Hurahtaminen on innostumista ja todella jees

Hurahtaminen sanana sisältää semmoisen jännän negatiivisen jälkimaun. Ihmisistä puhutaan, että toi nyt on hurahtanut ihan täysin, ja rivien välistä kaikuu ”se on seonnut”. 

Mä oon itse aika kova innostumaan kaikenlaisesta. Saatan ihan täysillä hurahtaa johonkin uuteen juttuun ja sitten kyllästyn myös aika nopeasti. Toiset pitää tätä huonona piirteenä, ja jotenki merkkinä epätasapainoisuudesta. Itse olen sitä mieltä, että innostuminen vie elämässä eteenpäin ja tekee ihmisen onnelliseksi. Mitä elämä olisi, jos ei koskaan innostu mistään? Aika tasapaksua ja tylsää, I think. Koskaan ei myöskään voi löytää sitä oikeasti omaa juttua, jos ei rohkeasti kokeile ja innostu erilaisista jutuista.

Se, että uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja innostuu ehkä vähän liikaakin jostain, on todella jees. Vaikka se innostus kestäisi viikon tai vuoden tai läpi elämän. Innostuminen tuo elämään uutta potkua ja piristää. 

Yksi esimerkki mun hurahduksista on tämä blogi, jota lukee EHKÄ mun äiti, kummitäti, paras kaveri ja joku satunnainen some-tuttu, jota kiinnostaa vähän urkkia, mitähän mulle kuuluu. Poikaystäväkin on saattanut jonkun artikkelin lukea.

Silloin, kun aloin pitää blogia, vilpittömästi ajattelin, että tästä tulee säännöllistä ja että haluan alkaa blogata ihan kunnolla. No niinkuin tapoihini kuuluu, innostus lopahti välillä ja oli pitkä tauko, etten mitään saanut kirjoitetuksi. Pitkä sairastelukierre on voinut vaikuttaa asiaan jonkin verran, koska siitä treenaamisesta ja elämänmuutoksesta ei nyt ainakaan vielä ole tullut mitään mainittavia tuloksia kipeilyn aiheuttamien taukojen vuoksi. Nyt päätin, että hei voinhan mä tänne blogata kaikesta muustakin ja olenkin taas innostunut kirjoittelemaan. Ja se tuntuu tosi hyvältä! En ota elämää tai hurahtamisiani liian vakavasti. Teen sitä, mikä mua milloinkin sattuu innostamaan tai mikä tuo juuri silloin hyvää mieltä. Joskus elämä myös rajoittaa omien innostusten jatkamista – koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Itsellä ainakin tämä flunssailu on asettanut haasteita ihanan tanssiharrastuksen ja salitreenitavoitteiden tielle, mutta sillä mennään, mitä on annettu. Sitten taas tanssitaan ja puntataan, kun ollaan tervehdytty.

Ihan uusimpana hurahduksenani voisin mainita luonnonkosmetiikan ja Forever Aloen ravintolisät, joilla uskon saavani kroppani parempaan tasapainoon ja sairastelun katkaistua. Katsotaan miten tämän innostuksen kanssa käy 😉

Hurahtaminen ja innostuminen on hyväksi, jos se ei vahingoita itseä eikä muita. 

Hurahtamisrikasta loppuvuotta kaikille! 

-K