Kolme poikaa, kolme tyräleikkausta
”Vinsen on tyytyväinen” sanoo August silmät tuikkien matkien minun ilahtuneisuuttani, kun Vincent on istunut sitterissä hymy huulilla jo hyvän tovin.
Palosireeni-Palosuon tyräleikkauksesta Uudessa Lastensairaalassa on nyt kaksi viikkoa ja kipuhuuto on tiessään! Meillä asuu nykyään 2,5 kuukautinen vauva, joka ensimmäistä kertaa viihtyy myös lattialla puolta minuuttia pidempään. Leluista hän ei vielä ole kiinnostunut, mutta isoveljestään kyllä. Uskomatonta, miten pitkään Vincent jaksaa seurata Augustin touhuja ruokapöydässä tai kun isoveli leikkii olohuoneen matolla duplojen kanssa. Vanhemmat jäävät lepertelyillään ihan kakkoseksi, ja se tuntuu aivan mahtavalta. Kyllä kannatti tehdä (vahingossa) kaksi putkeen!* 😀
Vitsailin äitienpäivänä, että jos minulla kerta oli viime vuonna ensimmäisenä äitienpäivänä yksi lapsi, ja nyt toisena äitienpäivänä kaksi lasta, niin kolmantena on sitten varmaan kolme lasta… eiku?
Vitsit vitsinä, olisitte nähneet silmäpussini tänä aamuna. Olen näistä kahdesta kovin onnellinen. Otsikko ei siis viittaa kolmanteen tulossa olevaan lapseen (huhheijakkaa), vaan siihen, että meidän perheen poikien vitsaus on nivustyrä, sillä se on leikattu niin isältä kuin molemmilta pojiltakin.
Mikä ihmeen tyrä?
Vauvojen tyrästä löytyy huonosti tietoa googlettamalla, joten tiedustelin tyräasioita Uudessa Lastensairaalassa. Siellä tyräleikkauksia tehdään lähes päivittäin. Nivustyrä, toisin kuin napatyrä, pitää todennäköisesti leikata ja se ilmenee useammin pojilla kuin tytöillä. Leikkaukseen pääsee suhteellisen nopeasti, etenkin jos vauva on pieni. Sekä Augustin että Vincentin kanssa olimme vain noin pari-kolme viikkoa jonossa. Vanhemmat tunnistavat tyrän siitä, kun nivuseen pullahtaa sormenpään kokoinen patti ja vauva alkaa huutaa kuin syötävä. Tyrän voi painaa sormella takaisin vatsanpeitteiden alle, jolloin vauvan olo usein helpottuu. Jos tyrä ei painu takaisin ja pullistuma tuntuu kovalta, on riskinä että se kuroutuu ja silloin leikkaus pitää tehdä kiireellisesti.
Aina kun palosireeni alkoi soimaan, tiesimme avata vaipan ja tarkistaa tyrätilanteen. Kaikkina kertoina pullistumaa ei ollut, joten Vincentiä on saattanut vaivata joku muu: kovat vatsanväänteet (joita on edelleen, mutta onneksi vähemmän), tai jokin muu epämääräinen asia (ei näistä vauvoista aina tiedä). Taitaa myös olla vähän temperamenttikysymys: Vinski hikeentyy helposti ja on muutenkin aika herkkis.
Olisimme Vincentin kohdalla joutuneet odottamaan leikkausta pidempään ellemme olisi menneet Lastensairaalan päivystykseen demonstroimaan tilannetta. “Aika ärhäkkä kaveri” kommentoi päivystävä kirurgi pidellessä pientä palosireeniämme tutkimuspöydällä, ja totesin että jep, tällaista huutoa on ollut pari päivää aamusta iltaan. Seuraavana päivänä meille soitettiin, että leikkausaika on nyt varattu.
Tyräleikkaus meni hyvin
Kirjauduimme Uuteen Lastensairaalaan puolilta päivin huutokonsertin säestämänä, koska Vinskiä ei ollut saanut imettää edelliseen neljään tuntiin. Noin tunti sairaalavaatteiden pukemisesta hoitajat tulivat hakemaan häntä leikkaussaliin. Minulta kysyttiin, tulenko mukaan nukutukseen, mutta kieltäydyin kohteliaasti.
(Olin mukana Augustin nukutuksessa ja tuo kokemus on piirtynyt jotenkin karmivana mieleeni: 2,5 kuukautinen August itkee ja rimpuilee ylisuurella leikkauspöydällä valtavassa salissa, jossa joka puolella häärii hirveästi lääkäreitä ja hoitajia. Pidän hänen käsistään lujasti kiinni, kun hän yks kaks menee elottomaksi kaasumaski kasvojensa päällä. En oikein ehdi tajuta mitä tapahtuu, kun hoitaja sanoo topakasti “Voit irrottaa, hän nukahti”. Siirryn itku kurkussa takavasemmalla ja minut ohjataan pois osastolta. August oli niin pieni, ettei muistaisi läsnäoloani leikkaussalissa, mutta minulle muisto oli sellainen, etten halunnut kokea sitä Vincentin kanssa uudestaan.)
Jo pari tuntia sen jälkeen kun annoin Vincentin hoitajien syliin ja lähdin itse ulos kävelylle, sain kirurgilta puhelun, että leikkaus oli mennyt hyvin ja voisin mennä katsomaan vauvaa heräämöön. Istuin Regatan rannassa kuuntelemassa äänikirjaa (Philip Teirin Neitsytpolku, ihan hyvä) ja lähdin siltä istumalta puolijuoksua takaisin sairaalalle.
Heräämössä istuin Vincentin viereen ja hän nukkui vielä pitkät torkut kahden mukavan anestesiahoitajan valvomana. Kun hän vihdoin heräsi, oli ääni ihan käheä. Saimme osastolla oman huoneen ja nostin hänet piuhojen kanssa rinnalleni. Siinä tuolissa me käytännössä istuimme koko illan ja seuraavan yön. Onneksi doupit olivat hyvät ja Pepe pääsi katsomaan Vinskiä illalla sairaalaan. Koronarajoitusten takia emme saaneet olla Vincentin huoneessa samaan aikaan ja saattajia sai olla koko aikana vain yksi. Silti tilanne oli paljon mukavampi kuin Augustin leikkauksessa vanhassa Lastensairaalassa, johon en saanut jäädä yöksi koska tilaa ei kerta kaikkiaan ollut.
Seuraavana aamuna saimme jo kotiutumisluvan. Muutama päivä leikkauksen jälkeen Vincent oli edelleen itkuinen ja leikkaushaava näytti tulehtuneelta. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja pikkuhiljaa palosireenikin hiljeni. Nyt haava edelleen vähän punoittelee, mutta menee koko ajan parempaan suuntaan. Mikä parasta, Vincent hymyilee jo paljon enemmän.
Onni on Uusi Lastensairaala, mieletön hoitohenkilökunta ja isä, jolla on terävääkin terävämpi tyrätutka. Toivottavasti muutkin vanhemmat huomaavat vauvojensa tyrät ajoissa, koska elämä palosireenin säestämänä voi ottaa välillä vähän koville.
Hymyilevästä vauvasta onnellisena,
Veera
*Tähän lasten saamiseen 1v 9 kk ikäerolla voin palata joskus myöhemmin, mutta mainittakoon nyt se, että Augustia yritettiin vuosi ja Vincent oli ihan käsittämätön, onnellinen sattuma pari viikkoa imetyksen lopettamisen jälkeen.
Lue edelliset kirjoitukset:
Augustin vauvavuoden kirjoituksia:
Vauvavuosi on taputeltu – kuinka hämmentävää
Imetyksen lopettaminen ei ollutkaan helppoa
7 asiaa, jotka olisi ollut hyödyllistä tietää vauvaelämästä
Treeni- ja harrastusvinkkejä äitiyslomalle
Ei tullut kolmenkympin kriisiä
Miten saimme öitä rauhoitettua
Ensimmäiset 3 kuukautta äitinä – ihanaa ja kamalaa
Vinkkilista 9 kuukauden odotukseen
Seuraa meidän elämää kahden pienen pojan kanssa instassa @virenze :)