Kupeiden hedelmä: Naiset tahtovat aina lapsia

No Sex and the City

Oletteko huomanneet, miten naisten ajatellaan aina haluavan lapsia? Tämä muistui jälleen kerran mieleeni nähdessäni tämän pätkän viime viikon Marja Hintikka Live-ohjelmasta. Ohjelmassa Tuomas Rajala päästelee suustaan tällaisia mielenkiintoisia ja kerrassaan keskiaikaisia kommetteja:

"Nainen jolla ei ole lapsia, hän ei ole saavuttanut sitä täydellistä naiseutta. Hän ei ole voinut tuottaa kupeidensa hedelmää miehelleen."

Sori vaan Tuomas, mutta kuten Emmi Nuorgamilla ja Bluestocking-blogin Minjalla jo aiemmin, tässä kohtaa loksahti meikäläisen leuka lattiaan.

En missään nimessä meinaa ryhtyä ristiinnaulitsemaan kyseistä kundia, sillä olen nähnyt ohjelmasta ainoastaan tämän pienen pätkän, ja oletan että se on ladattu nettiin nimenomaan keskustelua herättämään. Niinpä minulta puuttuu lausahduksen laajempi konteksti. (En myöskään tiedä kuka Rajala oikein on. Ja kuka ihme on tämä Marja Hintikka?) Oli konteksti kuitenkin mikä tahansa, lienee sanomattakin selvää, että kyseessä on aikamoinen sammakko. Tämä sammakko kertoo myös paljon edelleen laajalti vallitsevasta ajattelusta, jonka mukaan naisen kuin naisen ajatellaan aina haluavan lapsia - ja jos joku ei niitä halua, niin sitten se nainen on varmaan jollain tavalla viallinen.

Tämä asenne paljastuu usein kaikenlaisissa lapsiin ja erityisesti lapsettomuuteen liittyvissä keskusteluissa. Näin on myös silloin kun lapsettomuudessa on tai ainakin saattaa olla kyse vapaaehtoisesta sellaisesta. Hesari otsikoi jokin aika sitten laskusuuntaisesta syntyvyydestä kertovan juttunsa julistamalla, että Joka viides suomalaisnainen jää lapsettomaksi – siis nimenomaan jää lapsettomaksi. Tässä tapauksessa naiset itse eivät ota otsikon esiinnostamassa ilmiössä minkäänlaista aktiivista roolia, vaan lapsettomuus on heille tapahtuva, oletettavasti heidän tahtonsa vastainen asia. Mutta onko todella näin? Se jää itse jutussa epäselväksi. Hesari kertoo kyllä, että syntyvyyden laskuun vaikuttavat biologisista syistä johtuvan lapsettomuuden lisäksi myös esimerkiksi taloudellinen tilanne (ja miten olisi lisäksi myös vaikkapa idioottihallituksemme idioottitoimet, kuten lapsiperheiden tukien leikkaaminen, päivähoitomaksujen korotus ja muu vastaava paska, joka ei varsinaisesti rohkaise ketään ryntäämään vauvantekohommiin?), mutta tarkemmista motiiveista ei jutussa keskustella. Lapsettomuus ilmaistaan oletusarvoisesti vauvaa vaille jäämisen kautta.

Ehkäisyä on kuitenkin nykyään tarjolla monessa muodossa ja varsin vapaasti, minkä johdosta meidän on useimmiten mahdollista valita vanhemmuus - tai jättää se valitsematta. Onko siis täysin mahdotonta ajatella, että myös näistä Hesarin jutun käsittelemistä naisista voisi löytyä heitä, jotka eivät yksinkertaisesti tahdo äideiksi? Lapsettomuus on luonnollisesti valtava tragedia heille, jotka lapsia haluaisivat. Minua ärsyttää kuitenkin ihan jumalattomasti se, että vapaaehtoista lapsettomuutta ei käytännöllisesti katsoen ole olemassa lainkaan, ei ainakaan yleisen diskurssin perusteella. Miksei esimerkiksi Hesarin jutussa voitaisi sanoa, että joka viides suomalaisnainen jää tai jättäytyy lapsettomaksi?

Miten voi olla, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on yhä edelleen niin täysin käsittämätön, ettei sitä yleensä edes mainita?

Vapaaehtoisesti lapsettomiin naisiin suhtaudutaan myös edelleen tavalla, josta selviää miten naisen päätös jättää lisääntymättä ei vieläkään ole vain yksi päätös muiden joukossa. Jokainen ajatuksen ääneen todennut nainen on luultavasti saanut kuulla loputonta jankkausta siitä, että mitään et elämästä tiedä ennenku oot oman vauvelin saanu! Kyllä se sinunki mieles vielä muuttuu! Joskus reaktiot ovat myös avoimen vihamielisiä: kun toimittaja Holly Brockwell kirjoitti BBC:lle päätöksestään olla hankkimatta lapsia sekä vaikeuksistaan saada toivomansa sterilisaatio, sai Brockwell niin uhkaavaa palautetta, että BBC joutui palkkaamaan hänelle turvamiehen. Tästä voitaneen jo aika tyhjentävästi päätellä, että naisten vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei vieläkään suhtauduta vain yhtenä valintana monista mahdollisista.

Sen lisäksi, että lapsikysymykseen ei vieläkään suhtauduta neutraalisti, aihetta käsittelevä keskustelu ei myöskään kerro kovin suuresta tasa-arvosta yhteiskunnassamme. Sillä uhkailtaisiinko miestä, joka kirjoittaisi siitä miten ei halua lapsia? Kommentoisiko joku keskusteluohjelmassa, että Pertti ei ole nyt saavuttanut täydellistä mieheyttä, kun Pertti-paralla ei vieläkään ole vauvaa?

Vähän epäilen.

 

 

Psst! Jos vapaaehtoinen lapsettomuus kiinnostaa, lisää tietoa saa esimerkiksi Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n sivuilta. Lilystä aihetta käsitteleviä juttuja löytyy vapaaehtoinen lapsettomuus-tägin alta.

 

Kuvakaappaus: Marja Hintikka Live / Facebook

Kommentit

Ärrä
Rakkausnörtti

Hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! Tosin sen haluaisin todeta, että yhtä lailla tuo Rajalan tölväisy on loukkaava meitä lapsia haluaviakin kohtaan. On törkeää väittää, että minun elämäni olisi jotenkin vajaata ja enemmän nautittavaa vain siksi, että en ole vielä saanut toivomaani lasta. Elämäni on ihanaa ja ihan täyttä nytkin ja, jos joskus saan lapsia, se on sitä ainoastaan vähän erilaisella tavalla!

Toki myös ymmärrän ja olen lähipiiristäni nähnyt, miten ikävien kommenttien ja kohtelun kohteeksi vapaaehtoisesti lapsettomat toisinaan joutuvat. Myönnän itsekin nuorempana tehneeni joitain noista typerimmistä kommenteista, mutta onneksi olen oppinut virheistäni ja osaan nykyään tukea ja kannustaa kaikkia ystäviäni valinnoissaan, olivat ne sitten mitä tahansa.

Vielä muutama kaino korjausehdotus tekstiisi:

  • Olet kirjoittanut Tuomas Rajalan nimen ainakin kerran väärin jutussa - ihan sen ensimmäisessä kappaleessa Rajalasta on tullut Rantala.
  • Bluestocking-blogin linkki ei toimi.
  • Ko. blogin kirjoittaja ei ole Milja vaan Minja. 

Niin ja Marja Hintikka on pitkän linjan Ylen toimittaja. Aloitti aikoinaan ymmärtääkseni Radio Mafialla, sen jälkeen on tehnyt useita radio- ja TV-ohjelmia, nyt viimeisimpänä toiminut SuomiLOVEn toisena juontajana ja juontajana tässä nimikko-ohjelmassaan.

Jemina
No Sex and the City

Sieltäpä löytyikin kunnon oikolukija! Nyt pitäisi olla kaikki yölliset typot korjattu ja asiat muutenkin ojennuksessa.

Ja joo, siis todellakin tuollainen tökeröys loukkaa naista kuin naista, meistä valtaosa kun tahtonee tulla ajatelluksi ihan itsenäisenä ihmisenä pekän hedelmää huutavan kohdunkannattimen sijaan. Toisaalta ainakin lapsia tahtovilla on tämän teorian mukaan vielä mahdollisuus muuttua täydellisiksi naisiksi, siinä missä me ajatuksesta luopuneet voimme nyt yksinkertaisesti sanoa hyvästit naiseudellemme, me kun emme sillä koskaan tule yhtään mitään tekemään. :D

 

Ärrä
Rakkausnörtti

Heh, mä en edes uskalla mennä katsomaan omia merkintöjäni, että millaisia hirveitä kirjoitusvirheitä siellä on. :D Toisen tekstistä on virheet aina helpompi bongata. :)

 

Katsoja (Ei varmistettu)

Itse katsoin ohjelmaa ja minusta tuo lause nimenomaan oli lainaus stereotypisesta ajattelusta, ei tullut paasattuna analyysinä. Koko keskustelu oli muutenkin rento ja avoin puoleen ja toiseen.

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Minäkin seurasin keskustelua, paikan päällä yleisössä. Kyseisen sammakkokommentin kohdalla konteksti oli keskustelu uusperheestä: kuinka tilanne, jossa miehellä on omia lapsia ja naisella ei ("vielä") ole, voi olla ongelmallinen. Tämä oli ainakin Tuomas Rajalan omakohtainen kokemus.

Itsekin näin tuon kommentin nimenomaan stereotyyppisenä heittona ja kärjistyksenä. Täysin muusta keskusteluna irrotettuna yksi lause antaa vähän epäreilun kuvan puhujasta, vaikka hän toki olisi voinut sanansa valita toisin. Mutta kannattaako tuota kovin tuohtuneena jakaa eteenpäin, jos ei edes perehdy lähteeseen?

"Oli konteksti mikä tahansa" on aloitus, jolla ihan kaiken voi nähdä loukkaavana puheena. 

Marja Hintikka Livessä on muuten ollut myös jakso, jossa Heidi Suomi oli mukana puhumassa lapsettomuudesta. Jos jakso vielä näkyy Areenassa, suosittelen katsomaan.

Jemina
No Sex and the City

Tuossa näkemästäni pätkästä tulee tosiaan esiin tuo uusperheyhteys, mutta se ei mielestäni mitenkään poista tämän kommentin kummallisuutta. Aika yksinkertaiseksi vedetään, jos sanotaan että uusperheessä lapseton nainen kokee oman naiseutensa jotenkin epätäydellisenä, ja että olo korjautuu vain antamalla uudelle miehelle jälkeläisiä.

Oli miten oli, kuten toivottavasti tekstistäkin tuli ilmi (yritin sen kyllä kovin suorasti sanoa), oma pyrkimykseni ei ollut lähteä niinkään keskustelemaan tästä yhdestä kundista ja hänen mielipiteistään, vaan käyttää kommenttia ponnahduslautana pohtimaan asiaa laajemmin. Tämä kommentti kun kertoo mielestäni paljon nimenomaan yleisemmistä asenteista mitä naiseuteen ja lastensaantiin tulee, ja minua ainakin vituttavat nimenomaan ne yleiset asenteet, ei niinkään yksi Rajala.

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Ei pointtina olekaan "jälkeläisten antaminen uudelle kumppanille" vaan se, että itse koetun äitiyden myötä oma rooli uusperheessä selkiytyy. Näin minä ainakin kommentin näin, ja olisin toivonut pätkästä alkaneen keskustelun lähtevän siihen suuntaan. 

Jemina
No Sex and the City

Uusperheen toiminnasta ja rooleista on oikein hyvä keskustella (vaikka itse en olekaan aivan varma, että miten naisen rooli biologisen äitiyden myötä selkiytyisi), mutta en oikein näe miksi moinen keskustelu tulisi freimata jonkinlaisen täydellisen naiseuden käsitteen kautta. Jokainen hankkikoon lapsia tai olkoon hankkimatta, se on minulle ihan se ja sama - mutta en todellakaan tykkää siitä, että naiseuden ja äitiyden väliin vedetään yksinkertaiset yhtäläisyysmerkit. Uusperhekuviotkin voivat olla kovin monimutkaisia, ja ainakin omaan korvaani kuulostaa oudolta lähteä rakentamaan äitipuolen roolia jotenkin sen kautta, että tämä ei voisi olla täydellinen nainen/puoliso ilman että lisää kuvioon biologisen lapsensa.

Jemina
No Sex and the City

Kiva, jos ohjelmassa keskusteltiin aiheesta rennosti ja rakentavasti. Kuten sanoinkin, voin hyvin kuvitella että tämä nimenomainen pätkä on heitetty nettiin juurikin klikkauksia ja keskustelua keräämään. (Ja siinä se toki onnistuu, eli tästä tuotantotiimille pisteet kotiin.) Tällaisenaan pätkä kuitenkin mielestäni nimenomaan vahvistaa tuota stereotyyppistä ajattelua naisista ihmisinä, jotka tahtovat ja tarvitsevat voidakseen olla jotenkin kokonaisia, ja siitä meikä ei diggaa.

Minttuii (Ei varmistettu)

Ai luoja että rupes ärsyttämään. Miksei tän tyypin tarvi murehtia saavansa samanlaista kohtelua kommenteistaan kun Teri Niitti sai..En halua olla mielensäpahoittaja tai somelynkkaaja mutta voi jumalauta jotkut (kuten minä) on oikeasti onnellisia siitä ettei ole lapsia! Mun tehtävänä ei ole täällä tuottaa miehille kupeiden hedelmiä.

Jemina
No Sex and the City

Heh, no henkilökohtaisesti en lähtisi toivomaan nettilynkkausta kenellekään - en edes Niitille. Tällaiset kommentit ovat ehdottomasti asiattomia ja keskustelemisen arvoisia, ne kun tosiaan tapaavat paljastaa aika paljon yhteiskunnasta yleisemmällä tasolla, mutta ei niiden takia kuitenkaan kannata yksilöä vastaan sotapolulle ruveta. Enemmänkin katsoisin, että meidän kannattaa käyttää tällaisia kommentteja hyödyksi ja niiden avulla paikantaa ne elämän osa-alueet, joilla tasa-arvo ei selvästikään ole vielä päässyt vaikuttamaan. Ja sitten laajempaan taistoon!

Ja mietin muuten eilen, eräistä kiljuvien lasten kansoittamista perhejuhlista palatessani, ihan samaa - että kylläpä olen onnellinen, ettei minulla ole lapsia! Onneksi minulla on tällaisen valinnan mahdollisuus, ja onneksi sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisessa täydellisyyden tai epätäydellisyyden tilassa naiseuteni on.

Kmii (Ei varmistettu)

Komppaan Minttuiita! Mielestäni on hienoa ja ihanaa heille, jotka lapsia haluavat ja niitä hankkivat, mutta toivoisin vastavuoroisesti kunnioitusta heiltä omaan mielipiteeseeni olla hankkimatta lapsia.
Olen tiennyt jo 5-vuotiaasta saakka, että en halua koskaan äidiksi ja näin kolmenkympin korvilla tunne vain vahvistuu. Haluan, että minut muistetaan siitä, mitä olen tässä elämässä tehnyt, eikä siitä, montako kertaa olen jalkojani levitellyt.
En koe elämääni mitenkään vajavaiseksi ilman lasta, sillä voin nyt antaa aikaani juuri heille, jotka tukeani eniten tarvitsevat. Lapsen kanssa siihen ei enää olisi aikaa.

Sanna Inkeri
Inkerin vikaa

Anteeksi nyt, mutta jos kunnioitusta haluaa, pitäisikö lasten saamiseen/hankkimiseen/haluamiseen suhtautua vähän toisin kuin "jalkojen levittelynä"? 

Eivät kai lapset ja muut saavutukset toisiaan pois sulje? Joku voi haluta vain toista, joku molempia ja joku ei kaipaa kumpaakaan. Kunnioitusta ja ymmärrystä kaikille, jookos?

Jemina
No Sex and the City

Samoin jalkojaan voi onneksi levitellä oikein runsaasti ja ilolla ilman, että tuloksena on lapsia! :)

Jemina
No Sex and the City

Minustakin on ihan käsittämätöntä, miten usein lapsivapaan naisen elämän ajatellaan olevan jotenkin vajavaista - etenkin kun samaa tuskin edes ajateltaisiin miesten kohdalla! Liike-elämän tai vaikka politiikan huipulla olevilta lapsettomilta miehiltä tuskin koskaan tiedustellaan, että onko nyt sellainen olo, että on elämä mennyt ohi, kun et lisääntynyt? Ettei vain ois mieheytes jäänyt snadisti vajaaksi? Korkeisiin asemiin kiivenneiden, syystä tai toisesta lapsettomien naisten puolestaan tulee jatkuvasti puolustella valintaansa. Ihan ihme settiä!

Hemmuli (Ei varmistettu)

Millä logiikalla lapsettomien naisten asema paranee sillä, että halvennetaan heitä joilla on lapsia? Viittaan tällä nyt tuohon jalkojen levittelyyn. Vaikka jonkun lähipiirissä olisikin joku urpo jonka mielestä lapseton nainen on jotenkin epätäydellinen, niin voin vakuuttaa että on myös erittäin paljon perheellisiä ihmisiä joiden mielestä lapsettomuus on täysin ok. Puhumalla perheellisistä halveksuvasti, et todellakaan aja omaa asiaasi.

heino (Ei varmistettu)

Jännittävintä tässä kaikessa on se, että miesten lapsitoiveista ei puhuta ääneen. 30 - 42 ikävuoden välillä ihan jokainen tapailemani mies on ensinmäisenä ottanut puheeksi sen, että haluanko lapsia ja kuinka he haluavat. Vastauksia halutaan saada heti deittailun alkaessa. Omasta otannan ja tuttavapiirini perustella halut lapsien saannille on nimenomaan asia mikä tänä päivän vaivaa miehiä! Ehkä siksi, että miehet eivät voi vieläkään adoptoida tai tietenkää hankkia lasta yksin. Enk usko, että kukaan halua olla mikään vanha isäkään ehdon tahdoin.

Onko lapset siis mieheyden jatke ja ydin? Pystyy näyttäämään että on kykenevä lisääntymään vai onko kysymys ikiaikaisesta sosaalisesta paineesta jota tuokin kupeiden hedelmä bullshit on.

Jemina
No Sex and the City

On toki ihan mahdollista, että lapset ovat tosiaan monelle miehelle jonkinlainen mieheyden todiste - että kyllä täältä spermaa löytyy! Veikkaan kuitenkin monien miesten tahtovan lapsia samoista syistä kuin naisetkin: koska niin on tapana tehdä, ja koska perhe-elämän ajatellaan olevan antoisaa. Tässä mielessä onkin ihan helvetillisen epäreilua, että miehen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta saada lapsi yksin.

Onkin tosiaan tärkeää muistaa, että tämä nyky-yhteiskunnan toivottoman sukupuolittunut lapset/lapsettomuuskeskustelu tosiaan sortaa ihan kaikkia osapuolia. Naisena välillä tuntuu siltä, ettei juuri muusta ehtisi puhuakaan - siinä missä moni miehistä tosiaan ei koskaan saa sanallistettua omia toiveitaan asian suhteen, tämä elämän osa-alue kun ei yleisen käsityksen mukaan jotenkin vieläkään kuulu heille, eikä heillä siten voi olla asiaan liittyviä tunteita. Tässä tehdään ehdottomasti ihan kaikille hallaa.

Looking for...

Itse haluan lapsia, mutta en minäkään sido naiseuttani siihen lapseen. Minulle naiseus on jotain hieman erilaista kuin sitten äidin rooli. En minä aio olla mikään Madonna lapsen saatuani, jolla ei ole mitään muuta kuin se lapsi. Elämässäni on kuitenkin niin paljon muutakin. 

Itse suhtaudun lapsettomuuteen kuten lähes kaikkeen: jokainen saa valita itse mitä tekee, kunhan ei vahingoita muita. Minun ystäväpiirissäni on muutama nainen, jotka ovat puhuneet avoimesti siitä, kuinka eivät halua lapsia. Lähes aina joku toteaa tietävästi: "kyllä se mieli muuttuu". Minua tämä kommentti ärsyttää paljon! Lisäksi jos mieli muuttuukin siitä kettuilu on kyllä kaikkein kamalinta. 

Klippi on ehkä klikkaushakuisuutta, mutta tämä on tärkeä aihe. Ja yllä olevassa kommentissa on hyvä pointti tuosta miesten tilanteesta! Joskus tuntuu kuin miehiltä ei edes kysyttäisi haluavatko he vai eivät. Ainoastaan naisella tuntuu olevan väliä, mikä on minusta myös väärin. 

Jemina
No Sex and the City

Juuri tästä on mielestäni kyse - lapsiin liittyvien valintojen tulisi olla ihan vain valintoja siinä missä muutkin, eikä todellakaan tulla liitetyiksi esimerkiksi jonkinlaiseen myyttiseen Tosi Naiseuteen, johon valinnastaan riippuen joko pääsee osaksi tai sitten ei. Sen lisäksi, että moinen vituttaa todella lujaa näin lapsia haluamattomana naisena (joka ei todellakaan koe jäävänsä paitsi yhtään mistään, kaikkein vähiten jonkinlaisesta omasta naiseudestaan), jättää se tosiaan myös miehet täysin keskustelun ulkopuolelle. Meidän olisi kollektiivisesti todellakin jo aika herätä tästä horteesta ja alkaa keskustella aiheesta neutraalimmin, sukupuoleen katsomatta!

Lillan (Ei varmistettu)

Meillä on sikäli erilainen tarina, että mieheni kanssa tavattiin reippaasti kolmekymppisinä ja olimme molemmat aika neutraaleja lapsiasian suhteen (tyyliin mietitään sitä sitten jossain vaiheessa). Muutaman kk jälkeen vastoin kaikkia todennäköisyyksiä esikoinen olikin tulossa ja vaikka tuolloin oikeasti pohdimme, että osaammeko olla vanhempia jne, niin nyt ajatellen lapsen saaminen on ollut paras asia ikinä. Jos olisimme kaiken siihen liittyvän tienneet ennalta, niin varmastikin olisimme lasta ihan haluamalla halunneet. Toisaalta on onni, että lapseen liittyviä tunteita ei voi tietää etukäteen, koska sen kokemisen jälkeen ilman sitä olisi vaikea enää kuvitella olevansa.

Tämä siis sekavana esimerkkinä siitä, että miten lapsen olemassaolon hienous on yllättänyt epäileväisetkin vanhemmat :)

Jemina
No Sex and the City

En tosiaan epäile hetkeäkään, etteikö vanhemmuus voisi olla nautittavaa, ja etteikö ihminen siihen kasvaisi moisen osuessa kohdalle. Kyllähän luonto meidät aika hyvin lienee suunnitellut! Monet tuntuvat tosiaan myös nauttivan lastenkasvatuksen monista osa-alueista, ja se on hyvä homma, että moista halajavat saavat sen kokea.

OnneliA (Ei varmistettu)

Niin. Toisaalta olen myos kuullut kommentteja, etta rakastan lapsiani, mutta voisin hyvin kuvitella itselleni hyvan elaman ilman lapsia. Etta tieda naista sitten.

Tsii (Ei varmistettu)

Vaikka tuo nyt onkin kontektistaan irrotettu, niin kyllähän tuo lausahdus vähän pahalta kuulostaa. Lisäksi minusta on outoa, että siinä alleviivataan tuota, ettei nainen ole tehnyt miehelle lasta. Taitaa kuitenkin lähtkökohtaisesti se lapsen tekemisen haluaminen olla jossain muualla? :)

Mietin kanssa tuota Hesarin juttua, että oliko kyseinen juttu tehty vain naisnäkökulmasta? Miksi miehet oli rajattu sen ulkopuolelle? Kyllähän aihe yhtälailla heitäkin koskee, eivätkä naiset edes pysty lisääntymään ilman miehiä. Ja kuten ilmi on tullut, nykyään yhtälailla lapsettomuus vaivaa miehiäkin, josta liiemmin ei puhuta. Jännä seikka tosiaan minusta tässä miesten lapsettomuusaiheessa on se, että heidän miehisyyttään harvemmin peilataan lasten kautta, eikä siitä kysellä samalla tavalla kuin naisilta. Kuitenkin esimerkiki sterilisaatio on paljon yleisempää naisilla, kuin miehillä vaikka miehille toimenpiteen tekeminen on helpompaa. Yhdeksi syyksi tähän on arveltu olevan juurikin se mieheys. Että eihän siitä siittiöntuotannosta nyt luopua voi, kun pitää saada tuntea olevansa kunnon mies (vaikka lapsia ei edes enää haluaisi). Jokseenkin ristiriitaista mielestäni :)

Jemina
No Sex and the City

Hyvä pointti - juttu taisi käsitellä nimenomaan tietyn ikäryhmän naisia ja heidän lastensaantiaan. Tavallaan on tottakai ymmärrettävää, että lisääntyminen liitetään juuri naisiin (he kun varsinaisen duunin hoitavat)... Mutta on kyllä myös ihan huutava vääryys, että miehet eivät pääse edes puhumaan koko aiheesta. Tässä lapsiasian nykyisen kaltaisessa, oikein tiukassa sukupuolittamisessa on tosiaan paljon ristiriitaista ja ikävää!

evepaa

En tiedä mikä oli kyseisellä miehellä tarina tämän lauseen takana eli mitä tapahtui ennen ja jälkeen lauseen, joten en häntä lähde myöskään lynkkaamaan. Kun lausahduksia irroitetaan muusta keskustelusta, voi syntyvä mielikuva olla todella kaukana todellisuudesta. Who knows. Mutta itse lause kiteyttää kyllä aika hyvin sen miten asiasta tunnutaan yleisesti ajattelevan.

Tässä nousee mielestäni esiin parikin asiaa. Kuten se, minkä nostitkin esille todella hienosti postauksessa eli vapaaehtoista lapsettomuutta ei edelleenkään ymmärretä eikä nähdä valintana toisten joukossa. Se on asia, mitä joudutaan selittelemään toisille ihmisille eivätkä ne silti ymmärrä päätöstäsi tai ota sitä todesta.

Jälkimmäisessä lauseessa puhutaan siitä, miten naisen tulisi tuottaa kupeidensa hedelmää miehelleen. Jos ei enää siis takerruta siihen, että naisen ei kuulu tuottaa kupeidensa hedelmiä yhtään kenellekään, niin siitä lauseesta tuli mielikuva, kuin nainen tekisi lapset miehelleen. Kuin nainen olisi kone, johon mies laskee lastinsa, kone käynnistyy ja tuottaa vauvan, ikään kuin se olisi sen miehen tulos. Oli jotenkin karu ajatus ja itse olen ikävä kyllä tällaiseen elävässä elämässä siis törmännyt. Asiahan kun on kaukana tästä.

Lisäksi mieleeni heräsi ajatus, että kun nainen päättää hankkia lapsen niin miksi toinen vanhemmista olisi juuri mies?

Jemina
No Sex and the City

itse lause kiteyttää kyllä aika hyvin sen miten asiasta tunnutaan yleisesti ajattelevan.

Näinpä juuri! Tämä tuntee monilta tekstin lukeneilta ja nyt kommentoivilta menneen ohi, mutta tästä nimenomaan koetin kirjoittaa.

Ja tosi hyviä pointteja sekä tuo lapsenteko miehelle ja miestä varten, että miehen oletusarvoinen asema toisena vanhempana. Elämme yhä kertakaikkisen heteronormatiivisessa ja perinteisen sukupuolittuneessa yhteiskunnassa. Ja kuten sanoit, näihin asenteisiin valitettavasti törmää ihan oikeasti, ja siksi aiheesta on mielestäni todella tärkeää puhua.

nik (Ei varmistettu)

Kyseisen jakson ja keskustelun nähneenä voisin väittää, että tuo oli kyllä niin irti kontekstista ja pieleen tulkittu, että olisin valinnut ponnahduslaudaksi tälle aiheelle jonkun kelvomman. Kyse oli uusperheen perheytymiskokemuksista ja nimenomaan hieman kärjistäen ja jopa vähän vitsaillen sanailtu. Törkeäksi sen saa juurikin kuuntelemalla kuin piru raamattua lukisi. Tai kuin media perussuomalaista kuuntelisi. Enpä usko että ketään ohjelmassa mukana olleista kiinnostaa yhtään kenekään muun kuin oman kumppanin entisen liiton lapsiluku. Tai ehkä sen verran, että niille joilla se luku on nolla, ollaan vähintään kerran päivässä kateellisia. ;)

Ja Maria Hintikka on ihana nainen, joka vetää ruuhkavuosivanhempien lempiohjelmaa, joka alkaakin sopivasti ysiltä kun mukulat on saatu nukkumaan (noh, sänkyyn ainaki) ja loppuu niin että ehtii vielä nukkua hyvin vaikka mukulat herättäis viis kertaa yössä ja aamulla liian aikaisin. Telkkuhan on muuten pääasiassa ajotettu lapsettomien tarpeisiin. You lucky bastards! ;P

Jemina
No Sex and the City

Kuten tekstissä jo sanoinkin, konteksti tosiaan puuttuu. Pätkä on kuitenkin tällaisenaan ohjelman taholta ladattu, joten oletan heidän haluavan nimenomaan herättää sillä keskustelua. Kenties kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta, mitä telkkariin tulee? No, oli miten oli, omasta mielestäni kommentti kyllä kelpasi ponnahduslaudaksi, sillä kuten tässä on nyt moneen kertaan sanottu, se kertoo paljon yleisistä asenteista. Rajalan omista henk.koht. mielipiteistä tai kupeiden hedelmistä täällä ei sen sijaan toki lähdetä spekuloimaan.

Ja enpä olekaan koskaan tullut ajatelleeksi, että telkkarin ohjelma-aikataulu olisi jotenkin tietyllä tavalla lapsettomia suosiva! Muistan kyllä taannoin telkun omistaessani aina ajatelleeni, että ohjelmat tulevat tosi hassuihin aikoihin - joko ihan liian aikaisin, tai ihan liian myöhään.  Ainakaan tälle lapsettomalle ajoitus ei siis toiminut. Herääkin kysymys: kenen kumman tarpeisiin telkkariohjelmien aikataulu on suunniteltu?

Vissy (Ei varmistettu)

Mä olen äiti. Mulla on edelleen tussu, ura, ystäviä ja identiteetti ihan omana itsenäni. Seksielämäkin on, mutta se on vähän laiha. Odotan muutosta, kun ruuhkavuosista päästään. Käyn kavereiden kanssa ulkona, harrastelen joskus aina jotain.

Mikä sitten muuttui? Väitän, että elämä muuttui aika paljonkin lasten myötä. Elämään on tullut kurahousujen hankintaa ja Berliinin reissut on vähentyneet. Mutta vaikka minä kehityin ja opin sietämään väsymystä, en muuttunut niin kovasti ns. ihmisenä. En alkanut sykkiä äitiyttä, en päässyt osaksi ikiaikaista viisautta. Olin jo valmiiksi sellainen, että liikutuin lapsiin kohdistuvista epäoikeudenmukaisuuksista, ja toisaalta olin jo valmiiksi teräväkielinen ämmä, eikä se mihinkään ole muuttunut. Mitä nyt iän myötä särmät hioutuvat niin kuin muillakin.

Siispä omalta kohdaltani voin vain todeta, että lapset on yksi (toki tärkeä) osa elämääni ja minua. Mutta ei naiseuden tai kulttuurin takia, vaan siksi että musta on kiva asua ja jakaa elämä tämmösen porukan kanssa. Ja tämä ei tasan eikä salettiin sovi kaikille. Eikä tee ketään viisaammaksi.

Jemina
No Sex and the City

Ja tämä ei tasan eikä salettiin sovi kaikille. Eikä tee ketään viisaammaksi.

Tämä onkin tosi hyvä pointti, ja yksi syy siihen, miksi ärsyynnyn aina kovati jonkun tuputtaessa lapsiasiaa kaikille naisille/ihmisille - minäkään en meinaan todellakaan usko, että lapsiperhe-elämä sopisi kaikille. Ja kun tällaiset siitä tykkäämättömät tyypit sitten yhteiskunnan, kulttuurin tai sukulaisten painostuksen vuoksi moiseen ratkaisuun päätyvät, saattaa tuloksena hyvinkin olla onnettomia ihmisiä (niin lapsia kuin aikuisiakin). Minä ainakin toivoisin, että kaikki lapset saisivat syntyä sellaisiin perheisiin, joissa heitä oikein odotetaan ja joihin he ovat oikein toivottuja oikeista syistä. Velvollisuudesta tai tavan vuoksi hankittu lapsi (näitäkin kun valitettavasti näkyy, ja ongelma on ihan oikea) ei palvele kenenkään etuja - kaikkein vähiten lapsen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaisi katsoa ohjelma ennenkuin rupeaa retostelemaan. Kaverin heitto on täysin irrotettu asiayhteydestä. Sarkasmista oli kyse.

Jemina
No Sex and the City

Jännästi teistä monilta näyttää menneen ohi se, että suurin osa tekstistäni koskee naiseuden ja lapsien linkkiä yleisesti, eikä kyseistä kommenttia ollenkaan. Kommentti toimi ponnahduslautana, jonka kautta ryhdyin kelaamaan yhteiskunnassamme yhä esiintyviä asenteita - ja tämä on myös oikein selväsanaisesti tekstiin kirjoitettu. Pätkä on selvästi ladattu nettiin keskustelua herättämään, ja tässähän me keskustellaan. Missä siis vika?

Irtonainen (Ei varmistettu)

En kokenut kommenttia todellakaan tuolla tavoin kun sen ohjelmassa näin ja kuulin. Koska konteksti on todella eri, lisäksi se tuli tosiaan tarkoitetun liiallisesti sekä puhujan omien kokemuksien pohjalta. Ja ihan oikeasti hävettää sanoa, että kyllä minä jopa koen siinä olevan totuuden siemenen.

Itse nimittäin lapsettomana ryhdyin uusperhe kuvioon. En ikinä oikein itse lapsista piitannut, en siis ole millään tavoin ikänäni ollut lapsikyselyiden kohde, vaan oma äitinikin ajatteli ettei minulle lapsia. Joten ehkä osaltani senkään takia en osannut tuosta kommentista ottaa itseeni.
Mutta kun näki sen kuinka tärkeä ja rakas lapsi miehelle oli, niin muistan kyllä sen pienen riipivän tunteen siinä takana. Kyllä minä ihan oikeasti tunsin jotain alkukantaista halua todistaa itsekin pystyväni siihen. Ja muistan myös, että kyllä minä tavallaan tunsin tarvetta myös 'tehdä miehelleni lapsen'. Sitä tunnetta on todella vaikea kuvailla, koska onhan se nyt aivan naurettava, ei se liity naiseuteen niinkään, kuten Rajala väitti, vaan pikemminkin siihen naisen asemaan perheessä. Naisen asemaa verrattuna miehen entiseen. Se ei ole mustasukkaisuutta, mutta samalla tavallaan on. Se ei ole halua saada niitä lapsia ja samalla on. Se on halu pönkittää se oma asemansa, olla alfanaaras, hakea paikkansa. Enkä yhtään ihmettele jos joku siinä tunneryöpyssä 'erehtyykin' lapsia hankkimaan.

Enkä ole ikinä ennen kuullut tästä puhuttavan missään mediassa, ennen kuin Rajala sen otti esille. Toki ystävien kanssa on tästä ollut puhetta, heistäkin muutama ollut samassa tilanteessa ja kokenut saman kaltaisia tunteita. Ja voisi olla ihan oikeasti hyvä jos tätä aihetta käsiteltäisiin enemmän myös naisten kannalta, vaikka se melkoinen miinakenttä onkin kuten jo pelkästään tämä feministien parissa syntynyt kohu todistaa. Itse asiassa toivoin että tästä olisi syntynyt erilaista keskustelua.
Itse häpesin silloin tuota mielen murrosta, minunhan piti olla fiksu ja sivistynyt nainen. Feministi henkeen ja vereen. Ja sitten yhtäkkiä kävin läpi tuollaisia tunteita. Vaikeinta oli myöntää noita tuntemuksia itselle.

Kylläpäs on vieläkin vaikea pukea sanoiksi mitä silloin tuli käytyä läpi. Lopulta tuo tunne meni ohi, ajan kanssa kun se oma paikka arjessa alkoi muotoutua.

Kommentoi