Elokuvissa: Begin Again & What If

Olin ennen romanttisten komedioiden suuri fani (ainakin/erityisesti silloin kun pätkästä löytyi Hugh Grant), mutta viime vuosina moisten katselu on jäänyt vähemmälle. Jostain syystä näkemistäni leffoista yksikään ei ole erityisesti koskettanut tai noin muuten napannut. Pitkään jätin jokaisen kotona katselemani romcomin kesken ja vähitellen lakkasin edes antamasta mahdollisuuksia genren uusimmille tulokkaille. Mutta kuinkas sitten kävikään, viime viikolla: johtuisiko sadesäästä vai mistä, mutta pitkän kuivan kauden jälkeen kohdalle osui yhden viikon aikana jopa kaksi oikein katseltavaa leffaa.

leffat.jpg

Begin Again on ihanan Once-leffan käsikirjoittaja-ohjaaja John Carneyn uusi teos, ja Oncen tapaan tässäkin leffassa musiikki on suuressa osassa. Suuressa osassa on myös Keira Knightley, josta en yleensä hirveästi perusta, mutta joka ei jostain syystä ärsyttänyt tässä pätkässä sitten ollenkaan. Knightley esittää Grettaa, brittimuusikkoa joka on juuri tullut staraksi nousseen kundikaverinsa dumppaamaksi ja jolle New York on yhtäkkiä muuttunut kylmäksi, yksinäiseksi paikaksi. Gretta löytää kuitenkin ystävyyden ja ammatillista apua yllättävältä taholta – nimittäin elämänsä kusseelta musiikkituottajalta, joka päättää nauhoittaa Grettan levyn nollabudjetilla, New York ja sen mukanaan tuomat yllätävät tilanteet levyn taustakankaana. Kahden hyvin erilaisen tyypin epätodennäköinen yhdistelmä toimii, sekä näyttelijätasolla että hahmoina, ja elokuva onnistuu ylittämään epäsymmetrisen alkuasetelman asettamat (aika alhaiset) odotukset hetkittäin peräti oikein näyttävästi. Leffa sisältää musiikkia, hitusen melankoliaa, vähän höhliä hahmoja, kevyttä tunnelmaa… Ja loppuu yllättävällä ja piristävällä tavalla, jota en spoilaa tässä enempää. Sanoisinkin tämän olevan täydellinen kesäflikka, paitsi että kesä on nyt ohi. Todistetusti leffa toimii kuitenkin myös syyssateiden keskellä, viltin alla ja glögimukin kanssa nautittuna, kuin pienenä ikkunana kesään.

What If-leffasta tuskin voi puhua ilman että mainitsee välittömästi sen toisessa pääosassa olevan Harry Potter Daniel Radcliffe (joka on, kuten kaikki varmaan jo tietävät, aika seksikäs räpätessään). Joten sanotaan heti alkuun: minua potterius ei haitannut pätkääkään, eivätkä mahdollisesti olemassaolevat potter-maneerit lainkaan tuupanneet katselukokemuksen tielle. Itse asiassa Radcliffe suoriutui mielestäni oikein kunnialla roolistaan Wallacena, joka ihastuu Chantry-nimiseen tyttöön… Jolla on tietysti jo poikaystävä. Wallace päättää panostaa ystävyyteen Chantryn kanssa ja kieltää siten tunteensa ja kuten arvata saattaa, siitä kehketyy toki ongelmia.

Leffa saa minulta valtavat plussat siitä että Radcliffe ei ole ihan perinteistä romanttista sankarimatskua eikä Chantryn näyttelijä Zoe Kazan ole marmorijumalattar tai seksikissa hänkään, vaan oikein tavallisen näköinen nainen. (Meillä vähemmän juliarobertseja ja hughgranteja muistuttavilla tyypeilläkin saattaa siis olla rakkauden suhteen toivoa!) Vähän vähemmän tavallista sen sijaan on leffan dialogi, joka on niin nokkelaa ettei siinä ole realistituuden häivääkään: meistä harva kun on jatkuvasti ja kaikissa heitoissaan terävä kuin se kuvaannollinen verbaalinen partaveitsi. Itse arvostan kuitenkin näppärää dialogia todella paljon (jostainhan minunkin pitää vitsini kopsata), joten annan moisen epärealistisuuden aina anteeksi. Totta puhuakseni leffa tuntui loppua kohden hieman leviävän käsiin, jonka lisäksi jäin harmittelemaan sitä etten vieläkään päässyt näkemään kivaa leffaa jossa nainen ja mies tosiaan voisivat olla vain hyviä ystäviä toisiinsa rakastumatta, mutta whatever – eihän tässä liikaa kehtaa valittaa, sillä muuten What If  tuntui monella tavalla piristävältä poikkeukselta valtavirtaromanssikomedioiden joukossa.

Summatakseni: Begin Again on lämmin ja lempeän kepeä, What If hetkittäin vähän tummempi ja pisteliäämpi. Mestariteokseksi en mene väittämään näistä kumpaakaan, mutta molemmat ovat oikein piristäviä pieniä leffaelämyksiä. Jos joku teistä siis kärsii romcom-vajareista ja kaikki klassikot on jo kymmeneen kertaan katsottu, kokeilkaa ensiapuna näitä kahta!

 

Klassikkokysymys: Mitkä ovat teidän romcom-lemppareitanne?

 

Kuva: IMDB

Kommentit (27)
  1. Oma suosikkini on 500 days of Summer. Ihana, niin ihana.

    1. Hyvä pointti – tämän olinkin unohtanut! Mutta minäkin tykkäsin leffasta kyllä kovasti, se tuntui jollakin tapaa poikkeavan valtavirrasta mukavalla tavalla.

  2. Tämä ei mene kyllä romcom-kategoriaan, mutta on ehdottomasti romanttinen, eli Tähtiin kirjoitettu virhe! En ole koskaan nähnyt, että suomalaisessa elokuvateatterissa niin moni itkisi avoimesti kovaan ääneen niistellen 😀 Siitä huolimatta leffassa on kyllä huumoriakin, vaikkei komedia olekaan. Ja ihanan ”tavalliset” ja helposti samaistuttavat nuoret pääosanesittäjät, kannattaa ehdottomasti katsoa!

    1. Itse olen vähän vältellyt tätä, koska tykkäsin kirjasta niin lujaa: jonkun toisen visio samasta teoksesta tuntuu silloin usein jotenkin… väärältä. Veikkaan kyllä vastarintani jossakin vaiheessa murtuvan, kun olen kuitenkin samanaikaisesti kovin utelias leffan suhteen!

      1. Minäkin pidin kirjasta tosi paljon. Leffasta taas en yhtään. Kaikki, mikä kirjassa oli hyvää ja koskettavaa, tuntui valkokankaalla lattealta tai tekemällä tehdyltä. Omaan leffakokemukseen vaikutti sekin, etten pitänyt pääosien esittäjistä. Eivät millään tapaa vastanneet kuvitelmaani kirjan henkilöistä.

        1. Juuri tätä pelkään itsekin vähän – etenkin kun trailerin perusteella kumpikaan pääosan esittäjistä ei tosiaan oikein kolahtanut meikäläiselle. Ja kirja itse taas oli niin vaikuttava, etten millään uskaltaisi riskeerata kokemuksen ”pilaantumista” leffan kautta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *