Päivä jona vein säärikarvani biitsille

No Sex and the City

Seuraa fakta: minä sheivaan ainoastaan muiden takia. Monet kuulemma sheivaavat ihan itsensä vuoksi, mutta minä en ole koskaan kuulunut heihin. Hankkiudun karvoistani eroon vain ja ainoastaan siksi, että jos en niin tee, julkisella paikalla karvat paljastavissa vaatteissa alkaa helposti hävettää. Häpeä ei johdu siitä, että pitäisin karvojani kamalina, vaan tuomitsemisen pelosta: nauravatko ihmiset minulle, tai katsovatko inhoten? Siksi sheivaan. Häpeän takia, ja muiden takia.

Tai oikeamminkin: siksi olen sheivannut. Olen meinaan päättänyt lopettaa sekä sheivaamisen että esimerkiksi luonnontilaisten säärikarvojeni häpeämisen. Ja tänä kesänä veinkin karvaiset koipeni ihka ensimmäistä kertaa rannalle ilman että häpesin sitä pätkääkään.

Kuten suurin osa naisista, minäkin olen oppinut, että minun tulisi olla karvaton: että säärikarvat ovat rumia, että karvainen nainen on ruma, että minä olen yksinkertaisesti parempi silloin kun ihoni on silkoinen. Naisten karvat ovat edelleen niin suuri tabu, että tubettaja Mansikkka sai törkykommentteja postattuaan Instagramiin kuvan, jossa hänen kainalokarvansa näkyivät. Ruotsalainen Arvida Byström puolestaan sai raiskausuhkauksia poseerattuaan mainoksessa karvaisin säärin.

Tällaiset reaktiot todistavat, että naisten karvoituksen normalisoiminen on valtavan tärkeää. Veikkaisin, että se tulee myös olemaan yksi feministisen kamppailun tulevia suuria teemoja. Mutta ennen kuin tätä kamppailua käydään julkisuudessa, pitää se ensin käydä myös toisaalla, pienemmässä mutta haastavammassa tilassa – nimittäin oman pään sisällä.

Siellä jos jossakin karvakammo istuu tiukasti. Muistan itse, miten aloitin sheivaamisen herättyäni epämääräiseen häpeäntunteeseen siitä, että minulla kasvoi kehossani karvoja, joita siinä ei aiemmin ollut kasvanut. On kuitenkin selvää, että kyseessä on pelkkä opittu käsitys: kukaan meistä ei ole tullut tähän maailmaan ihokarvojaan inhoten, vaan karvattomuusihanne on imeytynyt meihin ympäristömme ulkonäkönormeista. Lisäksi yksinkertainen testi (vaaditaanko miehiltä samaa?) paljastaa, että karvakammomme on luonteeltaan seksistinen, sillä se koskee vain naisia. Ja siksi minä haluan siitä eroon.

Sen projektin kanssa olenkin sitten tehnyt töitä koko kesän.

Kesä on karvahäpeälle ankaraa aikaa, sillä lämpimän sään pukeutuminen paljastaa karvat helposti. Olen totutellut kainalokarvoihini jo monen vuoden ajan, ja niitä häpeän enää vain harvoin, mutta säärikarvat olivat minulle pitkään kova paikka. Kun pari vuotta sitten päätin alkaa vähentää sheivaamista, peitin usein karvat pitkien lahkeiden tai sukkahousujen alle. Tämän kesän helteet tekivät kuitenkin moisesta lopun, ja läkähdyttävä kuumuus on tarjonnut minulle todellista siedätyshoitoa säärikarvojeni suhteen.

Ja tulosta on syntynyt: Pari viikkoa sitten menin ensimmäistä kertaa rannalle säärikarvoineni. Makoilin auringossa, uin lämpimässä vedessä, ihailin sääriäni ja totesin, ettei niissä ollut mitään vikaa vaikka pitkään niin luulin. Lisäksi tajusin, että skippaamalla karvanpoiston säästän sekä aikaa, rahaa että ympäristöä. Ja ennen kaikkea säästän omia henkisiä voimavarojani, kun opettelen vihaamaan kroppaani vähän vähemmän.

Siispä suck it, häpeä. Tästä lähtien saan kelvata tälle maailmalle – ja itselleni – karvoineni kaikkineni.



 
Lue lisää:
karvahäpeä joutaa historiaan
karvainen nainen on kauhistus
paras kesätrendi: kainalokarvojen värjääminen

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

annepa (Ei varmistettu)

Tänä kesänä olen vienyt karvaiset koipeni ensimmäistä kertaa kylälle ja töihin. Ja siis päällä on ollut sortsit tai lyhyt mekko. Kukaan ei sanonut mitään Ehkä ne ei uskaltaneet.

Jemina
No Sex and the City

Jes, hyvä sinä!

Minullekaan ei muuten ole kommentoitu mitään karvakoivistani. Olisikohan niin, että kaikilla on liian kiire miettiä itseään, eikä kenelläkään siten ole aikaa miettiä hirveästi muita ja sitä miltä muut näyttävät? Luulen, että pelko äänekkäästä paheksunnasta elää lähinnä omien korvieni välissä.

epätoivoinen (Ei varmistettu)

Itse omistan kalpean ihon ja pikimustat ja paksut säärikarvat. Sääret on täynnä arpia ja paiseita sheivauksesta ja epiloinnista johtuvien sisäänpäinkasvaneiden karvojen tuloksena. Valitettavasti käyn lukioa pikkukaupungissa jossa saisin 100% varmasti kuulla kuinka kuvottavat mun säärikarvat on, joten saan vielä odotella sitä päivää että on tarpeeksi itsevarmuutta ulkoiluttaa mun sääriä karvoineen päivineen.

Jemina
No Sex and the City

Ymmärrän ihan täysin - asuin itse yläasteaikoinani pienellä paikkakunnalla ja sosiaalinen paine piti kyllä varsin tiukasti ruodussa sen suhteen, miltä kuului näyttää ja miten olla. Mutta olet kyllä ihan valtavan hyvällä tiellä jo, että ylipäänsä olet herännyt pohtimaan näitä juttuja ja sitä mitä itse haluaisit kropallasi tehdä ja miltä haluaisit näyttää! Meikä ei todellakaan tajunnut pohtia tuollaisia vielä lukioiässä, ja säärikarvani joutuivat venaamaan tänne kolmenkympin paremmalle puolelle asti ennen kuin pääsivät ekaa kertaa reippaasti rannalle. Tsemiä siis sulle - kyllä se siitä. <3

SC

Moi,

Hyvä kirjoitus. Tiesithän, että ainakin minulla tämän tekstin keskellä oli efi-merkkisten sheivaushöylien mainos? (Yritin lisätä screenshotin, mutta se oli mobiililla järjettömän hankalaa)

Jemina
No Sex and the City

Ahahahahaa, ei oo totta! Mietin just vähän aikaa sitten, mikä läppä olisi jos tähän sellainen mainos päätyisi. Itselläni näkyi just nyt ihan toinen mainos, laita siis ihmeessä screenshot jos vaan voit, tai lähetä se mulle mailitse jos viitsit.

Ja siis nämä tekstin keskellä olevat mainokset, joihin bloggaaja ei voi yhtään vaikuttaa, riipivät kyllä hetkittäin tosi pahasti - etenkin tällaisissa tilanteissa...

SC

No aika ironista, eikös :D Laitan kuvan meilitse!

Vierailija (Ei varmistettu)

Adblockereille ei näy mitään mainoksia, suosittelen :). Saa myös mobiiliin selainlaajennuksena!

LauraKaa (Ei varmistettu)

Totta se tosiaan on, että muiden takiahan noita karvoja ajellaan. Pitkät talvet niitä kasvatellaan ja keväällä taas herätään siihen että sääriä on näyteltävä ja karvat on ajeltava :D. Tuntuu kamalalta sanoa näin, mutta mä en voi kuvitella tosiaan meneväni ajelemattomien säärien kanssa ulos, joskus tulee ajeltua sääret hutaisten ja stressaan jo muutamaa karvaa nilkassa :'D. Ja vitsi mikä stressi aina talvisin kun käy uimahallissa ja suurinpiirtein hetkeä ennen sinne menoa muistaa, että ainiin sääret on ajeltava. Voi hitsi.

Jemina
No Sex and the City

Tuollainen fiilis ja stressi on tosi ymmärrettävää - mutta kyllä ihan valtava vääryys, että meistä suurin osa on kasvanut ajattelemaan tällä tavalla! Itselläni tämä koko karvojenhyväksymisprojekti onkin saanut ihan valtavasti pontta ihan silkasta vitutuksesta, niin paljon ottaa päähän kun mietin miten paljon aikaa ja rahaa ja vaivaa ja mielenrauhaa karvastressiin tuhlaantuu. Ja samanaikaisesti miesoletetut saavat kulkea tuolla karvat hulmuten, eikä ketään kiinnosta. Minäkin haluan laittaa kaikki nuo rajalliset resurssit parempaan käyttöön!

Maria Hakkarainen
Villiviini

Mä en välitä säärikarvoista enää yhtään, oon sheivannu tässä parin vuoden aikana vaan kerran. Mulla on tosin säärissä aika vaaleeta karvaa, joten sitä ei varmaan edes huomaa ellei oo jotenkin läheisessä kontaktissa mun kanssa, eikä nekään tyypit jotka on olleet, oo huomauttaneet siitä mitään :D (Ja jos joku huomauttais, en välittäisi.) Tää on kyllä ihanan vapauttavaa ja helpottaa elämää yllättävän paljon!

Jemina
No Sex and the City

Vapauttavaa ja helpottavaa, todellakin! Niin siistiä kuulla, että yhä useammat viis veisaavat sheivaamisesta. Ehkä tästä vielä yksi karvavallankumous saadaan aikaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse en vuosiin ole jaksanut välittää karvoista, intiimialueelta ajelen karvat yleensä pois koska jostain syystä muuten hautoo liikaa ja tulee siitä oireiluja. Jota moni ei usko, mutta piru vie olen niin laiska että jos voisin senkin ajelun jättää pois niin varmasti jäisi ja saisi nekin karvat kasvaa. Joten sen osalta en osaa samaistua, mutta..

Minä tänä kesänä vedin ensinmäistä kertaa _ikinä_ hihattomia tai t-paitoja päälle ilman että peitin kädet silti takilla tai pitkähihaisella huoparilla/tms. Ai vitsi kun oli vapauttavaa, jos joku pisti allini merkille niin eivät ainakaan kommentoineet. Eli voin samaistua, itse olen ikäni elänyt häveten käsivarsiani, olin jo lapsena ollut ylipainoinen ja silloinkin alleistani mainittiin tasantarkkaan kerran, mikä riitti siihen että pidin seuraavat 20 vuotta niitä piilossa pitkähihaisissa. Tänä kesänä jokin naksahti päässä ja yhtäkkiä pystyin hyväksymään itseni tälläisenä, samalla tein kunnon ruokaremontin jossa ensi kertaa ikinä olen helposti myös pysynyt. Ehkä minun piti hyväksyä itseki ennen kuin voin oikeasti olla itselleni myös hyvä.

Jemina
No Sex and the City

Siis kroppahäpeästä eroon pääseminen, oli kyse sitten karvoista tai käsivarsista tai ihan mistä tahansa (meillä kaikilla kun valitettavasti taitaa olla omat kummalliset kroppakompleksimme), on ihan valtavan suuri ja tärkeä juttu! Siispä hyvä sinä, että oot uskaltanut! Ehkä jonain päivänä me kaikki voidaan vain olla ja elää ja pukeutua miten halutaan ilman että joudutaan kelaamaan sitä, miltä vartalomme sillä hetkellä näyttää ja kenelle se kelpaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkin mietin sitä, että kuka oikeasti ajelee ihokarvojansa ”itsensä vuoksi” ja mitkä ne mystiset perustelut sille on?

Joo, ihokarvojen ajelu tuo mullekin itsevarmuutta ja viihdyn kropassani paremmin kun joka mahdollinen paikka on sheivattu. Sileä iho saa mut tuntemaan itseni suorastaan seksijumalattareksi kun taas vähän liian pitkään kasvaneet kainalokarvat saavat tuntemaan itseni feministihipiksi. Miksi näin on? No siksi, että sosiaaliset normit edellyttävät, että ollakseen kaunis ja seksikäs ja yhteiskuntakelpoinen nainen niin ei saa olla ihokarvoja. Eli kyllä sheivaan täyttääkseen muiden odotuksia.

Pidän itseäni todellakin feministinä, mutta olen silti aivan liian normatiivinen, että uskaltaisin liittyä karvavallankumoukseen. Mutta ainakin tiedostan sen, enkä ole täysin aivopesty ajattelemaan, että tekisin sen jotenkin ”omaksi ilokseni”.

Evie (Ei varmistettu)

Toki todennäköistä on, että syvimmiltään epiloin sääret, kainalot ja housurajan lähinnä muiden vuoksi - muiden, jotka suurimman osan ajasta voi mitenkään tietää, missä mennään. Kainalokarvojen ajamiseen on kuitenkin toinenkin syy: Itsekin hajuille herkkänä en halua haista muille. Koska en voi herkän ihon vuoksi käyttää juuri muita deodorantteja kuin mineraalikiveä, koen, että se toimii emmin sileissä kainaloissa.

Pompom (Ei varmistettu)

Peukutan tätä! Laiskalle ihmiselle karvojen ajaminen on vaan niin vaivalloista, yrittää edes muistaa höylän olemassaolo säännöllisesti on liikaa.

Mutta siitä huolimatta ajelen kyllä kaikkia karvojani aina ajoittain, mielestäni kuitenkin pohdiskelun jälkeen eri syistä eri alueita. Seuraa raportointi: kainalot säännöllisesti (enemmän hajuhaitan, eli myös itseni) takia. säärikarvat vain ainoastaan kesällä, en kuitenkaan rannalle,saunaan, uimaan mennessä, ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta hameita ja shortseja halutessani käyttää. Haluan että sääret näyttävät hyviltä, kuten haluan että hiukset on harjattu, hampaat puhtaat niin haluan että sääret näyttävät sileiltä ja kapeammilta. Eli tän suhteen kyse on vaan yleisestä groomauksesta, kauneusihanteesta joo mutta ei siksi että olisi jotenkin ällöttävää olla karvainen. Ja bikiniraja (brassista en puhu enkä ole ikinä ollut kiinnostunut kokeilemaankaan) jos on menossa uimaan/rannalle koska oikeastaan mun mielestä häpykarvat kuuluu ainoastaan mun miehen nähtäväksi lähietäisyydeltä ja koen että on ehkä liian paljastavaa jos joku karvatuppo tursuaa. Eli joku sanoi että on seksikkäämpi olo jos ei ole karvoja, ehkä näinkin, mutta musta häpykarvat ei kuulu näytille muuten kuin seksin aikana ja jos ne rannalla ollessa tursuaa niin ylimääräset ajelen sen takia. Toinen vaihtoehto toki olisi peittävämmät bikinit mutta en oo vielä löytäny tai sit oon vaan tosi karvainen...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.