Muistokirjoitus

Tasan vuosi sitten vietettiin juhannusta. Taivas oli pilvetön ja suomenliput saloissa. Minulla oli ollut rankka työviikko ja en halunnut lähteä mihinkään juhannukseksi. Näin ystävääni kotonani juhannusaattona ja nautimme muutaman juoman parvekkeella ukulelea soitellen. Uskokaa tai älkää näin vuotta myöhemmin minäkin osaan soittaa yhden kappaleen melkein. Seuraavana päivänä näin toista ystävää ja kävimme Nallikarissa illalla. Sanoin, että tulee aina Nallikarista mieleen se, kun isäni halusi sinne aina ajelemaan vanhoihin lapsuusajan maisemiin. Hän sanoi minulle, että voidaan mennä käymään isäsi luona nyt . Sanoin, että mennään joku toinen päivä. Olin ollut isästäni hieman huolissani, koska hän ei ollut ottanut yhteyttä siskooni niin kuin tavallisesti.

Hetken päästä tästä selvisi, että isäni oli kuollut kotiinsa ja koska häntä ei ollut aivan heti löydetty ja viimeiset yhteydenpito kontaktit päättyivät juhannukseen. Juhannusaatto vahvistui hänen kuolinpäiväkseen.

Jonkin aikaa tästä, kun järjestin isäni hautajaisia päätin etten laita kuolinilmoitusta Kalevaan. Joka on Oulun paikallislehti. En halunnut, että kaikki tutut sen näkevät ja mielestäni rauhantervehdyksen ilmoitus oli ihan riittävä. Tämä olkoon sitten epävirallinen muistokirjoitus vuoden jälkeen kuolemasta.Positiivisia asioita mitä olen kuullut ja muistan hänestä 

Nallikarissa ja Siikajoella mökillä käynnit. Meri oli isällä tärkeä.

Hän oli innokas autoharrastaja ja ammatiltaan autonasentaja. Hän kertoi epäilyttävänkin innokkaasti tarinaa jossa oli pitänyt autoa alaikäisenä metsässä piilossa hietasaaressa.

Hän kertoi ylpeänä armeija tarinoitaan ja koitti saada kolme tytärtään niistä kiinnostuneeksi. Hän oli ylentynyt muistaakseni kersantiksi kertausharjoituksissa.

Isäni oli myös innokas metsästäjä ja kalastaja. Hän oli innoissaan, kun olin lapsena pitänyt sorsanlihasta. Hän kävi Pohjois-Norjassa asti kalastamassa ja monesti haaveili Norjaan muutosta kalastaja-alukselle. Otimme isän valokuva albumeista mieluisia kuvia ja loput on kokonaisuudessaan siskoni luona. Minulla on kuva kotona seinällä isän Norjan reissusta, missä on muitakin valokuvia ja kortteja. Oikeastaan melkein kaikki hänen kuvat olivat joko kalastusreissuista Norjaan, armeijasta tai meistä.

Isäni oli myös taitava rakentaja ja rakensi oman kotitalonsa eli meidän lapsuudenkodin lisäksi paljon muitakin rakennuksia. Isäni teki pikkutarkkaa työtä ja toivon, että olisin itsekin välillä vähän tarkempi.

Isälläni oli laaja kokoelma Aku Ankan taskukirjoja ja tykkäsin niitä itsekin lukea. Hänellä oli myös viisikko kirja sarja. Hän on kertonut ostaneensa ne 60-70 luvulla 6 markalla kioskilta. Kerättyään ensin 600 pennin kolikkoa. Oli kuulemma myyjällä hikeä puskenut, kun laski kolikoita.

Muistamme isämme mm. herkkänä, rakastavana, luonnonläheisenä, taitavana ja huumorintajuisena ihmisenä.Niina