Elokuvissa: Begin Again & What If

No Sex and the City

Olin ennen romanttisten komedioiden suuri fani (ainakin/erityisesti silloin kun pätkästä löytyi Hugh Grant), mutta viime vuosina moisten katselu on jäänyt vähemmälle. Jostain syystä näkemistäni leffoista yksikään ei ole erityisesti koskettanut tai noin muuten napannut. Pitkään jätin jokaisen kotona katselemani romcomin kesken ja vähitellen lakkasin edes antamasta mahdollisuuksia genren uusimmille tulokkaille. Mutta kuinkas sitten kävikään, viime viikolla: johtuisiko sadesäästä vai mistä, mutta pitkän kuivan kauden jälkeen kohdalle osui yhden viikon aikana jopa kaksi oikein katseltavaa leffaa.

Begin Again on ihanan Once-leffan käsikirjoittaja-ohjaaja John Carneyn uusi teos, ja Oncen tapaan tässäkin leffassa musiikki on suuressa osassa. Suuressa osassa on myös Keira Knightley, josta en yleensä hirveästi perusta, mutta joka ei jostain syystä ärsyttänyt tässä pätkässä sitten ollenkaan. Knightley esittää Grettaa, brittimuusikkoa joka on juuri tullut staraksi nousseen kundikaverinsa dumppaamaksi ja jolle New York on yhtäkkiä muuttunut kylmäksi, yksinäiseksi paikaksi. Gretta löytää kuitenkin ystävyyden ja ammatillista apua yllättävältä taholta – nimittäin elämänsä kusseelta musiikkituottajalta, joka päättää nauhoittaa Grettan levyn nollabudjetilla, New York ja sen mukanaan tuomat yllätävät tilanteet levyn taustakankaana. Kahden hyvin erilaisen tyypin epätodennäköinen yhdistelmä toimii, sekä näyttelijätasolla että hahmoina, ja elokuva onnistuu ylittämään epäsymmetrisen alkuasetelman asettamat (aika alhaiset) odotukset hetkittäin peräti oikein näyttävästi. Leffa sisältää musiikkia, hitusen melankoliaa, vähän höhliä hahmoja, kevyttä tunnelmaa... Ja loppuu yllättävällä ja piristävällä tavalla, jota en spoilaa tässä enempää. Sanoisinkin tämän olevan täydellinen kesäflikka, paitsi että kesä on nyt ohi. Todistetusti leffa toimii kuitenkin myös syyssateiden keskellä, viltin alla ja glögimukin kanssa nautittuna, kuin pienenä ikkunana kesään.

What If-leffasta tuskin voi puhua ilman että mainitsee välittömästi sen toisessa pääosassa olevan Harry Potter Daniel Radcliffe (joka on, kuten kaikki varmaan jo tietävät, aika seksikäs räpätessään). Joten sanotaan heti alkuun: minua potterius ei haitannut pätkääkään, eivätkä mahdollisesti olemassaolevat potter-maneerit lainkaan tuupanneet katselukokemuksen tielle. Itse asiassa Radcliffe suoriutui mielestäni oikein kunnialla roolistaan Wallacena, joka ihastuu Chantry-nimiseen tyttöön... Jolla on tietysti jo poikaystävä. Wallace päättää panostaa ystävyyteen Chantryn kanssa ja kieltää siten tunteensa ja kuten arvata saattaa, siitä kehketyy toki ongelmia.

Leffa saa minulta valtavat plussat siitä että Radcliffe ei ole ihan perinteistä romanttista sankarimatskua eikä Chantryn näyttelijä Zoe Kazan ole marmorijumalattar tai seksikissa hänkään, vaan oikein tavallisen näköinen nainen. (Meillä vähemmän juliarobertseja ja hughgranteja muistuttavilla tyypeilläkin saattaa siis olla rakkauden suhteen toivoa!) Vähän vähemmän tavallista sen sijaan on leffan dialogi, joka on niin nokkelaa ettei siinä ole realistituuden häivääkään: meistä harva kun on jatkuvasti ja kaikissa heitoissaan terävä kuin se kuvaannollinen verbaalinen partaveitsi. Itse arvostan kuitenkin näppärää dialogia todella paljon (jostainhan minunkin pitää vitsini kopsata), joten annan moisen epärealistisuuden aina anteeksi. Totta puhuakseni leffa tuntui loppua kohden hieman leviävän käsiin, jonka lisäksi jäin harmittelemaan sitä etten vieläkään päässyt näkemään kivaa leffaa jossa nainen ja mies tosiaan voisivat olla vain hyviä ystäviä toisiinsa rakastumatta, mutta whatever - eihän tässä liikaa kehtaa valittaa, sillä muuten What If  tuntui monella tavalla piristävältä poikkeukselta valtavirtaromanssikomedioiden joukossa.

Summatakseni: Begin Again on lämmin ja lempeän kepeä, What If hetkittäin vähän tummempi ja pisteliäämpi. Mestariteokseksi en mene väittämään näistä kumpaakaan, mutta molemmat ovat oikein piristäviä pieniä leffaelämyksiä. Jos joku teistä siis kärsii romcom-vajareista ja kaikki klassikot on jo kymmeneen kertaan katsottu, kokeilkaa ensiapuna näitä kahta!

 

Klassikkokysymys: Mitkä ovat teidän romcom-lemppareitanne?

 

Kuva: IMDB

Kommentit

vaiva (Ei varmistettu)

Mä rakastan aina ja ikuisesti Notting Hillii, Bridget Jonesin päiväkirjaa (siis sitä ekaa ku on oikeasti hyvä) ja uutena lempparina About Time (minkä senkin olen jo ehtinyt katsoa varmaan viis kertaa...liittyy varmaan kovasti Bill Nighyn leffassa oloon. mmmmmm bill nighy).

Jemina
No Sex and the City

Hyviä klassikoita! Paitsi tuo About Time - se on ainakin minulle tuntematon. Pitäneekin siis laittaa katselulistalle.

Amanda1 (Ei varmistettu)

About Time, aivan loistava!! Sellainen vähän älykkäämpi romanttinen komedia, pienellä melankolialla ja Amélie-tyylisellä söpöstelyllä kuorrutettuna. Suosittelen.

Muakin on vaivannut viime aikoina se, ettei ysäriklassikoiden kaltaisia kunnollisia romcomeja tunnu enää ilmestyvän, hahmot on uusissa leffoissa liian pinnallisia ja muovisia, juonet turhan ennalta-arvattavia jne. Pitääkin tsekata nämä suositukset.

Aura
Hyvä yritys

Minäkin katsoin What If -leffan viime viikolla, ihastuin, mietin mitä katsoisin seuraavaksi ja päädyin leffaan Ruby Sparks ja ihastuin siihenkin! Suosittelen siis kovasti molempia sellaiseen kevyeen indie-romantiikan nälkään.

Jemina
No Sex and the City

Ruby Sparks on nimenä tuttu, olen siihen joskus jollain romcom-listalla kai törmännyt, mutta en ole vielä sitä katsonut. Alkuasetelma ainakin kuulostaa IMDB:n perusteella kiinnostavalta, joten eiköhän tämä kiilaa katselulistani kärkeen!

iidami
Bambino

What If on omalla katselulistallani, ehka huomenna vapaapaivan kunniaksi katselen sen! keria Knightley on niin meh ettei tuo hanen leffansa jaksa oikein kiinnostaa.

Suosikista en osaa sanoa, mutta jokin aika sitten katsoin Celeste & Jesse Forever -leffan, joka oli sen verran erilainen rom com, etta teki mieli katsoa se uudestaankin. Tykkaan Rashida Jonesista ja Andy Sambergista, ehka siksikin pidin leffasta niin paljon.

I love you, man toimii kanssa aina, vaikka se tosin taitaa olla enemmankin brom com (eli bromantic comedy :D) kuin perus rom com :)

Jemina
No Sex and the City

Celeste & Jesse, ihan tuntematon tämäkin, mutta nyt on listattu! Tsiisus, tässähän alkaa melkein toivoa että syyssateet kestäisivät vähintään pari kuukautta lisää, enhän minä muuten ehdi millään katsoa kaikkia näitä leffoja!

Soppaneiti (Ei varmistettu)

Watching the Detectives. Pitäisikin katsoa se uudestaan.

Jemina
No Sex and the City

Tästäkään en ole ikinä kuullut! Sivistyksessäni on selvästi pahoja aukkoja, kun niin monia tuntemattomia nimiä täällä heitellään. Mutta kirjaan ne kaikki kyllä tunnollisesti ylös, joten ehkäpä tutustun tähänkin pätkään jossakin vaiheessa.

Banaanisplit (Ei varmistettu)

Meg Ryanin French Kiss vuodelta 1995 on yksi ehdottomista romcomlemppareistani. Olen katsonut sen varmaan kymmeniä kertoja ja leffa on mielestäni säilyttänyt huumorin erittäin hyvin. Youtubessa törmäsin pari vuotta sitten Lucy Liun kaksiosaiseen Marry Me -romcomiin, joka on kyllä niin uskomattoman ihanan höttöistä hömppää, että se on pitänyt katsoa pari kertaa.

http://www.youtube.com/watch?v=qS6iweqIe4I
http://www.youtube.com/watch?v=vloD2hgcvnM

Jemina
No Sex and the City

Itse en ole jotenkin ikinä Meg Ryanista perustanut - mutta tarkemmin ajateltuna tämä mielipide ei kyllä taida perustua juuri mihinkään... Pitää siis tsiigata tuokin. Ja Lucy Liusta olen alkanut tykätä Elementary-sarjan myötä, joten hömppä-Liu kiinnostaa siis myös!

Banaanisplit (Ei varmistettu)

Jälleen asiasta kukkaruukkuun, mutta Ylellä pyörii nyt The Pohjoismaat -sarja, jossa skandinaavien ulkopuolelta tulevat kansallisuudet tutustuvat pohjoismaisiin ilmiöihin. Yhdessä jaksossa eräs venäläinen nainen tutustuu pohjoismaiseen käsitykseen sukupuolirooleista ja feminismistä: http://areena.yle.fi/tv/2199725. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä olet jaksosta.

Saranda
Tyhjä ajatus

Ne klassikot: Bridget Jones ja Love Actually

Jemina
No Sex and the City

Eivät ole klassikoita syyttä suotta, nämä, eivät tosiaan!

Emma H.
Emenchy

Notting Hill on ykkönen, olen katsonut sen varmasti sata kertaa ja en näe päivää jolloin en innostuisi Hugh Grantin kävellessä Notting Hillin katuja. Kohta on joulu, joten ohjelmassa lisää suosikkeja: Love Actually ja Holiday. Bridget Jonesit on myös aika ykkösiä. Villikorttisuosikki on Morsianten Sota, gotta love it!

Jemina
No Sex and the City

Holiday on kyllä ihana! Pitänee istuttaa Hyvä Mies™ telkkarin ääreen myös ja tsiigata että tykkäisikö tämäkin, Love Actually kun kyllä kuulemma kolahti!

Kanelibasilika
Tupa - Keittiö

Begin Again oli kyllä oikein kiva, ihan totaali-ihastumisen sen sijaan koin vähän erikoisemman Take This Waltzin kanssa (..ja se Cohenin musiikki, ah!) 

Jemina
No Sex and the City

Enpä ollut tästäkään kuullut! Kyllä nyt on meikän romcom-tietämys päässyt pahasti retuperälle. Mutta Take This Waltz katsottakoon ehdottomasti ja pian - pieni erikoisuus on romcomeissa aina vain plussaa.

Jemina
No Sex and the City

Aika terävä havainto Radcliffelta! Ja seksismitietoisuus + räppäys + brittiaksentti... Tässähän alkaa olla aika hedelmällistä maata uudelle julkkis-ihastukselle, ihan selvästi!

Kuvaputkessa

Tuntuu että nautinnollisimmissa romanttisissa elokuvissa pitää aina olla jotakin haikeaa, vähän (tai joskus spaljonkin) kirpeyttä makeutta taittamaan. No, siinä se komediapuoli jääkin sitten usein vähemmälle. Annie Hallin voisi ehkä vielä mahduttaa romanttisen komedian sateenvarjon alle, ja toisaalta hömpämmästä päästä brittileffoissa on usein sopivaa potkua. Vaikkapa Neljät häät ja yhdet hautajaiset – c'mon, onhan se nyt mahtava.

Jemina
No Sex and the City

Oh, Annie Hall! En tosiaan tiedä onko siitä romcomiksi, mutta sen tiedän että a) leffa on älyttömän hyvä, ja b) olen nähnyt sen viimeksi vuosikausia sitten. Pitänee ottaa uusintakierros!

Veepee (Ei varmistettu)

Tämä ei mene kyllä romcom-kategoriaan, mutta on ehdottomasti romanttinen, eli Tähtiin kirjoitettu virhe! En ole koskaan nähnyt, että suomalaisessa elokuvateatterissa niin moni itkisi avoimesti kovaan ääneen niistellen :D Siitä huolimatta leffassa on kyllä huumoriakin, vaikkei komedia olekaan. Ja ihanan "tavalliset" ja helposti samaistuttavat nuoret pääosanesittäjät, kannattaa ehdottomasti katsoa!

Jemina
No Sex and the City

Itse olen vähän vältellyt tätä, koska tykkäsin kirjasta niin lujaa: jonkun toisen visio samasta teoksesta tuntuu silloin usein jotenkin... väärältä. Veikkaan kyllä vastarintani jossakin vaiheessa murtuvan, kun olen kuitenkin samanaikaisesti kovin utelias leffan suhteen!

maarett (Ei varmistettu)

Minäkin pidin kirjasta tosi paljon. Leffasta taas en yhtään. Kaikki, mikä kirjassa oli hyvää ja koskettavaa, tuntui valkokankaalla lattealta tai tekemällä tehdyltä. Omaan leffakokemukseen vaikutti sekin, etten pitänyt pääosien esittäjistä. Eivät millään tapaa vastanneet kuvitelmaani kirjan henkilöistä.

Jemina
No Sex and the City

Juuri tätä pelkään itsekin vähän - etenkin kun trailerin perusteella kumpikaan pääosan esittäjistä ei tosiaan oikein kolahtanut meikäläiselle. Ja kirja itse taas oli niin vaikuttava, etten millään uskaltaisi riskeerata kokemuksen "pilaantumista" leffan kautta.

satu.p (Ei varmistettu)

Oma suosikkini on 500 days of Summer. Ihana, niin ihana.

Jemina
No Sex and the City

Hyvä pointti - tämän olinkin unohtanut! Mutta minäkin tykkäsin leffasta kyllä kovasti, se tuntui jollakin tapaa poikkeavan valtavirrasta mukavalla tavalla.

Kommentoi