Flirttailun ja ahdistelun välinen raja on täysin selvä

#Metoo-kampanja on aloittanut ehdottoman tarpeellisen keskustelun seksuaalisesta ahdistelusta, mutta hetkittäin tuntuu, että aiheesta on alettu lipsua pahasti sivuteille. Näin kävi esimerkiksi pari päivää sitten Ylen A-teeman jaksossa, jonka katastrofaalisuudesta kerrotaan about kaikki tarpeellinen tässä Nyt.fi:n jutussa. On meinaan ihan todella kummallista, että aiheesta päädytään puhumaan sen kautta, miten kukaan ei pian enää uskalla flirttailla kenellekään, ettei vain tulisi syytetyksi ahdistelusta. Ja nämä alla olevat esimerkkikommentit – no, nämä menevät ihan täysin yli meikäläisen ymmärryksen.

Kuvat: nyt.fi:n ruutukaappaukset ylen a-teemasta

 

Erityisen surullista on se, että olen kuullut samansävyisiä kommentteja valitettavan monessa paikassa viime aikoina – uhriutumista siitä, että kyllä nyt on vaikeaa lähestyä toista ihmistä, ja miten tässä voi muka tietää, että flirttaileeko vai ahdisteleeko. Koska rajanveto näiden kahden välillä on muka niin kauhean vaikeaa.

Mutta arvatkaas tyypit mitä. Ei se ole. Ei itse asiassa ollenkaan.

Raiskaus ei ole flirttailua.

Työnhakijalle ehdottelu ei ole flirttailua.

Uber-kuskin haaroväliin tarraaminen ei ole flirttailua.

Pyytämättä jonkun edessä masturboiminen ei ole flirttailua.

 

Oikeasti. Miten voi olla, että tästä aiheesta tarvitsee edes keskustella?

Näppäränä kikkana sanon vain sen, että jos jonkun on vaikeaa vetää rajaa flirttailun ja ahdistelun välillä, suosittelen oikeasti miettimään sitä omaa flirttailutyyliä – ja sitten kyseenalaistamaan sen.

 

Jatka lukemista:
ahdistelija, ota vastuu teoistasi
seksuaalista häirintää ei pidä sietää
pussauslupa: kysytkö, saatko suudella?

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.