Uudesta perheenjäsenestä huolimatta joulumme sujui samojen perinteiden merkeissä. Juhlimme Juhon kanssa yhdessä jo viidettä jouluamme ja nyt oli vuorossa myös Maxin ensimmäinen Joulu. Tänä vuonna jouluaatto osui sopivasti maanantaihin, joten saimme muutaman päivän varaslähtöä. Lauantaina nukuimme pitkään ja kävimme yhdessä Tuomaan markkinoilla ja kansainvälisillä joulumarkkinoilla. Sitten suuntasimme Tuusulan Lahelaan Juhon vanhemmille.

Perinteisesti aaton aattona, mutta tänä vuonna jo aatonaatonaattona pidimme pienet illanistujaiset muutamille ystäville perheineen. Sunnuntaina (aina aatonaattona) tuodaan kuusi sisälle ja koristelemme sen. Tänä vuonna meillä oli pikku tonttuapuri. Sunnuntaina myös Maxin kummit perheineen tulivat kylään.

Aattona aamupalan jälkeen otimme pienen happihyppelyn ja vaunulenkin Juhon isän kanssa ennen joulusaunaa, Turun joulurauhan julistusta ja Lumiukkoa ja joulupuuroa. Tänä vuonna minä sain mantelin!

Kilistelimme shamppanjalla saunan jälkeen ja katselimme joulurauhan julistusta. Max viihtyi hetkittäin myös kuvan keinussa. Otimme joulunviettoon mukaan kotoa unipesän, leikkimaton, sitterin ja Stokke Steps -syöttötuolin babysetillä, jotta Max viihtyisi hetkittäin kanssamme ruokapöydän äärellä.

Viihdyimme hetkisen vielä pyjamissa, mutta pimeän tultua lähdimme viemään kynttilöitä Helsingin Hietaniemen hautausmaalle niinkuin joka vuosi. Itse vein kynttilän ’muualle haudattujen’ -muistomerkille. Max nukkui tässä vaiheessa melkein kolmen tunnin päikkärit koko reissun ajan ja saimme myös valmisteltua ja katettua kalapöydän valmiiksi jouludinnerillemme.

Max viihtyi syöttötuolissaan sekä kala- että lihapöydän ajan tosi kiltisti pienellä viihdyksellä. Naurattaa oikein kuinka tuo pienokainen rakastaa laulamistani. Jos olette lukeneet aiemmin blogini ensimmäisen postauksen, tiedätte etten ole laulanut sitten ala-asteen. Nyt on sitten tullut lauleskeltua kaikkia mieleen muistuvia rimputuksia ihan pakolla, noin niinku rauhoittelu mielessä, (meillähän se ultimaatinen rauhoitteluväline tutti on bannassa)  ja vähät oon siinä vaiheessa välittänyt siitä miltä kuulostan nykyään laulaessani lapselleni, vaikka olisimme olleet kauppareissulla. 😀

Jouludinnerin jälkeen lähempänä yhdeksää oli joululahjojen aika. Max oli innoissaan Joulupukin ovelle jättämästä lahjasäkistä. Ensimmäinen lahja revittiin vauhdilla lahjakääreestä ja melkein suututtiin kun sitä ei heti saatu käteen sen jälkeen.

Seuraavana aamuna  joulupäivänä, lähdimme aikaisin ajelemaan synnyinseuduilleni Poriin äitini luokse joulua viettämään. Matkaan kului lähes neljä tuntia, vaikka pysähdyimme kerran kun Max heräsi puolessa välissä ja alkoi selvästi vaatimaan hieman liikkumista ja lämmitettyä maitoa. Kuvasta huolimatta Max siis istui turvakaukalossaan turvavöissä koko ajomatkan ajan.

Äitini luona pääsimme heti joulupöytään. Ihana huomata joka vuosi kuinka erilaiset joulupöydän antimet perheillämme on. On ihanaa, ettei joka paikassa tarvitse syödä samoja ruokia. Äidilleni tuli myös kaksoisveljeni, kumpikin isoveljeni vietti joulua toisaalla tänä vuonna. Vietimme päivän ja illan jutustellen ja Maxia viihdyttäen otimme leikkimaton ja sitterin ja unipesän mukaan. 

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen lähdimme vaunulenkille viereiselle metsätielle, jotta Max malttoi hetkisen nukkua päiväunia.

Isäni perheineen vietti myös joulua muualla tänä vuonna ja palasi vasta päivällä kolmen jälkeen kotiin. Kävimme vielä heillä nopeasti siellä kyläilemässä ja herkuttelemassa juustoilla. Kutsuin sinne vielä Poriin joulunvietosta palanneen isoveljeni ja kaksoisveljeni, koska emme näe usein välimatkasta johtuen. Puoli kuuden maissa starttasimme jälleen pitkän ajomatkan. Käytimme taas yhden pysähdyksen taktiikkaa, koska Max nukkui puolet matkasta ja halusi sen jälkeen syömään ja hiukan liikkumaan. Olimme kotona puoli kymmenen jälkeen illalla. Fantastisesta joulusta huolimatta oli ihan olla kotona, nukkua omassa sängyssä ja päästä omaan suihkuun. Maxkin nauroi ja hassutteli illalla tyytyväisenä.

Rakkaudella, Ninnu