Kaikilla on omat tavoitteensa

IMG_1862.JPG

ei ihan tuorein ja ylipirtee kuva, mutta sopi teemaan 😀

Pohdintaa tavoitteista.

Jos on hieman ylipainoinen, niin elämäntaparemonttiin suhtaudutaan hyvin myönteisesti. Jos taas on normaalipainoinen tai hoikka, uusi terveellisempi elämäntapa saa osakseen negatiivissävytteistä arvostelua ja jopa epäilyjä syömishäiriöistä jne. Ajatellaan, että tuo on liian itsekriittinen tai ulkonäkökeskeinen. Mutta eikös meille ihan jokaiselle tee hyvää pistää epäterveellinen ruokavalio kuntoon ja lisätä liikuntaa? Vaikka itselleni herkuttelu ei olekaan pahasti kiloja kerryttänyt, sen huomaa omassa voinnissa, että on syönyt huonosti. Lisäksi mulla ei herkkujen suhteen oikeen ole tervettä suhtautumista, se lähtee helposti käsistä. Olen ihan älyttömän perso makealle.

Mulla itsellä tavoitteet on juurikin siinä paremmassa voinnissa ja sitten toki se kropan kiinteytymisessä. Mulla ei siis ole mitään kilotavoitteita, koska painoa ei tarvitse terveydellisistä syistä tiputtaa. Ei edes haittaa, jos painoa tulee lisää, jos se on lihaksen muodossa. En myöskään tavoittele mitään fitness-kuntoa, koska en oikein usko noihin kilpailuihin ja muutenkin se on ehkä vähän epätervettä mun mielestä, kun jojoillaan massakaudesta tiukkaan kisadieettiin. Sekin on mun mielestä ihan fine ja ok, jos jollekin se on tavoite ja siihen haluaa tähdätä ja kilpatasolla urheilulaji kuin urheilulaji voi sisältää epäterveellisiä piirteitä, kun kroppa viedään äärimmilleen. Tavoittelen siis kokonaisvaltaista hyvinvointia, jaksamista ja parempaa kehon koostumusta.

Tällä kirjoituksella haluankin tuoda esiin sen, että jokaisella on omat tavoitteensa, joihin muilla ei ole nokan koputtamista. Toki jos huomaa aidosti häiriökäyttäytymistä tavoitteiden saavuttamisessa, tästä voi huolensa ilmaista, jos siihen todella on syytä. Esim. Mikäli huomaa, että ystävällä lähtee ns. mopo käsistä tavoitteensa saavuttamisessa, niin ilman muuta siihen voi ja kannattaa puuttua. Oli se tavoite sitten mikä tahansa. Esimerkiksi jos urallaan etenemistä haitteleva rehkii itsensä burnoutin partaalle tai laihduttaja alkaa kuihtua vaarallisen paljon, on ihan ok kyseenalaistaa toisen tavoite. Mutta mikäli mitään oikeaa vaaraa ei ole, niin mielestäni tuen antaminen ja kannustaminen ovat oikea tapa lähestyä toisen tavoitetta. 

Tsempataan siis toisiamme kaikissa tavoitteissa!

xoxo

 

 

 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Terveys

Herätys!

IMG_0740.JPG

Kaikki tietää mitä tapahtuu, kun terveellisestä ruokavaliosta siirrytään pullamössöön… (Hyvä muffinssi ei siinä, kiitos Tiskivuoren emäntä)

Siitä kiiltävän kiinteästä omenapyllystä tulee liian kauan hedelmäkulhossa banaanin vieressä köllötellyt appelsiini. (Ehkä ei sentään kiiltävä :D)  Jep näin kävi myös mulle. Pääsin elämäni kuntoon ja tuntui mahtavalta, kunnes tapahtui jotain ja repsahdin ja repsahdin taas uudelleen ja uudelleen. Noh lopputuloksena väsynyt, huonoihoinen, plösähtänyt misukka. Not good! Sekä mieli että kroppa kärsii tämmösestä.

Positiivista on se, että treeneistä en ole luopunut, joten ihan nollasta ei liikkeelle tarvitse lähteä. Ruokavalio sen sijaan muistuttaa pullukan nörtin ruokavaliota: pizzaa, pullaa, hamppareita ja coca colaa. 

Se kun seisot sovituskopissa ahtautuneena aivan ihaniin farkkuihin, jotka ois vielä -30% alennuksessa, meinas itku tulla. Eipä näyttänyt hyvältä. Pahinta tässä kuitenkin on se itsepetos. Ihmettelee miksi on jatkuvasti tosi väsynyt ja jotenkin huonovointinen. No vastaus löytyy sieltä lautaselta. 

Vaikka tällä hetkellä loppupalkka polttelee taskussa (olen vaihtamassa työpaikkaa), ei edes tee mieli mennä vaateostoksille, koska ne vaatteet eivät vaan enää näytä niin hyvältä päällä kuin ennen. Ehkä suurin herätys oli se, että kun olen tätä asiaa vatvonut ja valittanut jo puolisen vuotta.. (tämänkin ajan olisi voinut käyttää ns. ongelman poistamiseen) eräs läheinen henkilö tokaisi, että no tee asialle jotain. 

Yleensähän meillä lojaaleilla ystävillä on tapana vähätellä ja todeta, että no ei susta kyllä huomaa mitään, jos toinen valittaa selluliittejä tai senttejä vyötäröllä. Sitten kun se sanotaan päin naamaa, tapahtuu jotain. Ensin toki pahastuin tästä. Sitten olin lähinnä vain vihainen itselleni, että miksi olen antanut päästää itseni tähän pisteeseen. Syitä siihen, miksi näin kävi on monia, lähinnä henkisesti raskas syksy ja sen aiheuttama lohtusyöminen, joka jäi päälle. En ala tässä nyt sen enempää eritellä näitä syitä. 

No sysäys tuli, painelin suoraan pettymysten sovituskopista salille ja vedin mielettömän hyvän treenin vihanpuuskassani. 

Ja päätin siinä samassa, että alan kirjoittaa blogia aiheesta, ihan vaan itselleni. Mutta toki on kiva, jos joku muukin saa tästä jotain. Ehkä myös siksi, että sitten kun se on julkista, ei kehtaa lipsua. 

Vaikka nykyään fitness onkin ns. trendi ja moni ehkä ajattelee, että mitä tuokin on hurahtanut siihen. Totuus on se, että kyllä treenaava ja hyvin syövä ihminen on terveempi, onnellisempi ja myös kauniimpi.

Ei lisättävää! 

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta