Nainen, matkusta yksin!

Monet suunnittelevat parhaillaan kesälomareissujaan ja olen kuullut useita keskusteluja siitä, miten henkilö X haluaisi matkustaa jonnekin, mutta kumppani/kaveri/perheenjäsen haluaakin tehdä jotain ihan muuta. Tilanne on tuttu: myös omalla kohdallani monet matkahaaveet ovat männävuosina kariutuneet sopivan reissuseuran puutteeseen. Kunnes sitten sain ahaa-elämyksen ja tajusin, että myös yksin voi matkustaa. Ja nyt haluaisinkin toitottaa tätä samaista ilosanomaa ihan kaikille! Väitän meinaan, että yksin matkustaminen tekisi meistä jokaiselle hyvää.

wp_20170501_4430.jpg

Olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi joskus asua yksin. Siinä oppii paljon: viettämään aikaa itsekseen, opettelemaan uusia asioita, hoitamaan hankaliakin tilanteita ilman että vieressä on koko ajan joku johon tukeutua. Sama pätee myös matkustamiseen. Tekee tosi hyvää lukea monimutkaista metrokarttaa yksin ja löytää tiensä perille (vaikka joskus lähteekin ensin väärään suuntaan ja päätyy Cockfostersiin), pyytää apua tuntemattomilta, selvitä haastavista tilanteista – tai ihan vain siitä, että seurana ei ole muuta kuin omat ajatukset.

Etenkin monille naisille yksin reissaaminen on mielestäni tärkeää, sillä meistä monet oppivat vähän aroiksi. Meitä ei aina rohkaista tekemään asioita yksin ja luottamaan sataprosenttisesti omaan kykyymme pärjätä. En suinkaan sano, etteikö reissussa kannattaisi olla tietoinen tietyistä riskeistä ja miettiä, mitä tekee – olen itse liftannut ympäri Eurooppaa ilman että kukaan tiesi missä olin ja minne olin matkalla, enkä täysin varauksetta suosittelisi moista matkustustapaa kenellekään. Peloissaan kotiin jääminen ei kuitenkaan kannata sekään. Matkoillani opin muun muassa sen, että selviän itsekseni aika tiukoistakin tilanteista. Ja se tieto on tuonut minulle tiettyä vahvuutta ja varmuutta, luottoa omaan itseeni.

Yksin matkustaminen on myös ihan parasta mindfulnessia. Nykyään olemme jatkuvasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa, heissä ihan kiinni niin avokonttorissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Yksin matkustaessa mieli pääsee lepäämään ihan eri tavalla. Matkoilla en yleensä juuri naputtele kännykkää (mukava tapa, johon opin silloin kun netin käyttö ulkomailla oli vielä valtavan kallista ja jonka olen pyrkinyt säilyttämään) vaan vietän aikaa lähinnä hiljaa itsekseni, ehkä korkeintaan ryhdyn juttusille tuntemattoman kanssa rannalla. Ajan viettäminen ihan vain omassa seurassa monen päivän ajan on välillä haasteellista, mutta juuri siitä tietää, miten tarpeellinen kokemus on kyseessä.

Matkoilla yksin teenkin paljon juuri sitä: olen vain itsekseni, enkä siis tee juuri mitään erityistä. Notkun museossa puoli päivää, kuljen ympäriinsä ja käännyn seuraavasta kauniista kadunkulmasta satunnaiseen suuntaan, istahdan kahvilaan ja kohta taas toiseen. Piipahdan kirjakauppaan, luen puistossa kirjaa, makoilen majapaikan sängyllä ja mietin asioita. Ja kun sitten palaan kotiin, tiedän että taas on yksi asia, johon pystyn ja jonka kanssa pärjään – myös ihan yksin.

jakta lukemista:
feministinen uudenvuodenlupaus: teen enemmän itse
älä heittäydy avuttomaksi

 

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.

Suhteet Oma elämä Matkat Ajattelin tänään

Incel-miehet tarvitsevat feminismiä

Incel-mies ei tarvitse naista vaan vapautta ahtaista sukupuolirooleista.

Kun kanadalaismies huhtikuussa ajoi autolla väkijoukkoon keskellä Torontoa ja teko paljastui misogynistiseksi terrorismiksi, mietin mitä asiasta kirjoittaisin. Aiheesta tulisi ehdottomasti puhua enemmän, mutta sanat juuttuvat kurkkuun. En myöskään haluaisi antaa enempää tilaa tälle ns. incel-ajatusmaailmalle, jossa on pähkinänkuoressa kyse siitä, että heteromies, joka ei onnistu löytämään parisuhdetta tai seksikumppania, katkeroituu siitä kaikille naisille niin, että tahtoo tappaa heistä mahdollisimman monta.

Incel-miesten mielestä suurin syypää heidän kurjuuteensa on feminismi, joka on naisten oikeuksien lisääntymisen kautta saanut aikaan sen, ettei naisten tarvitse enää ripustautua mieheen kuin mieheen elannon ja turvan toiveissa. Mutta mitä enemmän minä asiaa mietin, sitä enemmän kummastelen sitä, miten nämä incel-miehet niin vihaavat feminismiä – vaikka oikeasti juuri he tarvitsisivat sitä.

gender-subversion-kit_front_color.jpg

Kuva: crimethinc

 

Maailmamme mieskuva on edelleen aika surullinen ja kerrassaan ahdas: pojille opetetaan yhä, että tunteita ei saa näyttää, pitää olla kovis, pitää osata rakentaa talo ja raivata metsä ja kaataa karhu. Ja incel-piirien mieskuva on vieläkin ahtaampi: se perustuu jakoon ”alfamiehiin” ja ”betamiehiin”, joista ensimmäiset onnistuvat muodostamaan romanttisia ja seksuaalisia suhteita naisten kanssa ja toiset eivät.

Tässä ajattelussa onni löytyy siis ”alfamieheydestä”. Kyseessä on kuitenkin mustavalkoinen, rajoittunut rooli, joka ei sovi kaikille ja joka on lisäksi auttamattomasti vanhentunut. Mies, joka leveilee rahoillaan ja autollaan, sillä kuinka monta naista saa ja miten suuri värkki housuista löytyy, ei itse asiassa vetoa enää moniinkaan naisiin. Yhä useammat tahtovat itselleen tasa-arvoisen kumppanin, eivät valtaa käyttävää pelimiestä.

Koko incel-ajattelu perustuu siis patriarkaaliselle valheelle siitä, millainen mies on ”oikeanlainen” ja siksi ”saa” naisia. Niinpä tätä mallia tavoitellut, kaikkensa tietynlaisen maskuliinisuuden rakentamiseksi tehnyt ihminen sitten pettyy ja katkeroituu, kun tuollainen mieheys a) ei olekaan automaattinen pillumagneetti ja b) ei teekään onnelliseksi, päinvastoin.

Ymmärrän täysin ahdistuksen, joka voi syntyä siitä ettei koe sopivansa sukupuolelleen määrättyyn rooliin, toteuttavansa sukupuoltaan Sillä Yhdellä Oikealla Tavalla. Näiden miesten pitäisi kuitenkin tajuta, ettei syypää heidän ahdistukseensa ole feminismi vaan rakenteet, jotka edelleen puskevat ihmisiä perinteisiin sukupuolirooleihin ja vaativat mahdottomia niin naisilta kuin miehiltäkin.

Ratkaisu ”alfamiehen” malliin sopimattoman ihmisen yksinäisyyteen ei siis löydy siitä, että yritetään väkisin ylläpitää naisten alisteista asemaa. Sen sijaan ratkaisu löytyisi siitä, että luopuisimme vihdoin stereotyyppisestä sukupuoliajattelusta ja etsisimme tapoja olla omia itsejämme sekä kohdata toiset ihmiset nimenomaan ihmisinä sen sijaan, että ajattelisimme heitä tietyn sukupuolen edustajina, jotka tulee valloittaa tai alistaa.

Niin, ratkaisu löytyisi siis feminismistä.

Feministit tahtovat laventaa naisten roolin kattamaan muutakin kuin hoivaamisen ja passiivisuuden – ja vastavuoroisesti miesten roolia niin, ettei heidän tarvitsisi olla vain vahvoja, tunteensa piilottavia koneita. Itse olen pitänyt tätä raja-aitojen kaatamista todella helpottavana, ja veikkaan, että myös monelle incel-ajattelun pariin myöhemmin päätyvälle voisi tehdä helvetin hyvää sisäistää tiukkojen sukupuoliroolien tarpeettomuus. Ajattelutapa, jota he vihaavat, todellisuudessa toisi siis vapautta myös heille.

 

jatka lukemista:
tosimiehen lokero on liian ahdas
meidän kaikkien pitäisi todellakin olla feministejä

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Suhteet Rakkaus Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta