Kolmekymppisenä

Tänään täytän 31 vuotta ja aloin pohtimaan minkälaista elämä on nyt verrattuna elämään kaksikymppisenä. Voin itse kertoa nyt pahimman kolmenkympin kriisin selättäneenä, että elämä on hyvää kolmikymppisenä. Oli se kaksikymppisenä ja löytyy vieläkin jotain piirteitä siitä, että miettii et voi kun olisi vielä tuon ikäinen. Itsevarmuus 

Tämä menee tietenkin parempien ominaisuuksien puoleen, että ettei  enää kolmikymppisenä jatkuvasti mieti mitä muut ajattelee sinusta ja joka ikisestä tekemisestäsi. Itsevarmuus heijastuu myös ihan kaikkeen mitä tekee.

Tyytyväisyys 

Ettei jatkuvasti halua enää muuttaa elämää ”paremmaksi” vaan huomaa, että siinä on valmiiksi hyviä peruspilareita. Toki haaveita pitää ja täytyy aina tavoitella.

Tieto

Elämänkokemuksen kautta tullut tieto ja taito on kolmikymppisenä jo melko hyvällä tasolla verrattuna kaksikymppiseen.

Tyylitaju 

Täytyy sanoa, että olen tullut myös siihen tulokseen, että kaksikymppisenä etsi myös omaa tyyliään. Ei voi ymmärtää kun katsoo jotain vanhaa valokuvaa, että miksi on halunnut välttämättä näyttää siltä miltä siinä.

Sosiaaliset taidot

Olen huomannut myös et sosiaaliset taidot ja ihmistuntemus myös kehittyy sitä mukaan mitä  enemmän vuosia on mittarissa.

Ja mitä sitten kaipaisi entisestä elämästään?

Hengailu

kaksikymppisenä kaverit oli elämää suurempaa. Ystävyys on edelleen minulle todella tärkeää ja näen usein ystäviäni. Silti sitä melankolisen kaihoisasti ajattelee niitä aikoja, kun kavereita nähtiin jatkuvasti ja isoissa porukoissa illanistujaisissa.

Huolettomuus

Ei huolta huomisesta? Sitä on kyllä rutkasti enempi kuin kaksikymppisenä ja tietää, että typerää toiminta mallia saa katua. Tässäkin ne virheet opettaa ja on kolmikymppisenä rutkasti viisaampi. Silti kukapa ei kaipaisi sitä että saisi olla huoleton?

Aika

Kaksikymppisenä aikaa oli rutkasti tehdä mitä vaan ja kaikki melkein oli mahdollista. Vieläkin tosin on paljon ovia avoinna ja mahdollisuuksia tehdä ja kehittää itseään en sano sillä, mutta aikaa ei voi silti pysäyttää ja kokoajan menettää mahdollisuutta jostakin, kun aika kuluu eteenpäin.

Siinäpä tämän päiväisiä syntymäpäivä pohdintoja. Nyt lähdemme ystävän kans syömään ja ehkä jopa ihan pitkän kaavan mukaan.

Kivaa viikkoa, Niina 

* Kuvat : @kuvahinen
Otettu vuosi sitten :)