Päivän sana: Yonic

Meistä suurin osa lienee törmännyt sanaan fallinen usein ja moninaisissa asiayhteyksissä. Sekä fallossymboli että fallinen vaihe ovat käsitteitä joita käytetään säännöllisesti ja yleensä ilman kummempia selityksiä, olettaen kaikkien tietävän mistä on kyse. Mutta tiesittekö, että englannin kielessä tälle miehen sukuelimiin viittavalle termille on olemassa myös naisen sukuelimistä innoituksensa saava vastapari?

Minä opin sen juuri: se on yonic.

yonic.jpg

Olen aina ollut kiinnostunut sanoista ja kielistä – ja, no, toki myös sukuelimistä. Niinpä se, että opin tämän sanan vasta nyt, yli kolmenkymmenen vuoden kypsässä iässä, kertoo mielestäni aika paljon kulttuuristamme: siitä mistä puhumme ja siitä mistä emme. Mitä arvostamme ja mitä emme; mitä pidämme hyvänä ja hyväksyttävänä, ja mitä taas häpeällisenä, hiljaisuuteen hukutettavana. Oikeastaan kyseessä on tismalleen sama asia kuin se vähän aikaa sitten hehkuttamassani Vagina Dispatches -sarjassa usein esiin noussut havainto, että meistä suurin osa tietää varsin paljon peniksistä, mutta vain vähän vulvasta. Patriarkaalisessa kulttuurissa penis on paljon läsnä: se vaatii huomiotamme, ja sitä myös saa. Mutta vulvasta ei puhu juuri kukaan, eivät edes he joilla sellainen on. Ja kyseessä on kuitenkin niin pahuksen hieno aparaatti! Oikea rakkauspakkaus! Designin riemuvoitto!

On ihan helvetin häpeällistä, että tällaiseen mestariteokseen viittaava adjektiivi ei ole meillä kaikilla ihan päivittäisessä käytössä. Ja niinpä, tästä havainnosta raivostuneena ja samanaikaisesti inspiroituneena, oma to do -listani tälle viikolle kuuluukin näin:

  1. Pyri ymppäämään tämä uusi sana mahdollisimman moneen keskusteluun.
  2. Selvitä, onko sanalle olemassa suomenkielistä vastinetta – ja jos ei, niin keksi sellainen.

 

Jos aihe kiinnostaa, jatka lukemista:Vagina DispatchesVulvavoimaa: Look at This PussyVauvareikä, tai: Millä nimellä viittaat vulvaasi?

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Uudessa Pirelli-kalenterissa ikä saa näkyä

Tyttökalentereistaan tunnettu Pirelli herätti monien huomion viime vuoden kalenterillaan ja uudella, hurjasti muuttuneella profiilillaan. Tunkkaisten pehmopornokuvien tai sliipatun Victoria’s Secret -tyyppisen Photoshop-maailman sijaan Annie Leibovitzin ottamissa kuvissa oli ihan erilainen tunnelma: niissä nähtiin alaston Amy Schumer ja tämän reippaasti esillä olevat pienet vatsamakkarat; Serena Williams, joka sai esitellä vaikuttavia lihaksiaan kuten kuka tahansa urheilija; ja Patti Smith, kaikki vaatteet päällä, omana ihanana itsenään. Uusi, vuoden 2017 Pirelli-kalenteri julkaistiin tämän viikon tiistaina ja se onneksi jatkaa Leibovitzin jalanjäljissä tekemällä jotakin vähän erilaista. Tämän vuoden pitkälti käsittelemättömissä kuvissa valokuvaaja Peter Lindburgh esittelee meille kuuluisia naisia pitkälti meikittä, ikä näkyen.

pirelli_by_peter_lindburgh.jpg

pirelli2_by_peter_lindburgh_2.jpg

pirelli_by_peter_lindburgh_3.jpg

Pirellin sivuilla ilmestyneessä haastattelussa Peter Lindburgh sanoo tahtoneensa nimenomaan näyttää kuvissaan erilaista kauneutta: sellaista, joka ei ole automaattisesti sidoksissa vain tiettyyn ihanteeseen, tiettyyn ikään, tiettyyn määrään kuvankäsittelyä.

I wanted to use the 2017 Calendar to make a statement for a different kind of beauty. The current system promotes only one kind of beauty that is very connected to youth and perfection because it is a system based on consumption, whose idea of beauty doesn’t have anything to do with reality and with women. I think we need to take a step back and realize that this idea of beauty does not help women and on the contrary makes them unhappy.

Niin surullista kuin se onkin, nykymaailmassa jo Photoshopin avaamatta jättäminen on harvinainen ja hieno juttu. Itse asiassa sitä voisi väittää aika radikaaliksi asiaksi: olemme tottuneet näkemään niin rankasti käsiteltyjä kuvia, että meistä monien käsitys siitä millainen on normaali iho, normaali kroppa, normaali nainen, on pahasti hämärtynyt. The Guardianin artikkelissa kalenterissa poseeraava Kate Winslet kertoo nimenomaan tahtoneensa käsiensä näkyvän kuvassa, sillä niissä näkee iän mukanaan tuomat muutokset. Se kuva on kalenterissa kokonaisen sivun kokoisena.

Myös Helen Mirren ja Charlotte Ramplingin kaltaisten, seitsemänkymppisten naisten kuvaaminen on varsin suuri askel sekin tässä nuoruutta hysteerisellä tavalla palvovassa maailmassamme. Lisäksi kuvissa esiintyvät esimerkiksi Lupita Nyong’o sekä venäläinen poliittisen teorian professori Anastasia Ignatova. Vaikka kalenterissa poseeraakin siis lähinnä näyttelijöitä, on sen naiskuva kokonaisuudessaan laajempi ja monivivahteisempi kuin se jota meille yleensä mainoksissa ja lehtien sivuilla tarjoillaan.

Kyseessä on toki yhä kaupallinen projekti, joten ihan täysin ei tämäkään kalenteri pääse eroon Lindburghin mainitsemasta kulutusideologiasta. Ylipäänsä lienee kaikille selvää, että olemme vielä hyvin kaukana sellaisesta ihannemaailmasta, jossa kukin saisi olla, elää ja ikääntyä omalla tavallaan – ja silti tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Koska olen salaa optimisti, olen silti vahvasti sitä mieltä, että tämän kalenterin kuvat ja jokainen vastaava projekti ovat pieniä askeleita oikeaan suuntaan.

Kalenterin tekoa kuvaavalla videolla Lindburgh summaa projektinsa ja kuviensa päämäärän sanomalla näin:

I want to do something which is like a cry against the terror of perfection.

 

Se on hieno lause.

Pyrkikäämme kaikki taistelemaan täydellisyyden terroria vastaan.

 

Kuvat: Pirelli / Peter Lindburgh

 

 

Psst! Olethan jo muistanut seurata blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa?

Kauneus Meikki Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta