Kupeiden hedelmä: Naiset tahtovat aina lapsia

Oletteko huomanneet, miten naisten ajatellaan aina haluavan lapsia? Tämä muistui jälleen kerran mieleeni nähdessäni tämän pätkän viime viikon Marja Hintikka Live-ohjelmasta. Ohjelmassa Tuomas Rajala päästelee suustaan tällaisia mielenkiintoisia ja kerrassaan keskiaikaisia kommetteja:

tuomas_rajala_ja_naisen_kupeiden_hedelma_-_marja_hintikka_live_-_2016-02-11_0.png

”Nainen jolla ei ole lapsia, hän ei ole saavuttanut sitä täydellistä naiseutta. Hän ei ole voinut tuottaa kupeidensa hedelmää miehelleen.”

Sori vaan Tuomas, mutta kuten Emmi Nuorgamilla ja Bluestocking-blogin Minjalla jo aiemmin, tässä kohtaa loksahti meikäläisen leuka lattiaan.

En missään nimessä meinaa ryhtyä ristiinnaulitsemaan kyseistä kundia, sillä olen nähnyt ohjelmasta ainoastaan tämän pienen pätkän, ja oletan että se on ladattu nettiin nimenomaan keskustelua herättämään. Niinpä minulta puuttuu lausahduksen laajempi konteksti. (En myöskään tiedä kuka Rajala oikein on. Ja kuka ihme on tämä Marja Hintikka?) Oli konteksti kuitenkin mikä tahansa, lienee sanomattakin selvää, että kyseessä on aikamoinen sammakko. Tämä sammakko kertoo myös paljon edelleen laajalti vallitsevasta ajattelusta, jonka mukaan naisen kuin naisen ajatellaan aina haluavan lapsia – ja jos joku ei niitä halua, niin sitten se nainen on varmaan jollain tavalla viallinen.

Tämä asenne paljastuu usein kaikenlaisissa lapsiin ja erityisesti lapsettomuuteen liittyvissä keskusteluissa. Näin on myös silloin kun lapsettomuudessa on tai ainakin saattaa olla kyse vapaaehtoisesta sellaisesta. Hesari otsikoi jokin aika sitten laskusuuntaisesta syntyvyydestä kertovan juttunsa julistamalla, että Joka viides suomalaisnainen jää lapsettomaksi – siis nimenomaan jää lapsettomaksi. Tässä tapauksessa naiset itse eivät ota otsikon esiinnostamassa ilmiössä minkäänlaista aktiivista roolia, vaan lapsettomuus on heille tapahtuva, oletettavasti heidän tahtonsa vastainen asia. Mutta onko todella näin? Se jää itse jutussa epäselväksi. Hesari kertoo kyllä, että syntyvyyden laskuun vaikuttavat biologisista syistä johtuvan lapsettomuuden lisäksi myös esimerkiksi taloudellinen tilanne (ja miten olisi lisäksi myös vaikkapa idioottihallituksemme idioottitoimet, kuten lapsiperheiden tukien leikkaaminen, päivähoitomaksujen korotus ja muu vastaava paska, joka ei varsinaisesti rohkaise ketään ryntäämään vauvantekohommiin?), mutta tarkemmista motiiveista ei jutussa keskustella. Lapsettomuus ilmaistaan oletusarvoisesti vauvaa vaille jäämisen kautta.

Ehkäisyä on kuitenkin nykyään tarjolla monessa muodossa ja varsin vapaasti, minkä johdosta meidän on useimmiten mahdollista valita vanhemmuus – tai jättää se valitsematta. Onko siis täysin mahdotonta ajatella, että myös näistä Hesarin jutun käsittelemistä naisista voisi löytyä heitä, jotka eivät yksinkertaisesti tahdo äideiksi? Lapsettomuus on luonnollisesti valtava tragedia heille, jotka lapsia haluaisivat. Minua ärsyttää kuitenkin ihan jumalattomasti se, että vapaaehtoista lapsettomuutta ei käytännöllisesti katsoen ole olemassa lainkaan, ei ainakaan yleisen diskurssin perusteella. Miksei esimerkiksi Hesarin jutussa voitaisi sanoa, että joka viides suomalaisnainen jää tai jättäytyy lapsettomaksi?

Miten voi olla, että tämä jälkimmäinen vaihtoehto on yhä edelleen niin täysin käsittämätön, ettei sitä yleensä edes mainita?

Vapaaehtoisesti lapsettomiin naisiin suhtaudutaan myös edelleen tavalla, josta selviää miten naisen päätös jättää lisääntymättä ei vieläkään ole vain yksi päätös muiden joukossa. Jokainen ajatuksen ääneen todennut nainen on luultavasti saanut kuulla loputonta jankkausta siitä, että mitään et elämästä tiedä ennenku oot oman vauvelin saanu! Kyllä se sinunki mieles vielä muuttuu! Joskus reaktiot ovat myös avoimen vihamielisiä: kun toimittaja Holly Brockwell kirjoitti BBC:lle päätöksestään olla hankkimatta lapsia sekä vaikeuksistaan saada toivomansa sterilisaatio, sai Brockwell niin uhkaavaa palautetta, että BBC joutui palkkaamaan hänelle turvamiehen. Tästä voitaneen jo aika tyhjentävästi päätellä, että naisten vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei vieläkään suhtauduta vain yhtenä valintana monista mahdollisista.

Sen lisäksi, että lapsikysymykseen ei vieläkään suhtauduta neutraalisti, aihetta käsittelevä keskustelu ei myöskään kerro kovin suuresta tasa-arvosta yhteiskunnassamme. Sillä uhkailtaisiinko miestä, joka kirjoittaisi siitä miten ei halua lapsia? Kommentoisiko joku keskusteluohjelmassa, että Pertti ei ole nyt saavuttanut täydellistä mieheyttä, kun Pertti-paralla ei vieläkään ole vauvaa?

Vähän epäilen.

 

 

Psst! Jos vapaaehtoinen lapsettomuus kiinnostaa, lisää tietoa saa esimerkiksi Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n sivuilta. Lilystä aihetta käsitteleviä juttuja löytyy vapaaehtoinen lapsettomuus-tägin alta.

 

Kuvakaappaus: Marja Hintikka Live / Facebook

Kommentit (34)
  1. En kokenut kommenttia todellakaan tuolla tavoin kun sen ohjelmassa näin ja kuulin. Koska konteksti on todella eri, lisäksi se tuli tosiaan tarkoitetun liiallisesti sekä puhujan omien kokemuksien pohjalta. Ja ihan oikeasti hävettää sanoa, että kyllä minä jopa koen siinä olevan totuuden siemenen.

    Itse nimittäin lapsettomana ryhdyin uusperhe kuvioon. En ikinä oikein itse lapsista piitannut, en siis ole millään tavoin ikänäni ollut lapsikyselyiden kohde, vaan oma äitinikin ajatteli ettei minulle lapsia. Joten ehkä osaltani senkään takia en osannut tuosta kommentista ottaa itseeni.
    Mutta kun näki sen kuinka tärkeä ja rakas lapsi miehelle oli, niin muistan kyllä sen pienen riipivän tunteen siinä takana. Kyllä minä ihan oikeasti tunsin jotain alkukantaista halua todistaa itsekin pystyväni siihen. Ja muistan myös, että kyllä minä tavallaan tunsin tarvetta myös ’tehdä miehelleni lapsen’. Sitä tunnetta on todella vaikea kuvailla, koska onhan se nyt aivan naurettava, ei se liity naiseuteen niinkään, kuten Rajala väitti, vaan pikemminkin siihen naisen asemaan perheessä. Naisen asemaa verrattuna miehen entiseen. Se ei ole mustasukkaisuutta, mutta samalla tavallaan on. Se ei ole halua saada niitä lapsia ja samalla on. Se on halu pönkittää se oma asemansa, olla alfanaaras, hakea paikkansa. Enkä yhtään ihmettele jos joku siinä tunneryöpyssä ’erehtyykin’ lapsia hankkimaan.

    Enkä ole ikinä ennen kuullut tästä puhuttavan missään mediassa, ennen kuin Rajala sen otti esille. Toki ystävien kanssa on tästä ollut puhetta, heistäkin muutama ollut samassa tilanteessa ja kokenut saman kaltaisia tunteita. Ja voisi olla ihan oikeasti hyvä jos tätä aihetta käsiteltäisiin enemmän myös naisten kannalta, vaikka se melkoinen miinakenttä onkin kuten jo pelkästään tämä feministien parissa syntynyt kohu todistaa. Itse asiassa toivoin että tästä olisi syntynyt erilaista keskustelua.
    Itse häpesin silloin tuota mielen murrosta, minunhan piti olla fiksu ja sivistynyt nainen. Feministi henkeen ja vereen. Ja sitten yhtäkkiä kävin läpi tuollaisia tunteita. Vaikeinta oli myöntää noita tuntemuksia itselle.

    Kylläpäs on vieläkin vaikea pukea sanoiksi mitä silloin tuli käytyä läpi. Lopulta tuo tunne meni ohi, ajan kanssa kun se oma paikka arjessa alkoi muotoutua.

  2. Kannattaisi katsoa ohjelma ennenkuin rupeaa retostelemaan. Kaverin heitto on täysin irrotettu asiayhteydestä. Sarkasmista oli kyse.

    1. Jännästi teistä monilta näyttää menneen ohi se, että suurin osa tekstistäni koskee naiseuden ja lapsien linkkiä yleisesti, eikä kyseistä kommenttia ollenkaan. Kommentti toimi ponnahduslautana, jonka kautta ryhdyin kelaamaan yhteiskunnassamme yhä esiintyviä asenteita – ja tämä on myös oikein selväsanaisesti tekstiin kirjoitettu. Pätkä on selvästi ladattu nettiin keskustelua herättämään, ja tässähän me keskustellaan. Missä siis vika?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *