Yle julkaisi tänään pitkän ja perusteellisen artikkelin siitä, miten elokuvaohjaaja Aku Louhimies on kuvauksissa järjestelmällisesti nöyryyttänyt ja kiusannut naispuolisia näyttelijöitä. Heitä on muun muassa painostettu alastonkohtauksiin ja koekuvauksia on ohjattu seksuaaliseen suuntaan ilman näyttelijöiden suostumusta. Louhimies kieltäytyy kuitenkin ottamasta tästä minkäänlaista vastuuta: Ylen jutussa hän kommentoi vain toistuvasti, ettei ole koskaan pakottanut ketään ja että näyttelijöiden oli mahdollista kieltäytyä.

Se vaan ei aina ole niin yksinkertaista.

kuvassa ylen jutusta poimittuja kommentteja

Kun ihminen nousee jonkinlaiseen korkeaan asemaan, oli se sitten poliitikoksi, oman alansa asiantuntijaksi tai vaikka kuuluisaksi elokuvaohjaajaksi, tämän tulee tiedostaa oma valtansa. Meistä kenenkään ei pitäisi yrittää kuitata tekojamme vain sillä, että kukaan ei kieltänyt: aikuisen ihmisen tulee ymmärtää, ettei toisille saa tehdä mitä tahansa siihen asti, kunnes nämä vihdoin sanovat ei. Ja aivan erityisesti tätä ymmärrystä vaaditaan vaikutusvaltaisissa asemissa olevilta ihmisiltä.

Ei on nimittäin vaikea sana sanoa silloin, kun pelottaa. Ahdistava tilanne voi saada ihmisen niin lukkoon, että vastaanpaneminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Usein myös kieltäytymisen seuraukset pelottavat. Suomen pienellä elokuva-alalla ohjaajalla on valtaa pilata näyttelijän ura, ja kun Louhimies uhkailee näyttelijää roolin leikkaamisella lopullisesta elokuvasta tai mustamaalaa näyttelijää elokuvatuottajille, on selvää ettei kieltäytyminen tosiasiassa ole mahdollista.

Louhimiehen toimissa on kauttaaltaan niin karvas seksistisen hyväksikäytön maku, että siitä kertovaa tekstiä oli hetkittäin vaikea lukea. Esimerkiksi uransa alussa olevan Pihla Viitalan alastonkohtaukset kuvattiin täyden työryhmän edessä, vaikka alan normaalin käytännön mukaan paikalla olijoiden määrä vähennetään minimiin, ja ensimmäistä seksikohtaustaan kuvanneelle Pamela Tolalle ei annettu alapään peittävää intiimisuojaa. ”Louhimiehen mukaan intiimisuojat olisi Tolalle pyydettäessä hankittu”, kerrotaan Ylen artikkelissa.

Kenelläkään ei kuitenkaan ole vastuuta vaatia oikeuksia, joista ei voi tietää. Sen sijaan tavalla tai toisella voimakkaammassa asemassa olevan ihmisen tulee huolehtia muiden oikeuksien toteutumisesta. Louhimiehen yritys sysätä vastuuta näyttelijöille ovat samanlaista uhrin syyllistämistä kuin se, miten seksuaalisen ahdistelun tai väkivallan uhrille usein sanotaan, että mikset huutanut, mikset potkinut – ja rivien välistä kuuluu selvästi, että vika on oikeastaan omasi.

Tosiasiassa valta-asemassa olevien ihmisten on kuitenkin vain lakattava olemasta kusipäitä. Heidän on opittava ottamaan vallan mukana tuleva vastuu muiden hyvinvoinnista huolehtimisesta. Ja heidän on aivan ehdottomasti opittava ymmärtämään, ettei ei ole tasa-arvoinen sana: kaikenmaailman louhimiehille sen lausuminen voi olla helppoa, mutta monille muille tuo sana on täysin saavuttamattomissa.

jatka lukemista:
ahdistelija, ota vastuu teoistasi
seksuaalista häirintää ei pidä sietää

seuraa blogia Facebookissa ja Bloglovinissa.