Kolmekymppisenä
Tänään täytän 31 vuotta ja aloin pohtimaan minkälaista elämä on nyt verrattuna elämään kaksikymppisenä. Voin itse kertoa nyt pahimman kolmenkympin kriisin selättäneenä, että elämä on hyvää kolmikymppisenä. Oli se kaksikymppisenä ja löytyy vieläkin jotain piirteitä siitä, että miettii et voi kun olisi vielä tuon ikäinen. 
Itsevarmuus
Tämä menee tietenkin parempien ominaisuuksien puoleen, että ettei enää kolmikymppisenä jatkuvasti mieti mitä muut ajattelee sinusta ja joka ikisestä tekemisestäsi. Itsevarmuus heijastuu myös ihan kaikkeen mitä tekee.
Tyytyväisyys
Ettei jatkuvasti halua enää muuttaa elämää ”paremmaksi” vaan huomaa, että siinä on valmiiksi hyviä peruspilareita. Toki haaveita pitää ja täytyy aina tavoitella.
Tieto
Elämänkokemuksen kautta tullut tieto ja taito on kolmikymppisenä jo melko hyvällä tasolla verrattuna kaksikymppiseen.
Tyylitaju
Täytyy sanoa, että olen tullut myös siihen tulokseen, että kaksikymppisenä etsi myös omaa tyyliään. Ei voi ymmärtää kun katsoo jotain vanhaa valokuvaa, että miksi on halunnut välttämättä näyttää siltä miltä siinä.
Sosiaaliset taidot
Olen huomannut myös et sosiaaliset taidot ja ihmistuntemus myös kehittyy sitä mukaan mitä enemmän vuosia on mittarissa.
Ja mitä sitten kaipaisi entisestä elämästään?
Hengailu
kaksikymppisenä kaverit oli elämää suurempaa. Ystävyys on edelleen minulle todella tärkeää ja näen usein ystäviäni. Silti sitä melankolisen kaihoisasti ajattelee niitä aikoja, kun kavereita nähtiin jatkuvasti ja isoissa porukoissa illanistujaisissa.
Huolettomuus
Ei huolta huomisesta? Sitä on kyllä rutkasti enempi kuin kaksikymppisenä ja tietää, että typerää toiminta mallia saa katua. Tässäkin ne virheet opettaa ja on kolmikymppisenä rutkasti viisaampi. Silti kukapa ei kaipaisi sitä että saisi olla huoleton?
Aika
Kaksikymppisenä aikaa oli rutkasti tehdä mitä vaan ja kaikki melkein oli mahdollista. Vieläkin tosin on paljon ovia avoinna ja mahdollisuuksia tehdä ja kehittää itseään en sano sillä, mutta aikaa ei voi silti pysäyttää ja kokoajan menettää mahdollisuutta jostakin, kun aika kuluu eteenpäin.
Siinäpä tämän päiväisiä syntymäpäivä pohdintoja. Nyt lähdemme ystävän kans syömään ja ehkä jopa ihan pitkän kaavan mukaan.
Kivaa viikkoa, Niina
* Kuvat : @kuvahinen
Otettu vuosi sitten 🙂
Tänään ajattelin kirjoittaa suosikki herkuttelu reseptistäni eli meksikolaisesta nachopellistä. Resepti on varmasti monelle tuttu, mutta ajattelin oman versioni tänne julkaista. Se nimittäin on hyvin maistunut viime aikoina. Tapana on ollut nyt tehdä sitä viikolla silloin, kun arkena vapaapäivä seuraavana päivänä. Teen myös siihen aina kaveriksi itse tehdyn guacamolen. Meksikolainen ruoka on noussut viime aikoina ihan suosikiksi ja syrjäyttänyt sushin ja kiinalaisen aivan täysin. Olen taas vuosien tauon jälkeen tykästynyt miedosti tulisiin ja mausteisiin ruokiin. Oli pitkä aika, kun en syönyt juuri mitään vahvasti maustettua.
