Kesääni on varjostanut syyllisyys. En ole koskaan piitannut helteistä. Olen aina ollut ennen kaikkea syksyn ja tuulisen sään rakastaja. Toki toivon kesiltäni jotakin muuta kuin silkkaa vesisadetta ja vilua, kuten oli laita viime kesänä – ja ehkä siitä jäikin trauma, joka aiheutti sen, mikä tänä kesänä oli vääjäämätöntä.  Minä nimittäin rakastuin. Täysin puskista, kuin salama […]

1. Luin Karl Ove Knausgårdin kuusiosaisen Taisteluni-sarjan loppuun. Päällimmäiseksi jäi kolme vahvaa ajatusta: 1) Samaistun monin paikoin hätkähdyttävän paljon Knausgårdiin. 2) Meinasin nyykähtää Hitler-esseen alle, vaikka toisaalta se oli myös mielenkiintoisinta, mitä olen lukenut pitkään aikaan. Tuskinpa kukaan maailmassa on ennen kirjoittanut Hitleristä noin. 3) Kuutosen loppuosa vetää hienosti kaiken yhteen ja kuvaa riipaisevasti kaksisuuntaista […]

En ole koskaan odottanut enkä toivonut, että lapset kiittäisivät minua vanhemmuuden hyvästä hoitamisesta. Tai sen koommin kukaan muukaan. On kyllin palkitsevaa havaita itse, että hommat sujuvat. En kaipaa kenenkään muun kiitollisuuden tai arvostuksen osoituksia. Lasten tehtävä ei ole tuntea kiitollisuutta vanhempiensa vanhemmuustaidoista. Jos asiat ovat menneet ok, he saattavat joskus vuosikymmenten päästä, kenties itse isinä […]

Ruuhkavuosista puhutaan paljon. Työn ja perheen yhteensovittamisesta. Ja siitä, että uskaltaako tähän revohkaan ylipäänsä lähteä. Muuttuuko elämä ihan hirveäksi? Enpä tiedä. Itse kyllä viihdyn täällä ruuhkassa aivan hyvin. Aina viikkoihin mahtuu paljon arkista aherrusta, mutta myös paljon spesiaalia.  Esimerkiksi tällainen voi olla ihan tavallinen työssäkäyvän keski-ikäisen perheenäidin viikko: Maanantai Herään Silja Symphonyn hytissä. Olemme olleet puolison kanssa […]

Vaikka kuka on listaillut viime aikoina blogiinsa hyviä ja ennen kaikkea huonoja asioita. Minä olin ensin ihan, että ”enhän mä nyt mitään huonoja keksi, kun kaikki on niin hyvin ja balanssissa”. Mutta sitten olin kuitenkin, että ”herranen aika, tietenkin keksin, olenhan aina pitänyt myös ikävistä asioista puhumista tärkeänä”. Joten täältä pesee. Kolme huonoa tässä päivässä: […]

Olen monesti miettinyt, miksi en ole koskaan kokenut niin sanottuja ikäkriisejä. (Ainakaan toistaiseksi, voihan se vielä iskeä). Tietenkin siihen vaikuttaa se, että olen tiennyt aika tarkasti, minkälaisia asioita haluan ja minkälaista elämää haluan elää. On helppo olla määrätietoinen, jos tietää. Se ei vielä tarkoita, että asiat menisivät suunnitelmien mukaan, mutta se on alku. Tuntumani on, että […]

”Mitä syöt päivällä töissä (tai kotona, tai missä sitten oletkaan)?  Jaa parhaat (tai epäonnisimmat) päiväeväsvinkkisi – millä pysyy konttorirotan nälkä kurissa?  Mitä lapsille välipalaksi?  Mitä tyhjän kolon täytteeksi ennen treenejä?  Mitä tyhjän kolon täytteeksi kun nojuu sohvannurkassa?” Näin kyseli Kinttupolkujen Marika, ja tuli samalla lanseeranneeksi #leuhkateväät-haasteviikon. Minä lupasin tarttua kolmelapsisen perheen ruokahuoltoon ja kertoa, miten […]

Vuoden vaihtuessa totesin Facebookissa, että olin vuonna 2017 nauranut enemmän kuin itkenyt, ja että se oli kaiken kaikkiaan aika hyvä vuosi. Tämä on totta, asia todella on niin. Esimerkiksi verrattuna vuoteen 2016, jolloin sattui kamalasti keskimääräistä raskaampia asioita, ja jonka kuluessa todellakin itkin enemmän kuin nauroin, vuosi 2017 oli oivallinen. Jäin kuitenkin miettimään tuota nauramisasiaa. […]

Lähden töistä ilman kiireen tuntua. Kotona on hiljaista. Tytär on leiponut ja lähtenyt tallille. Hän on siellä koko illan. Teen vähän lumitöitä. Siivoilen vähän. Käyn kaupassa ja luen kirjaa. Olen hieman toistaitoinen ja emmin ryhtymisiäni, kuten aina silloin kun minulta puuttuu perhe ympäriltäni pidemmän aikaa. Aina aluksi, siis. Puolessa vuorokaudessa tavoitan kyllä itsellisen rytmin. Iltakymmeneltä […]

Kaikki me ennen pitkää sairastumme. Kuolemme. Hoidamme toinen toisiamme. Suremme, saattelemme toisemme hautaan. Kunnes on oma vuoromme.  Ei ole olemassa mitään lupausta siitä, ettei meidän läheisemme vuoro olisi seuraavaksi. Ettei meidän omamme.  Kaikki me kohtaamme lopulta surun. Siltä ei kukaan ole suojassa.