. Hän oli pyytänyt Jannea jo varmaan viidesti aurinkoiselle terassillemme yksille.

Olemme olleet tunnollisia koronakansalaisia, ja varsinkin mies todellakin kaipaa ulkopuolista sosiaalista elämää. Jannella vaan on ollut aina joku selitys valmiina. Tai no, kolmesti hänellä on ollut ”vähän vielä flunssaa”, mikä tietysti on näinä aikoina aivan relevantti syy jäädä kotiin.

Aha? No se vaimo on kieltänyt?

Jannen vaimo on paksusti paksuna odottaen heille toista lasta, joten siinäkin on monta syytä kieltäytyä naapurivisiitistä. Mutta, haloo, ei täällä tarvitse tuntikaupalla kaljoitella. Tai tulisi sitten sen esikoisen kanssa käymään muuten vaan.

Ei kun se näköjään hengailee vaan pihalla ton naapurikadun verkkarimiehen kanssa, ne vahtii lapsia.

Tuo oli ikävin syy, jonka olisin voinut kuvitella. Tuntui niin pahalta, meidän molempien puolesta.

Minä olen pysynyt naapurin rouvista (jep, katu on täynnä raskaana olevia naisia) vähän kauempana, koska tutustuminen vaatisi aitoa mielenkiintoa vallitsevaa olosuhdetta, eli raskausvatsaa, kohtaan. Ei kiitos, tutustun läheisemmin joskus seesteisempänä elämänaikana.

Joo – olen siis todennut itseni ulkopuoliseksi jo ihan alusta alkaen. Minä urheilen ja remontoin, he vahtivat lapsiaan.

Lapsettomuus on salaseura, johon kukaan ei halua liittyä. Ja lapsiperhe-elämä on varsinainen yksityisklubi. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *