Kolme feminististä podcastia

Vajaan viikon reissussa oltuani olen jälleen muistanut, miten paljon tykkään kuunnella podcasteja. Ne ovat täydellisiä lentokentillä vietettyihin pitkiin tunteihin, junamatkoihin ja vieraan kaupungin kahviloissa vetelehtimiseen. Feministisiä uudenvuodenlupauksista tehdessäni lupasin taistella viihteen ja taiteen alalla vallitsevaa seksismiä vastaan lukemalla naisten kirjoittamia kirjoja, ja valitettavasti tämänkin julkaisumuodon kohdalla tekijöihin kannattaa kiinnittää huomiota: kuten kulttuurissamme yleensäkin, valitettavasti myös podcasteissa äänessä ovat yleensä vain miehet. Jos sinäkin siis kaipaat muuta kuunneltavaa, tartu esimerkiksi näihin kolmeen kovaan suositukseen:

Hyviä feministisiä podcasteja

Kuvat: Jatkoilla, Lipstick Mafia, Poptarts

 

1. Iris ja Melissa: Jatkoilla

Jatkoilijat ovat saapuneet: pullot sihahtavat auki, ja sitten puhutaan suoraan! Seksin lisäksi Jatkoilla käsittelee muun muassa baarijonossa etuilun jaloa taitoa, juhlapyhiä ja polyamoriaa. Tykkään hurjasti tämän podcastin reippaasta räävittömyydestä ja siitä, ettei mikään tunnu hävettävän näitä tyyppejä. Suosittelen erityisesti Toinen ihminen ei voi olla sulle kaikkea -jaksoa, joka herätti ajatuksia, nauratti ja liikutti. Se ja muut jaksot löytyvät muun muassa Cityn nettisivuilta.

2. Lipstick Mafia

Lipstick Mafia -podcastissa monitoiminainen Rosa Meriläinen ja mysteerinen Lady Lipstick puhuvat seksistä ja seksuaalisuudesta. Noin 20-minuuttisilla jaksoilla on sellaisia informatiivisia ja riemastuttavia nimiä kuin Arkijyystö, seksuaalinen itsetunto ja kuulatwerkkaus sekä Karvoitus, krapulaseksi ja squirttaaminen, ja niitä voi kuunnella Suplan kautta. Lisäksi kannattaa tutustua myös Lipstick Mafian nettisivuihin, sillä työn alla näkyisi olevan kaikkea kiinnostavaa kuukautispikkareista aina vallankumoukseen asti.

3. Poptarts by BUST

Kerta toisensa jälkeen ylistämäni Bust-lehden podcastissa toimittajat Emily Rems and Callie Watts keskustelevat naisista ja popkulttuurista. Jaksoissa käsitellään aina ensin yhtä tiettyä aihetta (esimerkiksi uusimmassa jaksossa ruoditaan tuoreen The Handmaid’s Tale -sarjan politiikkaa), jonka jälkeen Rems ja Watts suosittelevat kirjoja, elokuvia ja musiikkia, jota kuluttaessa feministille ei tule paha mieli. Jos siis kaipaat popkulttuurivinkkejä, täältä pesee! Miinusta sarja saa siitä, että jaksot ovat kuunneltavissa ainoastaan iTunesissa.

 

Mitä podcasteja sinä suosittelisit uutta kuunneltavaa etsivälle?

Suhteet Rakkaus Seksi Suosittelen

Paras kesätrendi: Värikkäät kainalokarvat

Vaikka taivaalta sataa räntää, kesän lähestymisen tietää siitä, että mediat pursuilevat jälleen erilaisia vinkkejä kesätyyleistä ja kesän kymmenestä kuumimmasta kauneuskikasta. Missään ei kuitenkaan ole mainittu sitä trendiä, jonka minä haluaisin kaikkein eniten tänä kesänä nähdä, ja niinpä päätin alkaa levittää ilosanomaa ihan itse. Bongasin sen New York Timesin artikkelista Women who dye their (armpit) hair, ja kyse on juuri sitä, mitä jutun otsikon perusteella voi päätellä: vinkeiksi värjätyistä kainalokarvoista.

Värjätyt kainalokarvat

Kuva: Instagram / @ccii, @theofficialrainbowgirl, @veronica.coke, @yeelencohen, @anitadm3, @zane_liston

 

Naisten ihokarvat ovat siitä jännä juttu, että ne tuntuvat yhä edelleen olevan jonkinlainen tabu. Muistatteko vielä vuoden 1999, jolloin Julia Roberts sai aikaan valtavan kohun vain vilauttamalla kainalokarvojaan Notting Hill -elokuvan ensi-illassa? (Notting Hill on muuten edelleen yksi romcom-lemppareistani, ja karvatapaus vain syventää lämpimiä fiiliksiäni leffaa kohtaan.) Vaikka maailma on sittemmin muuttunut ja mennyt monella tavalla eteenpäin, tässä suhteessa meillä on vielä paljon matkaa kuljettavana – siitä kertoo jo se, että yhä vieläkään naisten ihokarvoja ei näy edes niiden poistamiseen tarkoitettujen tuotteiden mainoksissa.

Tällainen peittely on aina muistuttanut minua siitä, miten kuukautissuojien mainoksissa lirutellaan vuosi vuodelta sitä kirkasta, sinistä nestettä. Mainoskuvasto kertoo asenteista ja myös luo niitä: kliinisiä korvikkeita käyttämällä luodaan mielikuva siitä, että se todellinen asia johon viitataan (oli kyse sitten kuukautisverestä tai ihokarvoista) on jotakin niin kuvottavaa, ettei siitä voida kunnolla puhua eikä sitä voida näyttää edes siihen erottamattomasti liittyvistä tuotteista puhuttaessa.

Osittain peittelykulttuurin takia tuntuukin toisinaan, että monet ihmiset ovat suorastaan unohtaneet, että aivan kuten miehillä ja lähisukulaisillamme apinoilla, naisillakin on ihokarvoja kaikkialla. Koska siitä ei kuitenkaan juuri puhuta, monet naiset ovat kokemukseni mukaan varsin yksin asian kanssa ja saattavat esimerkiksi kuvitella olevansa ainoita, joilla karvaa karvaa kasvoissa/rinnoissa/vatsassa/ties missä.

Ja miehet ne vasta totuudesta pihalla tuntuvat olevankin! Jos joka ainoa pornossa tai tosielämässä kohdattu nainen on karvaton, voi todellisuus alkaa hämärtyä, ja samalla ainakin heteronaisten paineet pitää yllä karvattomuuden illuusiota vain kasvavat entisestään. Esimerkiksi jokin aika sitten lukemassani Girls & Sex -kirjassa (suosittelen!) kerrottiin useista tapauksista, joissa yhdysvaltalaiset pojat tai nuoret miehet kommentoivat, etteivät harrastaisi seksiä tytön kanssa, jolla oli kainalo- tai häpykarvoja. Niin todellisuudesta vieraantuneita karvakäsityksemme ovat.

Niin kauan kun asenteet pysyvät tällaisina, naisen ajelemattomat ihokarvat ovat radikaali teko. Näin ei todellakaan pitäisi olla, vaan ajelemisen tai ajelemattomuuden tulisi olla täysin neutraali valinta, jonka kukin voi tehdä oman mielensä mukaan. Mutta niin kauan kun kauneusihanteiden mukainen nainen on päälakeaan lukuunottamatta täysin karvaton, näin ei valitettavasti ole.

Juuri tämän vuoksi kannatan suuresti kaikkia kampanjoita, jotka tavalla tai toisella normalisoivat naisten ihokarvoja. Ja juuri siksi toivon, että esimerkiksi kainalokarvojen värjäämisestä jollakin pirteällä värillä tulisi tämän kesän kuumin trendi. Karvojen hyväksyminen ja niiden ulkonäöllä leikitteleminen nimittäin lähettää voimakkaan viestin siitä, että ihokarvat ovat kertakaikkiaan okei.

Itse lakkasin sheivaamasta vuosia sitten, ja nykyään toisinaan lyhennän kainalokarvoja esimerkiksi kumppanilta syyhkimälläni parranajokoneella – sillä homma on kätevää, ei aiheuta ihottumia tai haavoja, eikä vaadi kalliita ja epäekologisia, kertakäyttöisiä välineitä. Mutta ehkä jo tänä kesänä otan seuraavan askeleen ja värjään kainalokarvani jollakin kivalla värillä. Ties vaikka minusta tulisi kertaheitolla kulmakuntani edelläkävijä sekä kesätrendien että karvanormalisoinnin suhteen!

Kainalokarvojen väri-iloa voi ihailla Instagramista hashtagilla #dyedpits.  Inspiraatiota ihokarvojen hyväksymiseen hakea esimerkiksi @hairypitsclub -tililtä.

 Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:Madonnan kainalokarvat: Long hair, don’t care!ben hopper: Natural Beautyhäpykarvat näyteikkunassa

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Muoti Meikki Uutiset ja yhteiskunta Trendit