Milloin on oikea aika ”hankkia” lapsia?

Tuntui pitkään, ettei mun kropastani löydy yhtään äidillistä luun muruakaan, mutta toivoin sen jossakin kohtaa luontaisesti iskevän. 

Nyt kun katson Maxin vauvan pyöreitä kasvoja ja heräilen yöllä lähinnä hymyssä suin häntä syöttämään tuntuu, että olen vihdoin löytänyt ainakin osan kutsumuksestani! Onkohan äitiys tullut mulle sitten luontaisesti hormonien myötä, kuka tietää? Mutta tässä sitä nyt ollaan, pyörittämässä vauva-arkea.

 

img_4034.jpg

 

Melkein kaikilla Noormarkkuun jääneillä lapsuudenkavereilla on jo vähintään kaksi lasta, joista vanhimmat ainakin esikouluikäisiä. En millään nähnyt itseäni siinä. 

 

Jotenkin sitä oli onnellinen siitä elämän helppoudesta, jonka tasapainoinen parisuhde oli tuonut. Eikä siihen osannut kaivata muuta. Oon aina ollut tosi extempore – ihminen. En osaa suunnitella mitään päivää pidemmälle. Samalla tavalla me tykättiin myös matkustella, lähteä sinne minne mieli teki. Päätettiin maa ja aloin usein tekemään selvitystyötä majoituksista ja nähtävyyksistä. Oon huomannut, että useimmiten ne hienoimmat hotellit on vain aikuisille.

 

img_3086.jpg

 

Juhon kanssa oli kyllä pitkään puhuttu lapsista – ainakin pari vuotta. En mä ollut asiaa tyrmännyt täysin. Kyllä musta tuntui, että joskus haluan ainakin muutaman lapsen, pojan ja tytön. Eikä me lapsen saamista oltu suunnittelemalla suunniteltu, mutta ennemmin leikitelty ajatuksella. Sillä ei olisi väliä jos tulisi, mutta tällä hetkellä ei tuntunut vieläkään siltä, että ei olisi maailman loppu jos ei niitä tulisikaan. Pärjättäisiin myös kahden.

 

Mua kuitenkin suuresti viehätti Juhon lapsirakkaus. Miten hyvin ja mielellään Juho aina leikkii ystävien lapsien, minun ja yhteisten kummilapsien kanssa. Siitä sillä tavalla huokui se sellainen hyvä isä –  ominaisuus. Se on äärettömän viehättävää. Ehkä se jollain tapaa vaikutti muhunkin. 

 

Joka tapauksessa elin pienen kolmenkympin kriisin viime vuoden alkupuoliskolla ja kyseenalaistin sen hetkisen elämäntilanteeni. Aika tuntui kuluvan liian nopeasti eteenpäin. Oltiin Juhon kanssa melkein pari vuotta eletty arkea eri maissa. Olin myös seitsemättä vuotta töissä pankkimaailmassa ja neljättä vuotta samassa roolissa. Halusin muutosta ja haastetta. Halusin parisuhteeni saman maan sisälle. 

 

Meille oli tämä aika oli oikea aika. Yli neljä vuotta yhdessä oloa avoliitossa, oltiin selvitty kaukosuhteen tuomista haasteista ja haluttiin kummatkin eteenpäin. Montaa mahdollisuutta Maxille ei suotu, koska näimme vain viikonloppuisin. Hän taisi päättää saada alkunsa heti ensimmäisenä mahdollisena. Me vaan satuttiin olemaan niin onnekkaita, koska eihän näistä myöskään ikinä tiedä milloin päättävät tulla vai tulevatko ollenkaan. 🙂 

 

img_0013.jpg

 

Rakkaudella, Ninnu

Kommentit (2)
  1. Ihmettelen aina ihmisiä jotka ovat eläneet elämänsä noin oppikirjan ja normien mukaisesti, tasaisesti! 😀 Oma elämäni on ollut suurta seikkailua vuosikausia ja parisuhteet myrskyisiä.

    1. Haha, mä olen yllättänyt itseni. Ennen Juhoa ehdin kokemaan toivottavasti jo sen kaiken myrskyn ja vuoristoradan 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *