Stressaan ja asennoidun elämään usein negatiivisesti vaikka koenkin olevani enimmäkseen positiivinen ihmisenä. Eilen illalla päätin lopettaa stressin monesta isosta asiasta jotka on näköjään annettava vain kulkea omalla painollaan eteenpäin.

Hauskinta tässä oli se, että heti kun päätin lopettaa niistä asioista huolehtimisen ja märehtimisen, niin aloin miettimään kaikkea pikku juttuja mistä huolehtisi. Tiedän, että tämä ongelmana monella muillakin ja en paini tämän kanssa onneksi yksin.
Olen ollut lapsesta asti ajattelija. En tiedä suuresta ajattelijasta, mutta ehkä jonkinlainen ”yli” ajattelija. Kun saan inspiraation jostain ja olen niin sanotusti hyvällä tuulella, niin ajatusten kirjo päässäni on aivan valtava ja sitä on harmikseni todella hankala kanavoida mihinkään, kun ajatusta pukkaa solkenaan.

Koko tämän korona ajan olen miettinyt, että mitä sitten kun korona loppuu jne. Vaikka todellisuudessa ei voi tietää yhtään miten sitten kun korona alkaa vihdoin olla ohi käy omien ajatusten. Koen tietynlaista hulluutta siitä, että olen harmitellut koko vuoden, että miksi en muuttanut ulkomaille. Vaikka tiedän, että Suomessa on hyvä olla nyt korona aikana ja muutenkin. Jotenkin sitä vain janoaa nähdä Euroopan rajut karanteenit ja autioituneet pääkaupungit. Tässä kuvituksena kuvia viime viikonlopun mökillä käynnistä. Harvoin tulee käytyä siellä marraskuussa. Nyt siirrän seuraavaksi ajatukset viikonloppuun ja huomiseen, kun minulle tulee kavereita kylään pikkujoulujen merkeissä. Toivottavasti ajatusten vaihto ei ollut tällä kertaa liian lennokasta.
Niina