Mitä tapahtuu, kun makaat flunssassa kotona monta päivää?
Kevätflunssakausi vyöryy niskaamme armottomasti. Itsekin jouduin (jälleen kerran) flunssan uhriksi sohvan pohjalle useaksi päiväksi.
Kaltaiselleni ihmiselle pitkäaikaissairaus, joka lannistaisi vuoteen omaksi jopa kuukausiksi, olisi kauhistus. Onnistun saamaan jo muutaman päivän sairastelun aikana itselleni jäätäviä odotuksia, mitä teen sitten, kun olen taas terve. Ihan kuin koko elämäni olisi mennyt jotenkin pilalle tai väärille raiteille siitä, että en liikkunut, söin paketillisen jäätelöä ja olin epäsosiaalinen.
Sitten kun olen taas terve…
Olen tottunut elämään suhteellisen aktiivista elämää ja tämmöinen makoilu tekee vaan tepposet mielelle.
Kipeänä koen usein huonoa omaatuntoa sohvalla makoilusta, kun en saa mitään aikaiseksi. Päässä pyörii miljoona asiaa, mitä pitäisi saada tehtyä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Listaan päässäni asioita, joita pitää tehdä sitten, kun olen taas terve. Kipeänä myös keksii kaikkia uusia asioita, joita pitäisi ympätä normaaliin arkikuvioonsa.
”Sitten kun tervehdyn alan taas treenata täysillä, syödä vihersmoothieita, lenkkeillä, kirjoittaa blogia useammin, teen suursiivouksen jne jne jne.”
Sitä jotenkin tulee asetettua itselleen hirveästi suorituspaineita ja unohtaa, että se, että makasin muutaman päivän sohvalla ei varmasti peruuttamasti rapistuttanut kuntoani tai tehnyt minusta lopullisesti epäsosiaalista hullua kissanaista, joka viihtyy enimmäkseen himassaan neljän seinän sisällä rapsuttelemassa kissaa viltin alla. Väitän, että moni ryntää tämän saman syyllisyyden tunnon kanssa salille heti, kun kynnelle kykenee ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sillä itselleen vaan vakavia jälkitauteja.
Eli kaikille kohtalotovereille, ottakaa ihan iisisti, ei se viikon sairastelu peruuttamasti pilannut treenikauttanne tai muutakaan elämäänne.
Eiköhän se normaali rytmi sieltä taas palaa ihan luonnostaan ilman sen suurempia stressailuja :)
Olen kiitollinen, että pahin on selätetty ja huomenna pääsee taas ihmisten ilmoille.
